Veera

Margot Lee Shetterly: Hidden Figures – Varjoon jääneet

Alkuteos: Hidden Figures (2016), suom. Virpi Kuusela, Harper Collins Nordic (2017), 383 s., valokuvaliite
Shetterlyn viime vuonna Yhdysvalloissa ilmestynyt kirja on ollut pohjana saman nimiselle elokuvalle, joka Suomessakin keväällä nähtiin valkokankailla. Aihe on mitä mielenkiintoisin, ilmailun ja avaruustutkimuksen parissa työskennelleet matemaatikot, joiden laskelmiin pohjautuivat ensimmäiset yhdysvaltalaisten suorittamat avaruuslennot.
Jos tarkennetaan kohteen kuvausta, niin pitää mainita, että matemaatikot olivat naisia ja he olivat mustia. Nyt puhutaan ajasta, jolloin Yhdysvalloissa oli vielä voimassa rotuerottelu. Sotilasilmailun ja avaruustutkimuksen tarpeisiin Langleyhin kuitenkin värvättiin matemaattisia kykyjä jo tuolloin riippumatta heidän sukupuolestaan tai ihonväristään. Painetta tutkimuksen edistämiseen kaikin voimin lisäsi se, että Neuvostoliitto ehti ensin lähettää avaruuteen tekokuun ja ihmisen (joka tuli elävänä takaisin), Juri Gagarinin. Kylmän sodan aikana eli näiden matemaatikkonaisten työuran mittaan rotuerottelu poistettiin Yhdysvalloissa virallisesti, joskin jotkin osavaltiot ja paikkakunnat änkyröivät vastaan viimeiseen saakka.
Kirjailija tarttui aiheeseen, koska oli itse varttunut NASAn työntekijöiden lapsena ja oli tajunnut, että että mustat naiset matemaatikkoina avaruushallinnon palveluksessa rotuerottelun aikana on poikkeuksellinen ilmiö ja voidaan hyvällä syyllä puhua tienraivaajista. Neil Armstrong ja John Glenn ym. astronautit olivat maailmankuuluja, mutta taustavoimat, joiden kyvyt mahdollistivat avaruuslennot, eivät ole isommin saaneet mainetta.
Ikävä kyllä lopputulos ei kirjallisena tuotteena oikein ole yhtä mielenkiintoinen kuin aiheensa. Matemaatikkojen toimenkuva jää lukijalle hyvin vieraaksi. On epäilemättä vaikeaa popularisoida lukevalle suurelle yleisölle sitä, mitä matemaatikot oikeastaan tekevät. Laskevat, joo. Heidän varsinaisesta työstään kerrotaan loppujen lopuksi hyvin vähän.
Asian kuvaileminen ei olisi ollut mitenkään mahdotonta. Kotimaisen kirjallisuuden kentällä meillä on esimerkkinä insinöörieverstiluutnantti Jyrki Laukkanen, joka osaa kertoa asiantuntevasti mutta yleistajuisesti ilmailusta niin, että nakkisormihumanistikin pysyy kärryillä. Shetterlyn kirjassa tätä ilmailupuolen asiasisältöä fysiikan lakien osalta sivutaan sen verran, mitä kerrotaan Richard Scarryn Iloisessa ilmakirjassakin, mutta jälkimmäinen on havainnollisempi ja hauskempi.
Enemmän kuin työtehtävistä, kirjassa kerrotaan matemaatikkojen yksityiselmän vaiheista ja työpaikan järjestelyistä. Tietysti on helpompaa kertoa siitä, että värillisille oli osoitettu eri käymälät kuin valkoisille ja muista rotuerottelun hoopoista käytännöistä ja miten vähä vähältä saatiin aikaan tasa-arvoisempi toimintaympäristö. Samoin ylennyksistä ja nimityksistä on helpompi saada ote kuin abstraktista laskentatyöstä.
Painopiste on siis tasa-arvon kehittymisessä sekä yhden työyhteisön ja sen työntekijöiden mikrohistorioissa. Sekin on ihan hyvä aihe kirjalle. Vielä parempi olisi, jos kirja olisi mukaansatempaava. Sitä se ei ole, vaan sortuu paasaamiseen. Kirja on tekijänsä esikoisteos, joten ilmeisesti epätavallisen aiheen vuoksi näinkin epäjuohevasti kirjoitettu teksti on julkaistu Yhdysvalloissa ja elokuvaoikeudet saatu kaupattua jo kirjan ollessa alkutekijöissään.
Parhaimmillaan Shetterly on aineistonsa pohjalta onnistunut hetkittäin kuvaamaan työyhteisöä kuitenkin ihan elävästi, joten tekstin saa kyllä kahlattua loppuun saakka. Hän myös onnistuu nostamaan esille kiinnostavia henkilöitä kuten Katherine Johnsonin eli siinä mielessä kirja on täyttänyt tarkoituksensa. Kaikkien tarina ei pääty hyvin. Shetterly rohkenee kertoa myös mielenterveytensä menettäneestä lahjakkaasta matemaatikosta. Hauska yksityiskohta on kerrottu kirjan lopussa: NASAn tutkijoissa oli paljon Star Trek -faneja.
Virpi Kuuselalla on ollut urakkaa hänen kääntäessään suomeksi teosta, johon on tarvittu paljon tekniikan alan sanastoa. Jossakin kohdassa neuvostoliittolainen lentokone MiG on kirjoitettu väärin, mutta vika on voinut olla alkuteoksessakin (MIG), koska Shetterly ei itse ole ilmailu- ja avarussalan asiantuntija, vaan hänen mielenkiintonsa on kohdistunut enemmän naisten ja mustien aseman kehitykseen.
Hassu kömmähdys Kuuselalta on ollut mainita ”Nancy Drew -teinietsiväkirjat” (s. 172), sillä kyseiset kirjat on Suomessa tunnettu vuosikymmeniä Neiti Etsivä -kirjoina ja päähenkilön nimi on suomalaisversioissa Paula (Ruotsissa Kitty). Neiti Etsivät mainitaan ohimennen, kun kerrotaan erään matemaatikon tyttären saaneen oman huoneen, joka siihen aikaan, 1950-luvun alussa, oli nuorelle harvinaisuus, sellaista oli nähty vain Neiti Etsivä -kirjoissa ja televisiossa.
Aitoon jenkkityyliin kirjan lopussa on kuusi sivua kiitoksia. 66 henkilöä kiitellään nimeltä mainiten, joukossa jopa elokuvan tuottaja, mutta sen nyt toki ymmärtää, että kirjaa varten haastatteluja antaneet Langleyn tukikohdan entiset työntekijät ja heidän perheenjäsenensä kiitellään.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*