Tammikuun lopussa menehtynyt Mary Higgins Clark (1927-2020) ehti saada aikaan mittavan uran jännityskirjailijana, vaikka julkaisi esikoisteoksensa nelikymppisenä. Kirjoittamista hän oli tehnyt työkseen jo aiemmin, mutta miehensä kuoltua hän kokeili onneaan romaanikirjailijana. Higgins Clark oli työskennellyt myös mm. sihteerinä ja Pan Amin lentoemäntänä.
Higgins Clarkin ensimmäinen romaani Aspire to the Heavens julkaistiin (1968), mutta se ei saavuttanut laajaa lukijakuntaa. Higgins Clark vaihtoi tyylilajia ja löi läpi heti ensimmäisellä jännärillään Where Are the Children (1975), Missä lapset ovat. Tämä kirja päätyi myös elokuvaksi, televisiotuotannoiksi on muokattu lukuisia Higgins Clarkin kirjoja. Kaikkia filmiversioita tuskin on nähty koskaan suomalaisilla tv-kanavilla.
Korkeasta iästään huolimatta Mary Higgins Clark työskenteli liki loppuun saakka. Hänen viimeisin teoksensa oli viime vuonna julkaistu Kiss the Girls and Make Them Cry. Se saataneen epäilemättä suomeksi edeltäjiensä tavoin. Higgins Clarkin kustantamo Yhdysvalloissa on vuosikaudet ollut Simon & Schuster, joka noteerasi näyttävästi suositun ja palkitun kirjailijan poismenon verkkosivuillaan.
Kuva: Tammi
Tuorein Higgins Clarkin kirja, jonka luin, oli Kuolema loistoristeilijällä (All by Myself, Alone, 2017). Tammi julkaisi sen 2018 Tero Valkosen suomennoksena.
Päähenkilö Celia on jalokiviasiantuntija, joka on pestattu loistoristeilijän neitsytmatkalle yleisöluennoitsijaksi. Celian entinen poikaystävä on sotkeutunut talousrikoksiin ja yrittää parhaansa mukaan vetää Celiaakin mukaan omiin sotkuihinsa. Tämä olisi tietenkin tuhoisaa Celian ammatissa, jossa luotettavuus ja hyvä maine ovat kaikki kaikessa.
Laivalla tapahtuu varkaus ja väkivallanteko. Ainakin yksi matkustaja päätyy yli laidan. Kaikki matkustajat eivät ole saapuneet tälle alukselle pelkästään risteilyn riemuja kokeakseen, vaan useammalla kuin yhdellä on pahat mielessään. Kaikki laivayhtiön henkilökunnastakaan eivät ole luotettavia. Monia kiinnostaa erään upporikkaan matkustajan muinaisegyptiläinen suunnattoman arvokas koru.
Tässä Higgins Clarkin kirjassa on myös huumoria, mitä kaikissa hänen jännitysromaaneissaan ei ole. Tämä ilmenee erityisesti kirjailijan kuvatessa aivan hirveätä pariskuntaa, joka osallistuu risteilylle. Myös he kokevat Celian lailla yllättäviä käänteitä matkallaan. Tämä kirja oli kelpo viihdettä muuten tylsällä laivamatkalla.
Higgins Clarkin tuotanto käsittää kymmeniä romaaneja ja niistä olen lukenut vain murto-osan. Mitään erityistä suosikkia on mahdotonta nimetä. Ei myöskään tule mieleen mitään surkeata rimanalitustakaan. Yö kuuluu minulle eli Nighttime is My Time (2008) herätti hiukan ihmetystä, miksi Meredith, jolla piti oleman sotilaskoulutus, on rikollisen kynsissä vain kaunis ja kauhuissaan. Muuten tämäkin kirja kuitenkin oli riittävän kiinnostava loppuun saakka. Kirjailijan tuotanto niiltä osin kuin siihen olen tutustunut, on ollut melko tasalaatuista: ei mitään järisyttäviä lukuelämyksiä, mutta kelvollista jännitysviihdettä.
Mary Higgins Clarkin ura jännityskirjailijana oli menestyksekäs. Kuva Bernard Vidal/Tammi.
