Veera

Naisia työnsä äärellä

Sue Grafton: T niin kuin tappaja. Alkuteos T is for Tresspass  2007, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom, Gummerus Kustannus Oy, 2. p 2009, 422 s

Auni Nuolivaara: Paimen, piika ja emäntä (1936), Isäntä ja Emäntä (1937), Päivä ja ehtoo (1938) yhteisniteessä 1948, Otava, 677 s.

Paimen, piika ja emäntä - Nuolivaara, Auni tuotekuva Kuvat: Kirjapino.fi, antikvaari.fi

Käsittelyssä olevat kirjat ovat kumpikin aikanaan olleet suosittuja, mutta jääneet sittemmin vähemmälle huomiolle. Sue Graftonin kirja kuuluu ns. Aakkosdekkari-sarjaan, jossa päähenkilönä on ykistyisetsivä Kinsey Millhone. Nuolivaaran trilogia puolestaan kertoo Katrista, joka etenee elämässä kovalla työllä ja hyviä hoksottimiaan käyttäen pienestä paimentytöstä vauraan talon emännäksi.

Molemmat kirjat ovat myös historiallisia. Vuosituhannen alussa ilmestynyt Kinsey Millhone -dekkari sijoittuu tapahtumiltaan 1980-luvulle. Paimen, piika ja emäntä käynnistyy 1850-luvulla. Graftonin dekkarit ovat sepitteellisiä, mutta Nuolivaaran kirjojen Katrilla on ollut esikuva todellisessa elämässä. Katrin tarina perustuu pitkälti Nuolivaaran tuttavan äidin elämään. Henkilöiden ja paikkojen nimiä on kylläkin muuteltu.

Sue Grafton (1940-2017) oli toisen polven kirjailija. Hänen isänsä C. W. Grafton kirjoitti niin ikään salapoliisikertomuksia. Isä oli lakimiestaustainen, äiti kemian opettaja. Lapsuudenkoti oli melko risainen, sillä isä oli kolme vuotta sodassa Suen varhaislapsuudessa ja hänen palattuaan sodasta molemmat vanhemmat ryyppäsivät ja liitto alkoi hajota. Äiti teki itsemurhan syöpäleikkauksen jälkeen 1960.

Grafton valmistui Louisvillen yliopistosta 1961 pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Kirjoittamisen hän oli aloittanut jo aiemmin isänsä rohkaisemana ja opastamana. Mutta hänen ensimmäiset romaanikäsikirjoituksensa eivät yleensä paria poikkeusta lukuun ottamatta oikein kelvanneet kustantajille. Hän työskenteli alkuun sairaalassa sihteerinä. Sittemmin hän pääsi kirjoittamaan tv-sarjoja.

Hän käytti kotikaupunkiaan Santa Barbaraa Kaliforniassa mallina Kinsey Millhonen kotikaupungille Santa Teresalle. Millhonea Grafton on luonnehtinut nuoremmaksi alter egokseen.

Aakkosdekkarit alkoivat 1982 kirjalla A is for Alibi, (Suomeksi A niin kuin alibi 1988)T niin kuin tappaja on aakkosdekkareista viimeinen suomeksi julkaistu. Alkukielellä niitä ilmestyi Y:hyn asti. Y is for yesterday ilmestyi 2017. Graftonin oli tarkoitus päättää sarja osaan Z is for zero, mutta hän kuoli syöpään enne kuin ehti toteuttaa aikeensa.

T niin kuin tappaja kertoo Kinsey Millhonen äksylle vanhalle naapurille palkattavasta hoitajasta. Naapurin tilanne alkaa huolestuttaa Kinseytä ja hänen vuokraisäntäänsä – eikä syyttä. Hoitaja ei ole ollenkaan sitä, miltä paperien perusteella vaikuttaa, ja hänen tavoitteenaan on hyötyä taloudellisesti uhristaan… anteeksi potilaastaan maksimaalisesti. Naapurin irtain ja kiinteä omaisuus on tämän naisen kynsissä vaarassa ja henki höllässä.

Kylmäverinen manipuloija tuntuu onnistuvan kaikkien auttamis- ja tutkintayritysten torppaamisessa. Kaupungin kokematonta sosiaalivirkailijaa ovela nainen pyörittää aivan mielensä mukaan. Kinsey tutkii leipätyönään vakuutusyhtiön laskuun erästä kolaritapausta.

Photo of Sue Grafton Sue Grafton. Kuva Penguin Random House.

Vähä vähältä etsimällä tietoa eri lähteistä kovalla työllä ja parin suotuisan sattuman ansiosta Kinsey pääsee perille sekä siitä, että tekeillä on vakuutuspetos, ja että naapurin hoitaja on vaarallinen. Naapuri ei ole ensimmäinen uhri. Erään varhaisemman uhrin sukulainen osoittautuu tärkeäksi auttajaksi tapauksessa. Kirjan loppuratkaisu ei sovi väkivaltaisia kuvauksia vieroksuville.

Graftonin kirjojen kustantaja, G. P. Putnam’s Sons (osa Penguin Random Housea) perusti 2019 kirjallisuuspalkinnon Sue Grafton Memorial Award. Tarkoitus on palkita paras (amerikkalainen) jännitysromaani, jonka päähenkilö on nainen. Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin Sara Paretskylle.

Auni Nuolivaara (1883-1972) syntyi Korpilahdella lehtori Selim Laguksen perheeseen. 1906 perhe otti nimekseen Hirvensalo. Hän kirjoitti ylioppilakksi Tampereella, opiskeli kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarissa ja työskenteli opettajana  Savonlinnassa ja Otavan kansanopistossa Mikkelin lähellä, jossa hän 1909 avioitui opiston johtajan Armas Nuolivaaran kanssa.

Nuolivaara julkaisi ensimmäisen romaaninsa Sinä olet se mies…! 1927, mutta suurimman suosion hänen tuotannostaan sai Paimen, piika ja emäntä, joka 1936 voitti Otavan romaanikilpailun. Samaiseen kilpailuun osallistui muun muassa Maria Jotunin Huojuva talo.

Teksti käännettiin englanniksi kansainvälistä kilpailua varten ja tässä kilpailussa Paimen, piika ja emäntä sijoittui kolmanneksi. Sen ansioina on pidetty vahvaa kansatieteellistä kuvausta entisajan maalaistalon töistä.

Nuolivaaran kirja sai myös kaksi jatko-osaa ja ensimmäinen osa käännettiin myös usealle kielelle. Kirjan pohjalta filmattiin elokuva ja vielä 1980-luvulla siitä tehtiin Japanissa animaatiosarja. Kyseistä sarjaa ei ilmeisesti ole esitetty koskaan suomalaisilla televisiokanavilla.

Katri ei ole edes kymmenvuotiaas, kun hän lähtee ensimmäiseen työpaikkaansa paimeneksi. Hän saa varttuessaan oppia lisää erilaisia töitä ja etenkin käsitöissä hän on etevä. Eräs taitava kutoja saa houkuteltua hänet lähtemään toiseen taloon piiaksi. Eri taloissa on erilainen komento, joissakin paikoissa palvelusväestä otetaan härskisti irti kaikki ja pihistellään ruoassa ja vaatetuksessa, jotka kuuluvat ylöspitoon.

Teräväpäinen Katri oppii lukemaan ja tästä on hänelle paljon hyötyä jatkossa. epäonnisen kihlauksen purkautuessa miehen ruokottomiin tapoihin ja tyrannin elkeisiin Katri saa paikan Ruuhiniemen talosta. Tämän talon esikuvana on selvitysten mukaan ollut talo nimeltä Uuhiniemi.

Vanhan isännän kuoltua emännän veli yrittää petkuttaa talon omistuksen itselleen. Katri ja talon nuoresta polvesta Santeri yrittävät pitää talon puolta ja tehdä kovasti töitä, Santerin veli Iivari sen sijaan juonittelee enonsa kanssa. Santerin aiottu avioliitto karahtaa kiville ja näin onkin tilanne pedattu suotuisaksi Katrin ja Santerin päätyä yhteen.

Auni Nuolivaara Auni Nuolivaara. Kuva: museo24.fi

Auni Nuolivaara tutustui Viipurissa asuessaan Kustaava Helanderiin (1873-1948), jonka äidin Elsa Yrjöntyttären (1839-1900) elämää Paimen, piika ja emäntä jatko-osineen mukailee. Todellinen tapahtumien näyttämö on ollut pääasiassa Längelmävesi. Junttolan talo, jossa Katri (Elsa) oli piikomassa on tunnistettu Kuhmoisten Venttolaksi. Venttolassa ei sen sijaan ole ollut sellaista tytärtä, joka sopisi kirjan kuvaukseen Junttolan Auroorasta.

Kustaava Helander (o. s. Wallenius) oli itsekin pannut muistitietoa paperille, mutta oli kysynyt useampaakin henkilöä kirjoittamaan asiat romaaniksi. Helanderin tunteneet henkilöt ovat kuvailleet häntä erinomaiseksi, mukaansatempaavaksi kertojaksi. Hän ei kokenut kuitenkaan itse olevansa kyllin kyvykäs sorvaamaan tarinaa kustantamoon lähetettävään muotoon. Armas Nuolivaara oli ehdottanut, että hänen vaimonsa voisi tarttua toimeen.

Seija Pessi on kirjoittanut valaisevan artikkelin kirjan taustoista, esittää kantanaan, että Nuolivaara, jolla ei ollut omaa kosketuspintaa Längelmäkeen, ei olisi voinut teoksissaaan käyttää längelmäkeläisiä sananparsia ilman Helanderin kertomuksia.

Jonkin verran taustaa on siistitty ja paranneltu. Katrin isä on romaanissa ollut väkivaltainen ja muutenkin kohdellut vaimoaan huonosti, minkä vuoksi heille on tullut ero, mitä pidettiin todella kehnona asiana siihen aikaan. Todellisuudessa Elsan isä oli ollut mm. hevosvaras ja istunut linnassakin.

Kirjassa mainitaan useaan otteeseen, että Katri on ”suurta sukua”, hänen isällään on peräti kartano. Elsan isä on ollut torpparin poika ja äiti lampuodin tytär eli ei ihan niin suurta herrasväkeä. Pitää muistaa, että tuon ajan viihteessä suosittiin kreiveiksi tai vähintään insinööreiksi paljastuvia tukkimiehiä ynnä muita Tottisalmen perillisiä.

Trilogian kolmas osa poikkeaa ilmeisesti eniten Elsan elämäntarinasta. Se tuntuu myös ehkä heikoimmalta osalta. Tässä osassa painotetaan sitä, että Katri suoriutui niin hyvin talon emäntänä, koska hän oli syntyjään isosta talosta, vaikka olikin ollut piikana ja siten oppinut kaikki talon työt. Kirjassa on aistittavissa tendenssiä säätykiertoa vastaan ts. palkollisista syntynyt ei voi olla yhtä kyvykäs eikä hänestä voi tulla ehtoisaa emäntää kuin talollisen jälkeläisestä.

Kuitenkin Katri oli ollut useissa palveluspaikoissa ja kohdannut myös talollissyntyisiä emäntiä, joilta emännöiminen ei sujunut. Kirjasarjassa oli ollut kuvausta myös typeristä ja laiskoista talon tyttäristä ja pojista, joilta ei ottanut onnistuakseen mikään muu kuin syöminen ja riiustelu. Päätelmä riittävän hienon taustan autuaaksi tekevyydestä on siis epäjohdonmukainen kirjojen sisältämän muun aineksen kanssa.

Toisin kuin kirjassa, jossa Katri ja Santeri asuvat ilmeisesti elämänsä loppuun asti Ruuhiniemessä, Elsa ja hänen miehensä Aadolf oikeasti muuttivat jo muutaman vuoden päästä toiseen paikkaan vuokraviljelijöiksi. Tyttärensä Kustaavan tavoin Elsa lienee ollut hyvä kertoja, koska Kustaavan välittämänä Auni Nuolivaara on saanut muistelmien pohjalta tehtyä suureen suosioon nousseen romaanin.

Nykylukijalle osa sanastosta voi olla vaikeaselkoista. Toisaalta nyttemmin yleiskielestä jo pois jääneet sanat antavat tekstille aitouden tuntua ja Paimen, piika ja emäntä tarjoaa sukelluksen 1800-luvun elämänmenoon.

Kuva: finna.fi

 

Seija Pessin artikeli: http://www.tamsuku.fi/Vuosikirja1998-25.pdf

http://www.museo24.fi/?action=INavigation::viewArticle(10812)

Paimen, piika ja emäntä – paikallishistoriaa romaanitrilogiassa

Kommentit (1 kpl)

  • Kirjat lukenut

    Kiitos mielenkiintoisista taustatiedoista. Olet paneutunut hyvin asiaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*