Carolyn Fireside: Teatteridynastia. Alkuteos Goodbye Again. 1984 suom. Inkeri Pitkänen. Weilin + Göös 1986. 286 s. Kansi: Eino Tepponen. Kuva: https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=924420
Teatteridynastian päähenkilö, Miranda Lawson on tunnetun näyttelijättären Margo Seymourin tytär, joka itsekin opiskelee näyttelijäksi. Viihderomaani kertoo Mirandan menestyksekkäästä urasta ja ennen kaikkea hänen on-off-suhteestaan Jay Harringtoniin, rikkaan ja vaikutusvaltaisen suvun vesaan. Soppaa hämmentää myös vanha perhetuttu, vaikutusvaltainen tähtinäyttelijä Anthony Gainsborough.
Kirjan englanninkielinen nimi viittaa näytelmään, joka on ollut merkityksellinen Margolle, jonka elämä päättyi traagisesti, ja tarkoituksena on huipentaa teos siihen, että Miranda esiintyy myös suurena tähtenä äitinsä loistoroolissa. Mutkia matkaan tuovat ihmissuhdekuviot, mm. se, että Jay on avioitunut toisen henkilön kanssa ja hänen välirikkonsa Mirandan kanssa puolestaan saa Mirandan käyttämään päihteitä.
Nämä olivat siis juonikuvioita majapaikan hyllystä löytyneessä 1980-luvun menestysromaanissa, joka sittemmin on koko lailla unohtunut. Suomeksi tekijältä ei kai ole muita kirjoja ilmestynyt, vaikka hän kirjoitti useamman romaanin, joita on käännetty mm. espanjaksi, ranskaksi ja saksaksi.
Kirjailija Carolyn Fireside (1940-2014) on kotimaassaan Yhdysvalloissa ollut sen verran nimekäs, että hänen kuoltuaan The New York Times kirjoitti hänestä muistokirjoituksen. Fireside teki myös toimituksellista työtä useille kustantamoille. https://www.legacy.com/obituaries/nytimes/obituary.aspx?n=carolyn-fireside&pid=171593600&fhid=2058
Henkilökohtaisempia muistoja kirjailijasta kirjoitti hänen ystävänsä Barbara Krasnoff omaan blogiinsa. https://krasnoff.wordpress.com/2014/06/20/carolyn-fireside-a-remembrance/
Toisinaan vanhemmat viihdekirat ovat tosiaan viihdyttäviä. Tämäkin oli, mutta vähän toisella tavalla kuin kirjailija ja kustantaja ovat aikoinaan ajatelleet. Itse tarina ja henkilöt olivat oikeastaan sangen ikävystyttäviä. Viihdyttävyys tuli yksityiskohdista, jotka peilaavat kirjoittamisajankohtaansa.
Kirjassa, joka liikkuu rikkaiden ja kuuluisien maailmassa, ei nykyään taatusti olisi hienouden huippu, että miljonäärin rouvalla on permanentattu ja hennattu paashikampaus. Vaatteista, koruista ja kampauksista onkin kosolti selostuksia, mutta se kuuluu lajityyppiin. Naisvoittoiselle lukijakunnalle suunnatussa viihteessä on aina ollut tärkeätä selostaa, mitä sankarittarella ja muilla keskeisillä naishahmoilla oli yllään eri tilanteissa, varsinkin juhlissa.
Tuttuja nimiäkin kirjan sivuilta löytyy. Seuraavassa lainauksessa kertojaminänä on Mirandan näytelmäkirjailijaystävä Jack ja tapahtumapaikkana New Yorkin Metropolitan-museo, jossa on seurapiiriväkeä koolla.  (s. 234-235)
”Olin jättänyt Carolinen Peter Martinsin pätevään huostaan ja lähtenyt suunnistamaan avaran, kukin koristellun sisääntuloaulan poikki kohti baaria noutaakseni Carolinelle juotavaa, kun näin Jayn syventyneenä keskusteluun toisen nuoren liikepampun, Donald Trumpin kanssa. Menin tervehtimään, mutta kaikesta päätellen he keskustelivat tuiki tärkeistä asioista, sillä Jay vaikutti tavattoman hajamieliseltä.”
Tuolloinen nuori liikepamppu Donald Trump ei ollut ainoa todellinen henkilö, jonka kirjailija on tällännyt romaaniinsa antamaan paikallisväriä, ajankohtaisuutta ja uskottavuutta seurapiireihin ja teatteri- ja filmimaailman kuvaukselle. Seuraavassa Jay kertoo Mirandalle, että he ovat harkinneet epäluotettavan ja päihdeongelmaisen Mirandan tilalle näytelmän päärooliin muuatta toista näyttelijätärtä. (s. 284)
”Meryl Streepin!” Miranda ponnahti jaloilleen ja harppoi ikkunan luo. Sitten hän ympäri ja sanoi painokkaasti: ”Meryl Streep! Luoja! Olimme yhtä aikaa teatterikoulussa. Tunnen hänen työskentelytapansa. Hä on täysin väärä henkilö siihen osaan. Kuka tahansa näyttelijä tai ohjaaja sanoisi samaa.”
Kiukkuinen Miranda jatkaa vielä Meryl Streepin mollaamista ja huomauttaa ivallisesti, että Streep voisi tehdä roolin puolalaisella aksentilla, mikä on ilmeinen piikki Meryl Streepin oikeassa elämässä Oscar-palkittuun rooliin Sofien valinnassa. Streephän on tunnettu erilaisia aksentteja hyödyntävänä näyttelijänä.
No, sitten juonipaljastus, sori vaan. Tosin romanttisissa viihderomskuissa ei yleensä ole yhtään epäselvää, saavatko he toisensa lopussa. Joo. Ja Miranda sai sen roolinkin eikä Meryl. Välit korjaantuivat Jayn kanssa yhdellä iskulla ja samassa rytäkässä amfetamiini-, pilleri- ja viinakoukkukin jäi taakse kerta laakista. Ja tietenkin Miranda oli heti ihan supertyökykyinen, kun vain sai sen oikean miehen. Tätä voi jo sanoa onnelliseksi lopuksi, jos ei takerruta kaienlaisiin pikkuseikkoihin kuten uskottavuuteen.