Vikingamarknaden, Saltvik 27.-29.7.2017. Viikinkejä ja heidän touhujaan kävimme kaverin kanssa ihmettelemässä, kun tilaisuus tarjoutui. Se oli ihan hyvä ohjelma kesälauantaille.
Teimme luultavasti viisaasti siinä, että menimme markkinoille pian niiden avauduttua, sillä olimme lähdössä pois siinä vaiheessa, kun markkinoille tuotiin bussilasti ulkomaalaisia turisteja ja väkimäärä tuntui lisääntyvän. Turistiryhmä luultavati tuotiin katsomaan päivän toista taistelunäytöstä, itse ajoitimme käyntimme niin, että näimme ensimmäisen.
Markkinoilla näytteilleasettajat myivät tuotteitaan teltoissa ja ilmeisesti myös majoittuivat teltoissa. Toisilla oli myös tulisijat ja keittovehkeet telttojensa luona, joten siltä osin oli pyritty aitouteen. Viikinkiharrastajat ja käsityöläisyrittäjät olivat kovasti panostaneet asuihinsa ja epäilemättä pellavavaatteet olivat lämpimänä kesäpäivänä erittäin mukavia.
Taistelunäytös oli komea, mutta leikkimielinen. Enimmäkseen taistelijoilla oli miekat, jotkut käyttivät myös keihäitä tai kirveitä. Liian tosissaan ei kukaan ollut mittelemässä paremmuudesta, vaan ”osuman” saaneet kuolivat kiltisti tai esimerkiksi jalkaan ”haavoittuneet” vaipuivat komeasti maahan, jossa soturi ”tappoi” hänet. Taistelut käytiin viimeiseen mieheen tai naiseen. Osallistujissa oli molempia, joskin miehet olivat selvä enemmistö.

Soturien varusteet ja asut olivat komeita. Vaivaa oli nähty suuresti sekä varustuksen että harjoittelun suhteen.Taistelun osallistujia oli useilta tahoilta, mukana olivat mm. Holmgers Hird, Huskarlar ja Ulvilan Kaarti.
Taistelunäytöksessä musisoi vanhan musiikin duo, jonka tietoja en tähän löytänyt. Lisäksi markkinoilla soitti erinomainen keskiaikaisen musiikin ruotsalaistrio Själ sekä yhtye Obscurus Orbis, joka kieltämättä soitti ihan kivasti, mutta kovin nykyaikaisen näköinen rumpusetti ja sähköisesti vahvistetut kielisoittimet eivät istuneet parhaalla mahdollisella tavalla markkinoiden historiateemaan.

Markkinoilla olisi ollut tarjolla myös yleisöluentoja ja erilaisia käsityöpajoja, joissa olisi voinut opetella vanhan ajan työmenetelmiä, mutta ne jäivät meiltä väliin (ei vain muistettu). Jousiammuntaakin olisi päässyt kokeilemaan ja ruokailumahdollisuuksia oli, kympillä olisi saanut annoksen vartaassa paistettua possua, joka tuoksui houkuttelevalta, mutta ei nyt ollut niin iso nälkä.
Sen sijaan maistoimme angervomehua ja mustaviinimarjan lehdistä tehtyä mehua lasilliset ja ne olivat todella hyviä. Lohikäärmeen räkää eli toffeentapaisia vihertäviä nameja ja tikkunekkuja ostimme myös. Käsityöyrittäjiltä teimme hankintoja tuleviin syntymäpäivä- ja joululahjatarpeisiin. Kummipoika saa puisen miekan ja ystävä kaulanauhan. Myös villaiset pohjalliset talven varalle ja mehiläisvahavoidetta lähti mukaan. Kaverini osti rintaneuloja, Själ-yhtyeen levyjä ja suomalaisen sepän valikoimista metallisen riimuriipuksen.
Riimuja oli myynnissä eri materiaaleihin kaiverrettuina useilla näytteilleasettajilla, mutta fiksummat, kuten tämä seppä olivat laittaneet esille myös riimujen merkityksen. Tavaraa oli kaupan monenlaista ja enimmäkseen ihan hyvää käsityötä, mm. veitsiä, savenvalajan tuotteita ja pellavavaatteita. Löytyi myös rihkamapuoteja, joiden korut olivat ties missä tehtailtua prässitavaraa, ja yksi miekkoja ja koruja kaupitellut yritys, jolla oli myös japanilaistyylisiä katanoita ja liian uudenaikaisia eurooppalaisia pistomiekkoja ja muuta viikinkimarkkinoille sopimatonta kamaa puodissaan.

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä markkinoilla vietettyyn aikaan ja voimme harkita menevämme viikinkimarkkinoille toisenkin kerran. Tapahtuma on suunniteltu koko perheelle sopivaksi ja lapsiperheitä siellä olikin runsaasti. Ilahduttavaa oli, että yhtään tinttailevaa tai riehuvaa mukulaa ei osunut tiellemme ja ne perheet, joiden lapsilla viikinkimarkkinoiden nostattama into alkoi nousta liian korkeille kierrosluvuille, osasivat hillitä jälkikasvuaan.
Viikinkimarkkinat järjestetään Saltvikissä vuosittain heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Markkina-alue on omistettu viikinkimarkkinoille. Pitkätalo ja paaluaitaukset ynnä muut ovat siis pysyviä rakenteita, jotka huolletaan kevät-kesällä. Pidimme kokemuksesta, mutta olimme yksimielisiä siitä, että kolmen päivän lippu olisi ollut liikaa. Meille muutama tunti markkinahumussa oli sopiva annos.