Veera

Viisuja kahdella mantereella

Tänä vuonna Euroviisujen lisäksi on ollut mahdollista seurata ASC:tä eli American Song Contestia. Jälkimmäisen idea pohjautuu Euroviisuihin, mutta kilpailemassa oli 56 Yhdysvaltian osavaltiota ja territoriota.

ASC saatiin päätökseen päättyvällä viikolla jokunen päivä ennen Euroviisufinaalia. Molemmat kilvat seuranneena voi todeta, että molemmissa oli hyvät puolensa ja huonot puolensa. Yhteinen huono puoli on se, että kilpailukappaleissa on monia yhdentekeviä renkutuksia, jotka menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Amerikan kilpailun voitti Oklahoman AleXa, jonka K-pop-lauluun yhdistyi aika spektaakkelimainen show.

Euroviisuissa oli tänä vuonna varsin paljon epäkiinnostavia esityksiä. Hämmästyttävän moni maa oli lähettänyt kilpailuun ikävystyttvän itsesäälissäkieriskelyjollotuksen. Minulle jäi mysteeriksi, miten esimerkiksi Sveitsin vetelä esitys saattoi päästä finaaliin. Ilmeisesti ammattilaisraatien äänillä, koska yleisöäänillä kyseinen tekele sai loppukilpailussa nolla pistettä.

Suomen edustaja The Rasmus (kuva: Yle) ei ollut ehkä mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta tämänvuotisessa kattauksessa se meni helposti loppukilpailuun. Yhtyeen jäsenillä oli kaikissa haastatteluissa myönteinen ja mutkaton asenne. Loppupisteet eivät kenties olleet ihan sitä, mitä moni odotti ja toivoi, mutta ainakaan heiltä ei kuulunut selittelyä ja mussutusta, suhtautuminen oli ammattimaista.

Ukraina oli vahva ennakkosuosikki, osin ajankohtaisista laulukilpailuun liittymättömistä syistä, mutta heillä oli myös taitava esiintyjäryhmä, jonka kappaleessa oli vahva kertosäe, joten ei voitto pelkillä sympatiapisteillä tullut.

Venäjä oli suljettu Euroviisuista, mitä on jonkin verran kritisoitukin, sillä päätös on tietenkin poliittinen. Koska kysymyksessä on Euroopan yleisradioliiton EBUn kilpailu eli valtiolliset radio- ja televisiokanavat tuovat sinne valitsemansa kilpailijat laulamaan, artistit eivät edusta itseään vaan valtiota.

Venäjän aloittama hyökkäyssota toista EBUn jäsenmaata vastaan on kuitenkin sellainen asia, jota ei voi ohittaa olankohautuksella, vaikka Venäjä on aina lähettänyt eteviä esiintyjiä kilpailuun. Nythän Venäjä mieltään näyttääkseen erosi EBUsta eikä sitä enää nähtäne Euroviisuissa.

Ameriikassa sanotaan kantrin vastaavan sitä, mitä iskelmä on Euroopassa. Moni artisti esiteltiinkin kantrimuusikkona, mutta biisi kuulosti valtavirran iskelmäpopilta. Se ei siis ollut todellakaan sitä musiikkia, jota Teppo Nättilä soittaa Kantritohtori-ohjelmassaan, mutta ilmeisesti, jos laulajalla on stetson päässä ja tyylilajiksi ilmoitetaan kantri, niin kai se sitten on otettava vastaan kantrina.

Kilpailun järjestelyissä Atlantin takana oli eroa verrattuna eurooppalaiseen konseptiin. Kilpailu oli kolmivaiheinen: ensin oli viisi alkuerää, sitten kaksi välierää ja loppukilpailu. Täten kilpailijoita oli 10-12 alkuerää kohden eikä ohjelmasta tullut tuntikausien pituista. Kummassakin välierässä oli yksitoista esitystä ja finaaliin pääsi kymmenen. Musiikkikilpailu käsitti siis kahdeksan lähetystä.

A Quick Recap on How American Song Contest Actually Works

ASC:n juonsivat Snoop Dogg js Kelly Clarkson (kuva www.nbc.com), joilla oli hyvin positiivinen ja kannustava ote. Huumoriakin kaksikko viljeli.

Joka alkuerästä pääsi jatkoon yksi esitys puhtaasti tuomariäänillä. Joka osavaltiolla ja ja territoriolla oli oma ammattilaisraati. Lisäksi yleisö sai äänestää ja tuomariäänten ja yleisöäänten yhteispisteillä kolme kappaletta meni jatkoon. Lisäksi puhtaasti yleisöäänillä jatkopaikan sai kaikista osallistujista kaksi kilpailijaa. Myös finaaliin molemmista välieristä meni yksi kilpailija tuomariäänillä ja loput osallistujat yleisöäänillä.

Euroviisuihin verrattuna iso ero oli se, että esitysten showta muutettiin, kun laulu eteni kilpailussa. Vähintäänkin esiintymisasut muuttuivat näyttävämmiksi. Euroviisuissahan alkuerissä ja finaalissa vedetään esitykset samalla tavalla samoissa lavasteissa, samoilla esiintymisasuilla.

Loppukilpailussa ASC:ssä osavaltioiden tuomaristot oli yhdistelty alueraadeiksi, jotta saatiin tiivistettyä ohjelma-aikaa. Tästä seurasi myös se, että yleisöäänillä oli enemmän painoarvoa, koska yleisöpisteet tulivat erikseen joka osavatiolta.

Amerikan viisuissa omat suosikkini, Pohjois-Dakotan Chloe Fredericks (kuvassa alla, kuva www.nbc.com) ja Washingtonin Allen Stone etenivät loppukilpailuun asti, mikä oli ilahduttavaa. Puerto Ricon letkeä lattaribiisi pääsi välieriin asti, mutta Pohjois-Mariaanien tunnelmapalanen jäi alkukarsintoihin.

Euroviisuissa pidin Liettuan Monika Liun (alla, kuva: Yle)esityksestä. Hän on taitava laulajatar ja kappale oli hyvällä tavalla vanhanaikaisen tyylikäs

Pidin kyllä myös Ranskan esityksestä, mutta bretoninkielinen kelttiläisistä perinteistä ammentava esitys ei isommin vedonnut yleisöön eikä tuomareihin. Hehkutettu Ruotsin esitys ei sen sijaan saanut meikäläiseltä vastakaikua, mutta se sai mojovat pisteet sekä yleisöltä että tuomareilta. Musiikkimakua löytyy Euroopastakin joka lähtöön.

Nähtäväksi jää, mikä on tilanne ensi keväänä, pystyykö Ukraina järjestämään viisut vai ottaako isännyyden hoitaakseen jokin muu maa. Ihannetilanne tietenkin olisi, että rauha saadaan ja Ukrainassa pääsee jälleenrakennus ja normaali elämä jälleen käyntiin ja viisuisännyyskin käy päinsä.

Yle voisi vaihtaa oman kisakommentaattorinsa Silvennoisen johonkuhun asiallisempaan puhetyöläiseen, joka kertoo enemmän kilpailutapahtumista ja vähemmän itsestään. Myös Pirkkalaisen ja Laaksosen euroviisuetkot radiossa olivat ohjelmavirtaa, joka sai katkaisemaan virrat radiosta. Kuvitteleeko Yleisradiossa joku tosiaan, että radiovastaanotinten äärellä kovastikin kiinnostaa saada tietää, mitä euroviisukappaleita Laaksonen on laulanut karaoksessa, kun siitä piti jauhaa loputtomasti.

Kommentit (1 kpl)

  • Lissu

    Monia hyviä huomioita. Kiitos.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*