Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa. Otava 2020. 298 s.

Karin Anckarsvärd: Ottakaa maisteri kiinni! suom. Kaarina Ruohtula (alkuteos Tag fast magistern! 1954). Gummerus 1955. 160 s.

Kuvat: Otava, antikvaari.fi

Sodan jälkeisinä vaaran vuosina ratkotaan arvoituksia molemmissa kirjoissa. Petra Rautiaisen esikoisteoksen tapahtumapaikkana on Lappi. Karin Anckarsvärdin nuorisojännärin tapahtumat sijoittuvat ruotsalaiseen rannikkokaupunkiin.

Rautiaisen tarina kulkee kahdessa aikatasossa, sotilashenkilön päiväkirjamerkintöinä vuodelta 1944, sekä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa Inkeri Lindqvistin etsiessä puolisoaan, jonka jäljet päättyvät Lappiin. Mitä saksalaisten vankileireillä tapahtui jatkosodan aikana ja mitä suomalaiset, mukaan lukien Inkerin mies, tekivät siellä?

Inkeri tutustuu myös saamelaisiin ja heidän elämäntapaansa. Saamelaiset ovat olleet kotikonnuillaan kaiken aikaa ja jotkut heistä osaisivat vastata Inkerin kysymyksiin, mikäli Inkeri löytäisi oikeat henkilöt ja osaisi kysyä oikeat kysymykset. Mikä on miehiään Olavi, joka tulee vuokralle Inkerin ostamaan taloon? Hänelläkin on kytkös seudun sodan aikaisiin tapahtumiin.

Petra Rautiaisen romaani on jännityskertomus ja samalla siinä sivutaan yhteiskunnallisia kysymyksiä ja asenteita ajassa, jolloin kaikenkarvaiset rotuopit kallonmittauksineen kukoistivat. Tarinan edetessä henkilöistä ja heidän menneisyydestään paljastuu vähitellen erilaisia seikkoja, joista on katsottu parhaaksi vaieta.

Mielenkiinto pysyy vireillä loppuun saakka, asiat ja henkilöt tuntuvat uskottavilta. Loppuratkaisussa on yllätyksellisyyttä, mutta joiltakin osilta myös pieni lässähdys. Hollywood-tyylinen paisutetu jännäriloppu olisi kuitenkin ehdottomasti ollut virhe, joten parempi näin. Uskottavuus säilyy.

Rautiainen on kertonut haastatteluissa (mm. Anna, Yle), että hänellä on jonkinlainen lukihäiriö ja kirjoitusvirheitä tulee hänen teksteihinsä paljon. Jos näin on, kustantaja on hänen kirjansa kanssa tehnyt hyvää työtä, kieli on sujuvaa.

Historiaa Rautiainen on opiskellut Jyväskylän yliopistossa ja hän on käyttänyt aikalaislähteitä ja tutkimustietoa romaaninsa taustatyössä. Teksti on vakuuttavaa. Lapinlahdelta kotoisin oleva Rautiainen saikin viime vuoden Savonia-palkinnon ensimmäisestä teoksestaan.

Kiinnostus Lappia ja sen asukkaita kohtaan ei ole tyssännyt, vaan Rautiaisella on tekeillä väitöskirja saamelaiskulttuurista. Esikoisteoksen oikeudet on myyty useisiin maihin, joten tästä kirjailijasta kuultaneen vielä.

Petra Rautiainen (kuva Jonne Räsänen, Otava)

Karin Anckarsvärdin kirjassa juuri oppikoulun aloittaneet Cecilia ja Mikael kuvitteellisessa Östanvikin kaupungissa päätyvät keskelle vakoiluvyyhteä. Yksi vakoojaryhmän jäsenistä sattuu nimittäin olemaan muuan heidän koulunsa opettajista. Erään vesivahingon yhteydessä opettaja narahtaa ilmiselvistä valheista ja on kummallisia yhteensatutmia, jotka herättävät koululaisten epäilykset.

Vakoilu kohdistuu Ruotsin merivoimien toimintaan. Mikaelin isäpappa on sattumoisin ”meriväenkapteeni” ja koululuokka pääsee tutustumaan alukseen, jolla hän palvelee. Siellä yllättäen Cecilia äkkää erään henkilön, jolla ei pitäisi olla laivalla mitään tekemistä ja jonka Mikael ja Cecilia ovat havainneet olevan yhteistoiminnassa epäilyttävästi käyttäytyvän opettajan kanssa.

Mikael jää tutustumiskäynnin päätyttyä varjostamaan tätä henkilöä, jonka toimenkuva on nyt valjennut hänelle ja Cecilialle. Juttu olisi voinut päättyä Mikaelin kannalta erittäin huonosti, mutta konnat saadaan kiikkiin vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen.

Karin Anckarsvärd (1915-1969) on aikoinaan ollut suosittu kirjailija, jonka lasten- ja nuortenkirjoja on käännetty suomenn lisäksi ainakin englanniksi ja saksaksi. Nils Holgersson -palkinnon hän sai 1964 kirjastaan Doktorns pojk.

Hänestä löytyy muuten perin vähän tietoa. Tyttönimeltään hän on ollut Olsson. Ylioppilastutkinnon (1934) jälkeen hän kouluttautui sihteeriksi ja työskenteli lääkärin sihteerinä. Ensimmäisen kirjansa Bonifacius den gröne Anckarsvärd sai julkaistuksi 1952. Tag fast magistern aloitti kolmiosaisen Tag fast -sarjan. Hänen puolisonsa suku Anckarsvärdit on aateloitu 1800-luvun alussa. Ruotsalaisia hautoja käsittelevän sivuston mukaan vaikuttaisi kuitenkin, että Karin Anckarsvärd on haudattu Olssonien sukuhautaan. Eräästä blogista löytyy maininta, että Karin Anckarsvärdin kirjoituspöytä on nyttemmin hänen tyttärenpoikansa tyttären käytössä.

Kuva: bokborsen.se. Tag fast -sarjasta otettiin 1960-luvulla uusia painoksia. Kuvassa vuoden 1967 painos. Kansikuvassa näkyvillä vesiputkilla on tärkeä osa tarinassa.

Ruotsi ja ruotsalaiset vakoilutarinan näyttämöllä ei ole ollenkaan kaukaa haettu aihe jännityskirjalle. Linköpingin ilmavoimamuseossa voi tutustua DC-3:n hylkyyn. Kyseinen ruotsalainen kuuntelu- ja muulla sopivalla teknillisellä laitteistolla varustettu kone katosi 1952. Katoamisalueelta löytyi vain risaksi ammuttu pelastuslautta.  Kolme päivää myöhemmin kaksi ruotsalaista meripelastuskonetta yritti paikallistaa DC-3:n putoamispaikkaa, mutta Neuvostoliiton MiG 15 ampui toisen koneista alas. Tämän koneen miehistö pelastui länsisaksalaiselle alukselle. Asiasta oli diplomaattista kädenvääntöä moneen otteeseen, ja 1991 Neuvostoliitto myönsi alas ampumiset.

DC-3 löytyi Itämeren pohjasta 2003. Jäämistöstä saatiin lisää tietoa koneen kohtalosta, mutta myös lisää arvoituksia. Kahdeksanhenkisestä miehistöstä neljän jäänteet löytyivät, muiden kohtalo jäi epäselväksi. Tapauksesta on erilaisten taustatietojen pohjalta esitetty teorioita, että yksi miehistöstä olisi ollut myyrä, erään toisen teorian mukaan virallisesti koneesssa olleiden kahdeksan miehen lisäksi olisi ollut myös yhdeksäs, joka olisi ollut yhdysvaltalainen tiedustelu-upseeri. Kadonneen DC-3:n tapaus on ollut tuore, kun Anckarsvärd on laatinut tarinansa, ja herättänyt spekulaatioita jo aikalaisissa. Anckarsvärdin romaanisankari Mikael toteaa:

”Siitä syystä ne vakoojat juuri ovatkin niin vaarallisia, että ne kulkevat toisten ihmisten parissa aivan muina miehinä ja ehkä vain aivan sattumalta huomataan, että heillä onkin jotain merkillistä tekeillä…” (Anckarsvärd 1954, 135)

Who dis?

https://www.flygvapenmuseum.se/utstallningar/hemliga-handlingar-dc-3an-som-forsvann/