Kuva:Yle

Euroviisut päättyivät Suomen kannalta iloisesti: Suomen edustuskappale oli niin suosittu, että ylsi kuudennelle tilalle. Menestys oli siis erinomainen, mutta emme joudu ensi vuonna järjestämään isoa kansainvälistä viihdetapahtumaa, mikä olisi ollut voittajamaalle lankeava revohka.

Wanhoina hyvinä aikoina Euroviisuissa oli parisenkymmentä maata ja kaikki kappaleet pystyttiin kuuntelemaan yhtenä keväisenä lauantai-iltana ja pistelaskukin saatiin toimitettua melko järjellisellä aikataululla. Nyt maita on tuplaten, minkä vuoksi kilpailuun on tarvittu kaksi alkuerää, jotka pidetään viikolla. Koitos huipentuu lauantain loppukilpailuun ja mammuttitautia potevassa tapahtumassa pisteiden antamiseen ja väliohjelmiin menee aikaa tuntikausia.

Päätin kuitenkin seurata tänä vuonna alkuerätkin, mitä ei voi pitää kovin fiksuna temppuna, kun aamuisin täytyi mennä töihin. Nähdyn ja kuullun perusteella itselle ei muodostunut mitään selvää suosikkia. Kummassakin alkuerässä oli muutama mukavan kuuloinen kipale ja loput pliisuja viisuja, joista ei ollut niin väliksi.

Tiistain alkuerästä Belgian viisussa oli hyvä soundi ja se menikin jatkoon. Laulun sanat olivat kyllä vähän vaikeaselkoiset. Pohjois-Makedonian miehellä oli komea ääni, mutta hän valitettavasti karsiutui. Torstain alkuerässä pudokas, jolle olisin suonut jatkopaikan oli Tanska, jonka letkeä kappale sitäpaitsi oli laulettu tanskaksi. Kun alkuerien pisteytys on julkaistu, on käynyt ilmi, että yleisöäänillä Tanska olisikin ollut kirkkaasti mukana loppukilpailussa, mutta juuttien hyväntuulinen esitys ei ollut ns. asiantuntijaraatien mieleen.

Muita mielenkiintoisia esityksiä olivat Ukrainan hypnoottinen, liki shamanistinen laulu ja Portugalin hieman itseironinen viisu. Islannin ohjelmanumero oli vekkuli. Plussaa oli se, että nyt oli mukana monta maan omalla kielellä laulettua viisua ja näistä jatkopaikan saivatkin mm. Albania, Serbia, Sveitsi ja jo aiemmin mainittu Ukraina, sekä tietenkin Venäjä, jonka show oli yksi värikylläisimmistä.

Suomen esitys finaalissa meni vähän ohi minulta, koska nettiyhteys pätki. Tuntui, että aina, kun yhteyden saa taas pelaamaan, Blind Channelin kitaristi pitelee soittopeliänsä ilmassa suorille käsille nostettuna, joten katsomis- ja kuuntelukokemuksesta tuli aika omituinen. Yhteys pätki myös mm. Moldovan esityksen aikana, mutta kuulin sentään lopussa sen pitkän sävelen, jonka Natalia lauloi. Natalian kuohkea Dusty Springfield -henkinen kampaus oli oikeastaan aika hauska.

Loppukilpailussa osattiin veikata Suomen kovimmaksi kilpailijaksi Italiaa, koska molemmilla mailla oli rokimpaa kamaa kuin muilla finalisteilla. Nyt tiedämme, että molemmille kappaleille riitti yllin kyllin suosiota ja Italia vei voiton kotiin ja vieläpä italiankielisellä esityksellä.

Tänä vuonna ilahduttavaa tuloksissa oli se, että viiden suosituimman laulun joukossa oli neljän maan omalla kielellä laulettua kappaletta. Sekaan mahtui englanniksi laulettuna vain Islannin viisu. Mitalisijoilla olivat Ranskan chanson-perinteestä ammentava kappale ja Sveitsin niin ikään ranskaksi laulettu biisi, joka oli asiantuntijaraatien suosikki. Neljäntenä Islanti, viidentenä Ukraina ja sitten kuudentena Suomi, jolla esityskielenä oli englanti.

Maltan ja Kreikan nuoret laulajat ovat osallistuneet aiemmin lasten euroviisuihin. Neitosia yhdisti myös se, että kumpikin näytti nyrpeää naamaa pistelaskun aikana ja hymyä irtosi lähinnä silloin, kun jokin maa antoi kaksitoista pistettä. Kolmas nuori esiintyjä, Ruotsin Tusse, on Aftonbladetille marmattanut omasta tuloksestaan, neljästoista sija.

”Olen vähän pettynyt Eurooppaan.” Tussen mukaan hän teki työnsä, mutta he (yleisö + raadit) eivät. Kuulehan Tusse, kyllä yleisö ja raadit tekivät työnsä. He äänestivät omia suosikkejaan. Sekä Tussea, että Maltan Destinyä hehkutettiin kovasti etukäteen, mikä ehkä on saanut aikaan epärealistisia odotuksia.

Jos he aikovat luoda uraa esiintyvinä taiteilijoina, niin kannattaa ottaa esimerkkiä Britannian ja Saksan viisuedustajien käyttäytymisestä: Yhdistyneen kuningaskunnan laulu sai nolla pistettä ja Saksa oli toiseksi viimeinen vaivaisella kolmella pisteellä, mutta artistit eivät kiusallisessa tilanteessa näyttäneet pettymystä, vaan tuulettivat ja kumartelivat. Näille hepuille olisi asenteesta voinut antaa kaksitoista pistettä.

Sattuu sitä tyrimistä kokenillekin artisteille. Ruotsin juryn pisteet julisti Carola Häggkvist, moninkertainen viisumenestyjä. Ensin oli jotain ihmeen kämmäämistä takin kaulusten kanssa ja sitten laulajatar, jonka pitäisi tietää, miten isosssa showssa on tiukat aikataulut, antautuu puheripulin valtaan. Onneksi isäntämaan juontajat jämäkästi keskeyttivät pulinan ja tivasivat pisteitä.

Alankomaat järjesti viisut varsin mallikkaasti. Ohjelma eteni ripeästi eikä tyhjäkäyntiä ollut. Kunkin osallisujamaan ”mökit” olivat yllättävän toimiva idea esitellä sekä isäntämaata, että kilpailijoita. Juontajat olivat osaavia, varsinkin Edsiliasta aloin lähetysten mittaan pitää yhä enemmän, mutta hyviä olivat muutkin juontajakvartetissa.

Ylen selostaja Mikko Silvennoinen taas oli ihan hirveän ärsyttävä. Tuli sieltä välillä asiaakin, mutta herra Silvennoinen turisi ihan liikaa itsestään, mielipiteistään ja olemisestaan selostuskopissa. Haukotus.

Vielä ärsyttävämpää oli chat-osasto, jonka Yle kuvitteli jokaisen haluavan nähdä. Koska nettiyhteys Yle Areenaan välillä pätki, se kiusankappale ilmestyi aina näkyville, kun yhteyden sai taas toimimaan.

Enimmäkseen siellä näyttivät kommentoivan sellaiset, jotka eivät olleet seuranneet kilpailua tai joiden keskittymiskyky ei riittänyt seuraamiseen, koska ruudulla rullasi jatkuvasti samaa jankkaamista aihepiireinä: torilla tavataan, koska on Suomen vuoro, onko Suomi jo ollut, Suomi voittaa, jee, moi, missä voi äänestää Suomea, milloin äänestys on, koska tää loppuu, milloin tulokset tulee, mä en ala jos Suomi ei voita, Milloin Lordi esiintyy jne. Mielekkäät kommentit esityksistä, niitäkin seassa oli, hukkuivat älyttömään tekstipuuroon, joka ei antanut mitään lisäarvoa lähetyksen seuraajille.

Voiton myötä isännöintivastuu siirtyy Italialle. Nähtäväksi jää, voidaanko viisut järjestää ensi vuonna ylipäätään – viime vuonnahan koko ruljanssi lopulta jätettiin väliin koronatilanteen vuoksi, vaikka Euroopan yleisradioliiton EBU:n jäsenmaat olivatkin valinneet edustuskappaleita Rotterdamiin lähetettäväksi.

https://www.aftonbladet.se/nojesbladet/melodifestivalen/a/6zLon0/tusse-pa-plats-14-i-eurovision–lite-besviken-pa-europa