Anneli Karppinen ja Hannu Hiltunen tekevät taidokkaasti sikermän mitä erilaisimpia rooleja Hetkiä 1918 -esityksessä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jyväskylän kaupunginteatteri.
Hetkiä 1918. Jyväskylän kaupunginteatterin pieni näyttämö, tekstien valinta ja sovitus Sirke Lääkkölä, ohjaus Hilkka Hyttinen näyttelijät Hannu Hiltunen ja Anneli Karppinen, muusikot Eliisa Suni ja Ilkka Kauppi.
Jyväskylän kaupunginteatteri tarttui sadan vuoden takaisiin tapahtumiin tällä esityksellä, johon työryhmä on koonnut tekstejä niin arkistoaineistoista kuin kaunokirjallisuudestakin. Näyttelijät vaihtavat sujuvasti roolihahmosta toiseen ja kokonaisuus pysyy kasassa, vaikka tämäntapaisessa koosteessa on ilmeinen vaara, että erilaiset osaset jäävät hajanaiseksi silpuksi. Näin ei kuitenkaan käy, vaan sisällissodan vuoteen liittyviä asioita tarkastellaan eri näkökulmista huolellisesti työstetyssä esityksessä.
Aluksi Hannu Hiltusen esittämä mies lukee Työmies-lehdestä luokkavihaa lietsovaa tekstiä. Tilanteet ja henkilöhahmot vaihtuvat osapuilleen aikajärjetyksessä. Sekä valkoisten että punaisten puolen kohtaloita ja näkökantoja tuodaan esille.
Aluksi epäilin, että esitys on kallellaan punaisten suuntaan, kerrotaan vain heidän teloituksistaan ja heihin kohdistuneista vääryyksistä. Mutta olin väärässä: osio, jossa luetaan lääkärinlausuntoa punaisten murhaamien valkokaartilaisten ruumiista todetuista vammoista, on niin karua tekstiä, että puolueelliseksi esitystä ei voi syyttää. Molemmilla osapuolilla oli joukoissaan luonteeltaan kaikenlaisia ihmisiä, myös sellaisia, joiden pahimmat piirteet pääsivät sotatilanteessa valloilleen.
Vankileirien kurjuuttakin käsitellään, mutta loppupuolella Anneli Karppinen esittää nuorta naista, köyhän talon tyttöä, joka on toiminut punaisten puolella ja joutuu vankileirille. Hän selviää ja pääsee palaamaan kotiin. Tähän on selvästi haluttu poimia juuri selviytymistarina, ettei esityksestä jäisi päällimmäiseksi muistikuvaksi itsesäälissä kieriskely, vaan ihmisten sitkeys.
Loppupuolella esiintyy myös hahmona merimies. Hän on kiertänyt maailman meriä ja hänellä on ollut tyttö joka satamassa. Häntä sota ei ole koskettanut millään lailla. Tämä hahmo tuntuu ensin irralliselta, mutta kuuluu asiaan. Kaikki aikalaisetkaan eivät joutuneet kokemaan sotaa. Se on hyvä huomio.
Karmo Mende vastaa esityksen visualisoinnista, joka on melko karu ja niukka, mutta toimii pienellä näyttämöllä. Muusikot, Eliisa Suni (piano) ja Ilkka Kauppi (sello) rytmittävät taidokkaalla soitollaan esitystä ja toimivat aikakauden tyyliin puettuina myös elävänä kulissina. Musiikiksi on valittu aikalaissäveltäjiä Kuulaa, Järnefeltiä ja Sibeliusta sekä näitä nuorempaa polvea edustavaa Matti Rautiota. Heidän soittoaan voi kuulla Kaupunginteatterin verkkosivulla. https://www.jyvaskyla.fi/jyvaskylan-kaupunginteatteri/ohjelmisto/hetkia-1918
Näytäntö, jossa itse pääsin katsomaan Hetkiä 1918, oli jokseenkin täyteen myyty. Yleisö tuntui seuraavan Suomen historian vaikeista hetkistä kumpuavaa esitystä hyvin keskittyneesti. Esityksen päätyttyä esiintyjät aplodeerattiin esiin moneen kertaan.
Kaikkien herkimmille Hetkiä 1918 ei ehkä sovi, koska siinä kuullaan myös sisällöltään raakoja tekstejä, mutta kauheuksilla ei silti mässäillä. Sota-aikaa koskevana teatteriesityksenä se on ihan kelvollinen ja käsittelee vaikeata aihettaan monitahoisesti.

Ilkka Kauppi ja Eliisa Suni täydentävät kokonaisuuden soitollaan. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jyväskylän kaupunginteatteri.