Veera

Suomen pisin urkupilli

Sattumalta oli tilaisuus päästä kuuntelemaan Turun Mikaelinkirkon taitavaa urkuria, Marko Hakanpäätä. Sunnuntaina 12.11. eli isänpäivänä puolilta päivin kirkossa oli vaatimattomasti urkutuokion nimellä otsikoitu tilaisuus.

Tuolla jossakin on Suomen pisin urkupilli.


Musisointia kesti varttitunnin verran ja sitten yleisö sai kiivetä urkuparvelle, jossa Hakanpää kertoi uruista soittimena noin ylipäätään ja Mikaelinkirkon uruista erikseen. Lopuksi pääsi mönkimään huoltokäytävä urkujen sisään ja innokkaimmat saivat kokeilla itse soittamistakin.
Musiikkiohjelma koostui pääasiassa modernista urkumusiikista, vanhinta osastoa edusti Tshaikovskin Pieni balettisarja. Avausnumero oli Joyce Alldredin Ukko-Pekka eli höyryveturiaiheinen urkuteos. Ei muuten ollenkaan hassumpi. Eräs yleisön joukossa ollut vanhempi rouva kehui sitä ihanaksi, hän oli sitä ikäluokkaa, jolle höyryjunat olivat tutumpia kuin nykypolvelle ja hänen mukaansa äänimaailma ja tunnelma olivat kohdallaan.
Päätösnumero Grimoaldo Macchian Offertoire à la francais (ikävä kyllä, en ole vielä keksinyt, mistä saisin erikoismerkkejä kuten sedilji-c:n tähän) eli Offertorio ranskalaiseen tyyliin. Se kuulosti siltä kuin Hakanpää olisi urkujen soittopenkiltä siirtynyt veivaamaan posetiivin kampea – aluksi. Loppua kohden tuli äänimaailmaa ja volyymiä lisää niin, ettei voinut enää epäillä, että urkuparvelle olisi rahdattu posetiivi, kyllä ääni oli uruista lähtöisin.
Marko Hakanpää luonnehti urkujen toimintaperiaatetta puhallinsoittimeksi, jota soitetaan koskettimilla. Mikaelinkirkon uruissa on 3633 urkupilliä, joista pisin on yhdeksän ja puoli metriä pitkä. Se on Suomen pisin pilli. Isoimmat pillit ovat Mikaelinkirkon uruissa mäntyä ja ne ovat Hakanpään mukaan kielipillejä eli niissä on kuten klarinetissa kieli, joka värisee ilmavirrassa.
Aku Ankan uskolliset lukijat muistavat varmasti Carl Barksin mainion sarjakuvakertomuksen Kirkontornin kummitus, jossa tuomiokirkossa on salaperäinen olento, joka soittelee uruilla Pientä nokipoikaa. Ankkalehti sai kerran lukijapalautetta, jossa väitettiin, ettei urkupilliin mahtuisi ankka, kuten tarinassa. Kyllä isoimpien pillien sisään menisi vähintään heinäsorsa Mikaelinkirkossakin, noin silmämääräisesti arvioituna.
Maailman isoimmat urut ovat kuulemma Yhdysvalloissa Atlantic Cityssä. Siellä on sellainen soittopeli, että tarkkaa pillien määrää ei edes tiedetä, valistunut arvio on, että puhutaan noin 33 000 pillistä. Pisin on 19,5 metriä pitkä.
Mikaelinkirkon urut on rakennettu vuonna 2002 eli instrumentti on päässyt nyt rippikouluikään. Rakentaja on ollut ruotsalainen Grönlunds Orgelbyggeri AB ja äänikertojen tapit olivatkin ruotsinkieliset. Suomessakin on urkurakentajia ollut vuodesta 1843 asti, mutta hankintalain mukainen kilpailutus tuotti tuolloin tulokseksi sen, että urut tilattiin ruotsalaiselta valmistajalta.
Kirkon edelliset urut olivat vuodelta 1965. Tuolloin vahvassa edistysuskossa luotettiin moderneihin materiaaleihin.
”Teräs oli korvattu alumiinilla, huopa vaahtomuovilla”, Hakanpää mainitsee esimerkkeinä aikakauden urkurakentamisesta. ”1960-luvulta jo satoja urkuja on purettu, koska ne olivat niin huonoja, nykyään urkurakentamisessa on menty takaisin vanhoihin materiaaleihin, jotka ovat kestäviä”, Hakanpää kertoi. Hän mainitsi Hollannissa olevan päivittäisessä käytössä jopa 1700-luvun alussa rakennettuja urkuja. Mikalinkirkon nykyisissä uruissa ei ole käytetty ollenkaan muoveja.
Äänikertoja näissä uruissa on 52. Saman verran on Kuopion tuomiokirkon uruissa, jotka ovat 1980-luvulla rakennetut. Suomen suurin äänikertojen määrä on Lapuan tuomiokirkon uruissa, 85 kappaletta, Turun tuomiokirkossa on 81.
Mikaelinkirkon urkuihin onkin saatu muutamia erikoistehosteääniä kuten satakielen ääni. Hakanpään muisteli, että Lahden Mukkulan kirkossa on urut joista myös saa kyseisen äänen. Mikaelinkirkossa uruilla saa tuotettua myös kirkonkellojen ääntä ja erikoisuutena on kellopelin ääni, jota ei Suomessa ehkä ole muissa kirkkouruissa.
Turkulaistemppelin ruruissa on myös polkimilla ohjattavia luukkuja, jotka avautuvat ja sulkeutuvat. Olin kuvitellut, että se on tavanomainen varustelu uruissa, koska Jyväskylässä ainakin Halssilan kirkon uruissa on sama toiminto. Hakanpään mukaan se on kuitenkin harvinaisehko lisävaruste.
”Kaikki urut tehdään aina mittatilaustyönä ja tila, johon ne pitää rakentaa, voi olla hyvinkin haasteellinen”, Hakanpää kertoi. Mikaelinkirkon urkuparvella oli haluttu, että pillistö ei peitä ruusuikkunaa. Pillit on sitten ryhmitelty niin, että ikkuna jää näkyviin.

Turun Mikaelinkirkon suunnitteli Lars Sonck. Kirkko otettiin käyttöön 1905.


Koska kaikki urut ovat yksilöitä vaikka toimintaperiaate onkin sama, pitää soittajan aina perehtyä soittimeen. Hakanpää korosti, että jos hän menisi soittamaan Kuopion tuomiokirkone urkuja, vaikka äänikertojen määr onkin sama, ne eivät kuulostaisi samalta kuin jos saman sävellyksen soittaisi Mikaelinkirkon uruilla. Sointi-ihanteissakin on vuosikymmenten saatossa ollut eroja ja nykyään rakennetaan jo hivenen eri tyylisesti soivia urkuja kuin mitä 1980-luvulla tavoiteltiin, kun Kuopion urut valmistuivat.
Hakanpää paljasti myös, että urkuparvella soittava kanttori ei itse asiassa tiedä, miltä sointi kuulostaa kirkkosalissa. Jos Mikaelin seurakunnassa saadaan rahat kasaan, tulee joskus tulevaisuudessa toinen soittopöytä salin puolelle ja sieltä käsin soittaa urkuja ikään kuin etäohjauksena ja kuulee itse soiton kokonaisuutena ja näkee myös, mitä salissa tapahtuu.
Isoimmat urut, joita Hakanpää on päässyt soittamaan, ovat olleet Lontoon St. Paul´s Cathedralin urut. Aika moni yleisöstä kokeili myös tilaisuuden saatuaan kirkkourkuja.
”Kun kerrankin pääsee, niin pitää kokeilla. Voi sitten lapsenlapsille kehua, että on soittanut”, iloitsi rouva, joka oli pitänyt erityisesti Alldredin Ukko-Pekasta.
Mitä tämä lysti maksoi? Ei mitään. Koska olin ulkoilemassa ja sattumalta äkkäsin ilmoituksen urkutuokiosta, ei tietysti ollut mitään valokuvauskonetta mukana. Kävin jälkikäteen kirkon yhä auki ollessa katsomassa paikkoja, mutta silloin urkuparvi oli suljettu yleisöltä. Arkkitehti Lars Sonckin muhkea ja jyhkeä uusgotiikkaa ja jugendia yhdistelevä luomus on Turun maamerkkejä, joten sitä voi käydä vilkaisemassa, jos arkkitehtuuri kiinnostaa.

Mikaelinkirkossa on paljon näyttäviä yksityiskohtia, jotka eivät pääse tässä oikeuksiinsa. Akustiikka on myös erinomainen.

Kommentit (4 kpl)

  • Pauli Kivelä

    Jämsän kirkon uruissa on myös kellopelin ääni.

  • AlienAted

    The Phantom of Notre Duck, oli jossain suomennoksessa Kirkontornin Huilunsoittaja , ei …Kummitus.

  • Teppo

    On muuten aika isot urut

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*