Veera

Naapuri tarinoi menneisyydestään

Boris Akunin: Valtioneuvos. Alkuteos Statski sovetnik, 1999. Suom. Anton Nikkilä, Into Kustannus, 2016, 411 s.

 Muinais-Venäjän sankarirunoja -  tuotekuva Kuvat: Into, antikvaari.fi.

Muinais-Venäjän sankarirunoja. Valikoinut ja vapaaasti suomentanut A. O. Väisänen, Werner Söderström Osakeyhtiö 1946, 182 s.

Venäjän Ukrainaa vastaan aloittama sota herättää monenlaisia tunteita. Yksi on hämmennys ja ihmetys. Minkä takia? Voiko kaunokirjallisuudesta saada jotain ikkunaa naapurin mielenmaisemaan, mitä siellä oikein meinataan? Tässä kaksi poimintaa itänaapurin menneisyyteen sijoittuvista tarinoista. Menneisyyshän johtaa nykyhetkeen.

Boris Akunin on kirjailijanimimerkki, jota käyttää Grigori Salvovits Tshartisvili (tuohon pitäisi saada muutama hattuässä jostakin). Kirjailija on syntynyt 1956, hän on kustantajan ilmoituksen mukaan filologi, kääntäjää ja Japaniin perehtynyt historioitsija.

Akunin on Venäjän suosituimpia kirjailijoita ja hänen historialliset dekkarinsa ovat löytäneet lukijakuntaa myös kymmenissä muissakin maissa. Akunin on syntynyt joidenkin lähteiden mukaan Tbilisissä, mutta ei puhu georgian kieltä. Toiset lähteet mainitsevat syntymäpaikaksi Zestaponin, Georgiassa sekin. Akuninin äiti oli opettaja ja isä tykistöupseeri.

Akunin on opiskellut Moskovan valtiollisessa yliopistossa mm. Japanin historiaa, työskennellyt kääntäjänä ja kirjallisuuslehden toimituksessa. Käännöstöitä hän on tehnyt sekä japanista että englannista. Hän on myös kritisoinut Putinia ja osallistunut erilaisiin protesteihin.

Akunin on kirjoittanut eri lajityyppejä edustavaa kirjallisuutta, mutta erityisen suosion ovat saavuttaneet tsaarin aikana valtion virkamiehenä rikoksia ratkovan Erast Fandorinin seikkailut. Valtioneuvos on sarjan seitsemäs osa. Kaikkiaan sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt venäjäksi ainakin seitsemäntoista osaa (saksalaisen Wikipedian mukaan).

Sarjan alkupäätä ilmestyi suomeksi WSOY:n kustantamana, nyttemmin suomalainen julkaisija on vaihtunut Intoon. Suomessakin Fandorin-sarja sai innostuneen vastaanoton ja Akuninille Suomen Dekkarikirja myönsi ulkomaisen rikoskirjallisuuden kunniakirjan 2004.

Valtioneuvoksen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1891. Fandorin joutuu pidätetyksi korkea-arvoisen sotilashenkilön murhasta. Murha on tapahtunut junan salonkivaunussa ja vain harvat tiesivät arvohenkilön matkasta.

Fandorinin osuus selviä murhatutkimuksissa pikaisesti. Hän ei ole ollut junassa laisinkaan. Murhan on suorittanut joku kylmäverinen ja uskalias henkilö, joka on tekeytynyt Fandoriniksi.

Tsaarin vastista liikehdintää on alkanut esiintyä Venäjällä ja eräs tällainen ryhmittymä on tehnyt useita röyhkeitä ja onnistuneita attentaatteja. Alkaa näyttää yhä selvemmältä, että joku valtion korkeassa virassa oleva henkilö vuotaa tietoja terroristijärjestölle. Iskut ovat liian tarkkoja voidakseen olla suoritetut ilman apua valtion toimielinten sisäpiiristä.

Soppaa hämmentää se, että kaksi eri turvallisuuspoliisijärjestelmää tutkii tapahtumia kilpailee keskenään, kyttää ulkomaalaisia ja omia kansalaisia ja toisiaan. Fandorin on hankalassa välikädessä, kun molemmilla poliisilaitoksilla on omat näkemyksensä siitä, kuinka tapausta tutkitaan ja ketkä sitä saavat tutkia. Samaan aikaan joku vetelee edelleen naruista kulisseissa, pelaa terroristien pussiin ja suorastaan härnää viranomaisia. Siltä ainakin näyttää.

Ennen kuin tapaus selviää, ruumiita tulee lisää. Myöskään Fandorinille aina tukena ollut vanha ruhtinas ei enää pysty olemaan kovin paljon avuksi. Hänen vaikutusvaltansa on huvennut eikä hän enää kuulu siinä määrin tsaarin lähipiiriin kuin aiemmin. Ajat ovat muuttumassa.

Tapauksen selvittelyssä Fandorinille valkenee, että erään poliisipäällikön tiedonhankintamenetelmät ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Fandorinin oma urakehitys näyttää epävarmalta, kun eri tahot pelaavat omia valtapelejään. Kirjan lopussa Fandorin tekeekin näkemänsä ja kokemansa perusteella omaa virkamiesuraansa koskevan päätöksen.

Suomentaja on kiitettävästi selventänyt alaviitteissä joitakin tsaarin aikaisen Venäjän termejä ja ilmiöitä, mik auttaa meikäläistä lukijaa ymmärtämään paremmin ajankuvaa. Akuninin Erast Fandorin -kirjat ovat olleet mukaansatempaavia jännitysromaaneja ja keisarivallan aikaa elävöittäviä historian kuvauksia.

Boris Akunin Kuva: A. Strunin/Into Kustannus

Muinais-Venäjän sankarirunoja on musiikkitieteilijänä ja suomensukuisten kansojen (laulu)perinteen kerääjänä paremmin tunnetun professori A. O. Väisäsen (1890-1969) valikoima ja suomentama näyte venäläisestä runoperinteestä. Väisänen on myös kirjan loppuun kirjoittanut selitysosan.

Kertovat runot eli bylinat käsittelevät tässä kokoelmassa pääasiassa varsin sotaisia sankareita. Toinen nimitys kertoville runoille on ollut starina, josta juontuu myös suomen sana tarina. Runoissa mainitaan usein todellisia paikkoja ja henkilöitä, mutta historia on muuttunut ja värittynyt ja siihen on yhdistynyt muuta kertomaperinnettä. Bylinoita on sekä Venäjän että Ukrainan kansanperinteessä.

Kuuluisa sankari runoissa oli Ilja Muromets (Ilja Muromalainen), josta kertovia runoja kokoelmassa on kolme.onko Pohjautuvatko Ilja Muromalaisesta kertovat runot ja tarinat todelliseen, historian hämäriin vaipuneen henkilöön, ei vuosisatojen päästä voida varmuudella tietää. Kiovalaisessa luostarissa on kuitenkin säilytetty ruumista, jonka sanotaan kuuluvan Iljalle ja tieteellinen tutkimus on osoittanut henkilön olleen hyvin kookas ja saaneen vammoja, jotka tukevat kertomuksia suuresta soturista.

Kokoelman ensimmäisessä runossa Ilja tekee selvää ryöväri Soloveista, toisessa hän tapaa Jerusalemissa ja Konstantinopolissa käyneen pyhiinvaeltaja Iivon, jolta kuulee, että pakanat ovat jommassakummassa paikassa heittäneet pyhäinkuvat lokaan ja Ilja lähtee sinne tatarien kanssa tappelemaan pyhäinhävistyksen takia. Kolmannessakin Iljasta kertovassa runossa vaastustaja on tatarien tsaari, joka uhkaa Kiiovaa. Väisänen on johdonmukaisesti käyttänyt nimen Kiova sijasta ilmeisesti aikansa suositusten mukaan muotoa Kiiova.

Muromin Ijan mukaan on saanut nimensä myös maailman ensimmäinen nelimoottorinen pommikone, Ilja Muromets. Se oli lentokonerakentaja Igor Sikorskyn luomus ja Venäjän ilmavoimilla käytössä ensimmäisessä maailmansodassa. Alkujaan se tosin rakennettiin ylelliseksi matkustajakoneeksi, mutta sota muutti toimintasuunnitelmia.

Kertovissa muinaisrunoissa useaan otteeseen esiintyy Kiiovassa asuva ruhtinas Vladimir. Väisänen selittää runojen Vladimir-ruhtinaan olevan sulautuma kolmesta merkkihenkilöstä, jotka ovat Vladimir Pyhä (vallassa 978-1015), Jaroslav Suuri (vallassa 1019-1054) ja Vladimir Monomah (k. 1125). Jaroslav Suuri ja Vladimir Pyhä tunnetaan myös nimillä Jaroslav Viisas ja Vladimir Suuri .

Tuona aikana Itä-Euroopassa on ollut valtakunta, josta on käytetty nimitystä Kiovan Venäjä tai Kiovan Rusj. Tämä nimitys on joidenkin lähteiden mukaan historioitsija Nikolai Karamzinilta (1766-1826) lähtöisin. Kiova oli kulttuurinen keskus ja valtapiiri on ulottunut aina Vienanmeren rannoille asti.

Suoraa katkeamatonta jatkumoa nyky-Venäjään tällä viikinkiajan valtiolla ei katsota olevan. Professori Jukka Korpela suositteleekin Kiovan Rusj -nimeä eron selventämiseksi.

Kiiova onkin moneen otteeseen runoissa mainittu paikka. Siellä seikkaili myös Tsurilo, runojen naissankari. Hänen edullinen ulkomuotonsa oli naisten mieleen siinä määrin, että Vladimir joutuu käskemään häntä lähtemään hovistaan tai menemään luostariin. Tsurilon katsotaan olleen kotoisin Krimiltä.

Vladimir Pyhä on kääntynyt kristityksi 988 ja liittänyt valtakuntansa hengellisessä mielessä ortodoksisen kirkon alaisuuteen. Kääntymyksen pontimena ei ilmeisesti ollut niinkään uskonnollinen herätys kuin asialistalla oleva naimakauppa Bysantin Basileioksen sisaren Annan kanssa ja siten myös poliittisen vaikutusvallan lisääminen. Ennen kääntymystä ruhtinas Vladimir oli perin sotaisa, pystytti epäjumalankuvia ja vaimojakin piisasi

Bylinoissa runomitta on vaihdellut, mutta Väisänen on suomennoksessa käyttänyt Kalevala-mittaa, joka on suomalaiselle lukijalle helppolukuinen. Hän on myös suomentanut nimiä, Ivanista on tullut Iivo, Nastasjasta Nasto. Seuraava on alkua runosta Iivo Godinonpoika.

Kiiovassa linnassansa

valtaruhtinas Vladimir

vietti juhla-atriata.

Kutsutut oli lukuisat:

ruhtinahat ja pajarit,

kaikki sankarit väkevät,

uljahat sotiurohot

sekä kaikki linnan kaupit.

Runossa Iivo lähtee ryöstämään itselleen vaimon ja saa Vladimirilta asemiehiä mukaansa. Kohteena on Nasto, rikkaan kauppias Mitrein tytär, joka on kihlattu tsaari Kostseille. Kun Nasto on saatu mukaan, Iivo lähettää sananviejän kertomaan Vladimirille, että naisenryöstö onnistui. Kostsei lähtee takaa-ajoon ja tavoittaa Iivon. Miehet taistelevat ja Nasto auttaa Kostseita voittamaan Iivon. Iivo on kuitenkin pantu köysiin eikä tapettu. Kostsei ampuu itseänsä nuolella sydämeen ja kuolee. Nasto päästää Iivon irti, mutta Iivo silpoo hänet miekallaan kostoksi Kostsein auttamisesta.

Vastaavaa tapahtumainkulkua noudattavaa kertomusta on tavattu sekä Euroopasta ja Aasiasta. Venäjällä kertomuksen otaksutaan muotoutuneen bylinaksi 1500-luvulla.

Uudempaa kerrostumaa bylinoissa on Ruotsin kuningas ja Katarina tsaari. Tämän bylinan, jonka tapahtumat etenevät kovin eri tavalla kuin historiankirjoissa, Väisänen arvelee sekautuneen Raamatun apokryfikirjoihin kuuluvaan Juuditin kirjaan, jossa Juudit lyö pään poikki vihollisen sotapäälliköltä Holoferneeltä. Katariina Suuri, kun ei omakätisesti tai muutenkaan saanut yhtään Ruotsin kuningasta mestattua.

 

Kommentit (1 kpl)

  • Lukija

    Kiitos. Paljon tietoa kirjallisuuden kautta, miten tarut ovat syntyneet.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*