Veera

Mahdollisuuksien puuttumisesta

Viime viikolla (13.7.) ilmestyneessä Ruotuväkilehdessä oli valtakunnansovittelija Minna Helteen haastattelu otsikolla ”Kuuntele, kysy riittävästi, älä oleta mitään”. Jutussa kerrotaan seuraavaa:
”Kivijärvellä Keski-Suomessa syntynyt maalaistalon tyttö on sitä sukupolvea, jonka nuoruudessa naisilla ei ollut vielä mahdollisuutta vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Uuden viran myötä tuli kuitenkin kutsu valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille 214 syksyllä 2015.
–  Maanpuolustuskurssi oli minulle todella upea kokemus. Se eräällä tavalla avasi silmät ja innostuin valtavasti. Tuli vähän sellainen tunne, että on jänyt jostakin paitsi, kun ei ole käynyt armeijaa.”
Helle on 44-vuotias, syntynyt loppuvuodesta 1972. On pötyä, että hän kuuluisi sukupolveen, jossa naisilla ei ole ollut mahdollisuutta hakeutua varusmiespalvelukseen. Ensimmäiset naiset astuivat palvelukseen syksyllä 1995, jolloin Helle oli 22-vuotias, ei siis varsinaisesti mikään ikäloppu.
Vuonna 1995 palveluspaikkoja tosin oli vasta kaksi, Ilmavoimien Teknillinen Koulu allissa ja Urheilukoulu Lahdessa eli ilman teknillisen alan opintoja tai kovaa kilpaurheilutaustaa ei ensimmäisten joukossa nainen vielä päässyt asepalvelukseen. Seuraavana vuonna palveluspaikkoja oli naisille jo muuallakin kuin erikoisjoukoissa. Asepalvelukseen voi astua vielä 29-vuotiaana, joten jos Hellettä olisi vain kiinnostanut, mikään ei olisi estänyt lähettämästä hakemusta vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Asepalvelusmahdollisuuden avautuminen naisille ei tapahtunut hiljaisuudessa. Sitä edelsi eduskunnassa tehty lakimuutos, joka herätti paljon keskustelua julkisuudessa. Ensimmäisten naisten palvelukseen hakeutumismäärät ja palveluksen aloittaminen, ensimmäiset keskeyttämiset, ensimmäinen asepalveluksesta siviilipalvelukseen hakeutunut nainen jne. olivat kaikki isoja uutisia Suomessa. Iltapäivälehtien lööpeissä ilkuttiin: ”Eikö siellä olekaan kivaa?” Eli Helteen ikäinen nainen ei Suomessa ole käytännössä voinut välttyä tiedolta siitä, että asepalvelus on naisillekin mahdollinen.
Ja ilman asepalvelustakin, mikäli maanpuolustuksen parissa toimiminen olisi todella kiinnostanut, olisi voinut hakeutua töihin puolustusvoimiin. Puolustusvoimat juhlii ensi vuonna satavuotista olemassaoloaan ja alusta asti siellä on ollut myös siviilityöntekijöitä, joilla ei ole asepalvelusta suoritettuna. Harrastusluonteisesti maanpuolustuksen parissa on voinut puuhastella Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen riennoissa 1990-luvulta asti ja sotilaskotitoiminnassa vuodesta 1918. Lisäksi on muita aihepiiriä sivuavia yhdistyksiä.
Ajatellaan myönteisesti. Helle on halunnut kohteliaasti puolustusvoimien lehteen haastattelua antaessaan jutella mukavia eli tässä tapauksessa esiintynyt kiinnostuneempana maanpuolustuksesta kuin varsinaisesti on elämässään ollut. Toimituskaan ei ole viitsinyt takertua pikku yksityiskohtiin, joten osapuolet lienevät lopputulokseen tyytyväisiä. Lehti sai myönteisessä hengessä haastattelun valtakunnansovittelijalta ja valtakunnansovittelija myönteistä julkisuutta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*