Sudeettijyväskyläläinen Ahvenanmaalta yritti lähettää syntymäpäivälahjan toiselle sudeettijyväskyläläiselle Helsinkiin. Ahvenanmaan jyväskyläläinen tulosti tarran, jossa oli vastaanottajan nimi ja osoite kirjoitettuna tikkukirjaimin. Jotta oolantilaisetkin varmasti ymmärtäisivät, mihin kirjeen on tarkoitus päätyä, hän kirjoitti maan pääkaupungin nimen sillä fiinimmällä kotimaisella: Helsingfors.
Koska lahja oli pieni, se mahtui myös pieneen kuoreen ja lähettäjän pitkä ahvenanmaalainen osoite ei oikein meinannut mahtua samalle puolelle kuin osoitetarra, lähettäjä, avsändare, kirjoitti kirjekuoren takalistolle tarvittavat tiedot itsestään: avs. Förnamn Efternamn, Hus och nummer, Gatuadress, Postnummer osv.
Eip sitten muuta kuin paikalliseen asiamiespostiin lähettämään synttärionnittelut matkaan. Tyttö tiskin takana, flickan bakom disken, otti lähetyksen vastaan, punnitsi sen ja ilmoitti hinnan, jonka sudeettijyväskyläläinen mukisematta suoritti ja kirje jäi postilaitoksen haltuun.
Seuraavana arkipäivänä kirje oli toimitettu perille. Ainakin Ahvenanmaan postilaitoksen mielestä, kun se oli tuotu lähettäjän osoitteeseen. Sudeettijyväskyläläinen Ahvenanmaalla löysi sen omasta postiaatikostaan. Jos jälleennäkemistä väittäisi iloiseksi, niin se ei olisi aivan totta. Postimerkit asiamiespostin nouseva kyky oli fiksusti, fiffigt, liimannut sille puolelle, missä luki avs, Förnamn Efternamn jne. Ja sille puolelle oli leimatkin sitten lyöty  tietenkin, förstås.
Siellä oltiin siis ihan vakavissaan sitä mieltä, että luonnollisestikin joku helsingforsare on ihan varta vasten matkustanut Ahvenanmaalle lähettääkseen jotakin maaseututaajaman asiamiespostin avulla osoitteeseen, joka sijaitsee asiamiespostista ehkä kolmen kilometrin päässä. Siinä sitä oli kotiseutuhenki korkealla, sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa, hurraa, hurraa, hurraa!
Ahvenanmaan sudeettijyväskyläläinen käveli sen kolme kilometriä kirjekuoren kanssa asiamiespostiin ja kertoi lähettäneensä tämän Helsingforsiin ja että se oli kylläkin toimitettu hänen postilaatikkoonsa. Ahvenanmaan postitointa hoitava henkilöstö kaikkinensa lienee kurssitettu samansisältöisesti kuin Suomenkin postivirkailijat, sillä syy yritettiin välittömästi vierittää asiakkaalle ihan niin kuin Suomen postikin aina tekee, jos on lähettänyt postit mihin sattuu. (nimimerkillä Kokemusta omaava). Tämänkertainen daami tiskin takana osoitti heti kirjekuorta: ”Kun postimerkit oli laitettu tälle puolelle” eli sinne avsändare-puolelle. Sudeettijyväskyläläinen siihen, että en minä ole sitä tehnyt, jag har inte gjort det, likat täällä, flickorna här, laittoivat.
Asiamiespostin sen kertainen asiakaspalvelu sudeettijyväskyläläisen kohdalta päättyi siihen, että virkailija liimasi nyt postimerkkejä sinne vastaanottajan, mottagare, puolelle kirjekuorta, kuvert. Saapa nähdä, näkeekö kirjekuori vielä joskus Helsingin kaupungin. Vai pitäisikö kirjeen päälle laittaa postin toimesta leima, jossa olisi motto, säe Juice Leskisen laulusta Kaksoiselämää: ”Kohta huomaat, etten mennyt mihinkään.”
Yritän kuvitella ilmeitä Helsingissä, jos kirje joskus sinne asti pääsee. Ahvenanmaalta tulee molemmilta puolilta postimerkein ja leimoin koristettu kirje, jossa lähettäjän nimen ja osoitteen päälle postivirkailija on vetänyt henkselit. Så där.