Bertil Cleve: Teuira. Etelämeren poika. Alkuteos: Teuira en Söderhavets son, 1936. Suom. Salme Sadeniemi, Otava 1937, 220 s.
Vanha kunnon poikien seikkailuromaani, joka tapahtuu Tahitin maisemissa. Sellainen on Bertil Cleven teos. Pähenkilö on ruotsalaispoika Tage, joka kansatieteilijä isnsä mukana pääsee matkustamaan Tahitille ja tutustuu siellä paikalliseen poikaan Teuiraan.
Tagesta ja Teuirasta tulee hyvät ystävät ja he kokevat monta hauskaa kalastusretkeä yhdessä, mutta yhdellä kalareissulla he joutuvat myrskyyn ja pelastuvat autiolle saarelle. Siellä heidän selviytymistaitonsa punnitaan. Tage on partiolainen, mutta Teuira on oppinut saarelaisten perinteiset konstit pärjätä luonnossa ja juuri Teuiran tietojen ja taitojen ansiosta he onnistuvat hankkimaan ruokaa ja rakentamaan itselleen suojan.
Entistä hurjemmaksi poikien saariseikkailu muuttuu, kun saarelle rantautuu rosvojoukko, jolla on vankeja. Rosvot etsivät saarella aikoinaan erakkona asuneen hollantilaisen taidemaalarin jäämistöä. Taiteilija on ollut omana aikanaan väärinymärretty nero, jonka taulujen arvo on sittemmin noussut suureksi. Jos taiteilijan jäljiltä löytyisi vielä hänen teoksiaan, niillä löisi rahoiksi.
Kuva: antikka.net. Kirjan suomalainen kansi saattaa olla Poika Vesannon käsialaa. Vesanto teki paljon kansia Otavan punaselkäiseen Seikkailu-sarjaan ja häntä pidetänkin syystä yhtenä aikansa parhaimmista kansitaiteilijoista ja kuvittajista.
Bertil Cleve (1907-1941) on aikoinaan ollut tuottelias ja suosittu ruotsalainen kirjailija. Häneltä julkaistiin Teuiran lisäksi suomeksi muutama muukin teos. Kirjailija Hannu Mäkelä on kertonut, että juuri Cleven kirja Marsin matka on ensimmäinen kirja, jonka hän on lapsena lukenut ihan itse. (Mäkelä: Tämän elämäni aakkoset, 2015)
Clevestä on vaikea löytää tietoa, koska hän kuoli jo 1941 ja hänen tuotantonsa on ollut viihteellistä, joten akateeminen tutkimus on hylkinyt häntä tutkimuskohteena. Seikkaperäisin artikkeli oli viihdekirjallisuuteen keskittyvän aikakauslehden Dastin julkaisema Bengt Collinin artikkeli. Collin ei ole onnistunut löytämään mitään viitettä siitä, että Cleveä olisi milloinkaan palkittu kirjailijana jollain huomionosoituksella tai stipendillä.
Collinin artikkelin kokonaisuudessaan voi lukea tästä osoitteesta: http://www.dast.nu/artikel/bertil-cleve-en-gang-forfattare-for-ungdomlig-smak
Cleve syntyi viisilapsisen perheen kuopuksena Valön pitäjässä Uplannissa. Ensimmäisen kirjansa Lejonbröderna, suomeksi Leijonaveljekset, Cleve sai julkaistua jo nuorella iällä 1929. Tarinan Cleve oli kuitenkin kirjoittanut jo 17-vuotiaana. Tämä kirja oli aiheeltaan intiaaniseikkailu. Se sisälsi erinäisiä asiavirheitä, mutta oli muuten vetävästi ja hyvin kirjoitettu ja sai lukijoiden suosion osakseen.
Cleven aikana taustatietoa ei aina ollut helposti saatavilla, mutta parin ensimmäisen kirjan jälkeen hän on kuitenkin tiettävästi pyrkinyt hankkimaan tietoa ja olemaan huolellinen sijoittaessaan tarinoitaan eksoottisiin paikkoihin ja historiallisiin aikakausiin.
1936 julkaistiin Cleven yhteistyössä ystävänsä Alf Kinnanderin kanssajulkaisema matkakuvaus En dalmas på Tahiti, sillä Kinnander oli päässyt vierailemaan noilla kaukaisilla saarilla. Cleve kirjoitti myös novelleja ja runoja.
Kuva: bokborsen.se
Cleve ei koskaan perustanut perhettä. Hän oli vain 34-vuotias sairastuessaan ja kuoli sairaalassa 4.11.1941 äitinsä Hildur Cleven läsnäollessa. Hautajaiset olivat jo samalla viikolla, lauantaina 8. marraskuuta ja siellä kerrotaan Cleven perheelle ennestään tuiki tuntemattoman nuorukaisen käyneen halaamassa rouva Hildur Cleveä. Nuorukainen oli ollut Cleven kirjojen innokas lukija. Bertil Cleve on haudattu Hedemoraan.
Cleven kirjoja löytää nykyään etupäässä antikvariaateista, mutta ainakin Ruotsissa hänen kirjansa Matka Marsiin on julkaistu e-kirjana 2013.
Teuira on jännittvä ja viihdyttävä romaani. Se kertoo myös siitä, miten maapallolla monet perinteiset elämäntavat olivat antaneet tilaa nykyajan tekniikalle. Tage on Ruotsista lähtiessään kuvitellut pääsevänsä valtavan eksoottiseen seikkailuun ja tapaavansa villejä keihäin aseistautuneita alkuasukkaita savimajoissaan, muta toisenlaiset näkymät odottivat häntä jo ennen Tahitia reitin varrella olleella Fidzillä.
”Suva on uudenaikainen satamakaupunki valkoisine kivitaloineen ja katuineen. Siellä on sähkövalo, vieläpä pieni rautatiekin. Austraaliaan voi puhua puhelimella tai sähköttää. Ne ajat ovat olleet ja menneet, jolloin fidziläiset söivät ’pitkää porsasta’ eli ihmisiä.”
Salme Sadeniemen suomennoskin on ollut onnistunut. Jos Teuirasta julkaistaisiin uusi painos, niin jonkin verran pitäisi tarkistusta tehdä, sillä on asioita, joille on sittemmin vakiintunut muu suomenkielinen nimitys. Emme puhu dzungli-metsästä, vaan viidakosta ja elokuviin ei mentäisi katsomaan Harold Lloydin lisäksi Musse Piggiä vaan jälkimmäinen tunnetaan nimellä Mikki Hiiri. Australian nimestäkin on 1930-luvun jälkeen pudonnut yksi A-kirjain pois. Muutamista vanhentuneista ilmauksista huolimatta Sadeniemen suomennos on yhä hyvää luettavaa.
Teuira on vieläkin hyvä seikkailukirja, tarinan käänteet ovat jännittävät, ja kirjailija perustelee, miten ruotsalainen koulupoika on päätynyt Etelämeren saarille seikkailemaan ja tapahtumat pysyvät mahdollisuuksien rajoissa. Cleven kertomuksesta puuttuu kokonaan monissa eurooppalaisperäisissä kirjoissa ilmenevä ylimielinen asenne alkuasukkaita kohtaan.
Päinvastoin, vaikka Tage on reipas ja älykäs poika, oikeaa poikakirjasankariainesta, Teuira on tiedoiltaan, taidoiltaan ja kenttäkelpoisuudeltaan yliveto. Jos jonkun kanssa pitäisi haaksirikkoutua autiolle saarelle, niin parempaa kumppania ei voisi saada kuin tämä fiksu ja neuvokas tahitilaisnuorukainen. Miksei enää kirjoiteta tällaisia kirjoja?