Kerstin Bergman: Oskuld och oleander. Southside Stories 2020. 361 s.

Theodor Storm: Sateenhaltijatar. Kuvitus Jan Kudlácek. Suom. Marja Lallo. Alkuteos Die Regentrude, 1864. Kansankulttuuri Oy 1976. 56 s, värillinen kuvitus.

Molemmissa kirjoissa eletään hyvin helteistä kesää ja etsitään vastauksia menneisyydestä nykyhetken kysymyksiin. Kerstin Bergmanin kirjassa päähenkilö Iris palaa erittäin helteisenä kesänä lapsuudenkotiinsa lajitellakseen kuolinpesän tavaroita. Samalla esiin nousee kysymyksiä, mitä tapahtui hänen lapsuuden ystävälleen, joka asui naapurissa ja katosi, sillä outoja asioita tapahtuu taas.

Theodor Stormin kertomus taas edustaa 1800-luvun saksalaista taidesatua. Siinä seutu kärsii kuumimmasta ja kuivimmasta kesästä vuosisataan. Miten saada sadetta? Andreesin äiti on nuoruudessaan kuullut mummultaan sanat, joilla sateenhaltijatar herätetään, mutta miten loitsu oikeastaan meni ja mistä sateenhaltijattaren löytää? Nämä asiat pitää saada selvitettyä, jota viljasato ja eläinten rehusato saadaan pelastettua ja vältyttäisiin nälänhädältä.

Kerstin Bergman (s. 1970) on ruotsalainen kirjallisuustieteen dosentti, joka on perehtynyt dekkareihin ja nyttemmin ryhtynyt kirjoittamaan niitä myös itse. Oskuld och oleander on hänen ensimmäinen oma dekkarinsa ja avaus sarjalle, joiden päähenkilö on tässä kirjassa ensiesiintymisensä tekevä Iris Bure.

Bergman on viettänyt varhaislapsuutensa Ekerössä Tukholman lähellä ja samainen paikkakunta on myös tapahtumien näyttmönä Oskuld och oleanderissa. Paikkojen ja 1970-luvun sisustustyylien ja elämänmenon kuvaus onkin hyvin havainnollista ja elävää.

Iris tulee lomallaan lapsuudenkotiinsa Ekeröhön, sillä talossa asunut Irma-täti on kuollut ja kuolinpesän asiat pitää saada hoidettua. Ainoat perijät ovat Iris ja hänen veljensä. Irman tavaroita lajitellessaan Iris löytää aihepiiriltään epämiellyttäviä diakuvia, jotka viittaavat lapsikauppaan, ja muutakin merkillistä aineistoa. Miksi hänen tätinsä on matkustanut ulkomailla väärällä nimellä?

Myös ainoa jäljellä oleva naapuri, joka on asunut samassa paikassa Iriksen lapsuudesta lähtien, on kovin utelias ja kyselee Irman päiväkirjojen perään. Myöhemmin ilmaantuu toinenkin naapuri, joka on huolissaan siitä, mitä Irma on hänestä kirjoittanut päiväkirjaansa. Öisin joku kaivelee omin luvin talon puutarhassa.

Iris suorittaa löytämänsä karttapiirroksen avulla omat kaivauksensa ja löytää kadonneelle lapsuusaikaiselle ystävälleen kuuluneen korun. Hän tapaa myös entisiä kavereitaan, joilla tuntuu olevan salaisuuksia. Lähes jokainen entinen naapuri, jonka Iris tapaa, tuntuu salaavan jotain tai kertoo jonkin asian hieman muunnellusti.

Sekä koru että Irman päiväkirjat ehtivät kadota ja löytyä pariinkin otteeseen ennen kuin asioiden todellinen luonne selviää. Yksi tapahtumiin liittyvistä ihmisistä löytyy kuolleena. Iris ja hänen lapsuuden ystävänsä tekevät päätöksen siitä, mitkä vuosikymmenien takaisista asioista saavat mennä asianosaisten mukana hautaan ja miksi.

Kerstin Bergman. Kuva Andreas Gruvhammar/southstories.se.

Kerstin Bergmanin dekkari oli erittäin viihdyttävä. Se on tyyliltään ja aiheen käsittelyltään enemmänkin sukua Maria Langin kursailemattoman viihteellisille dekkareille kuin viime vuosien yhteiskunnallista paasausta pursuaville ruotsalaisille rikosromaaneille. Tämä oli tervetullutta vaihtelua ryppyotsaiseen ja monesti tarpeettoman väkivaltaiseen jännityskirjallisuuteen.

Theodor Storm (1817-1888)on saksalainen kirjailija, joka syntyi Husumissa Schleswigin herttuakunnassa, joka 1864 siirtyi Saksan ja Tanskan välisessä sodassa Saksan hallintaan. Storm on käyttänyt myös nimeä Woldsen-Storm, sillä hänen äitinsä tyttönimi oli Woldsen. Storm osasi myös tanskaa. Hänen elämäänsä mahtui monenlaisia käänteitä.

Stormin isä oli lakimies ja myös Storm opiskeli samalle alalle. Hän osallistui poliittiseen liikehdintään ystävänsä Theodor Mommsenin kanssa ja tästä syystä tanskalaisviranomaiset eivät suostuneet jatkamaan hänen työskentelylupaansa. Storm muutti Potsdamiin Saksan puolelle 1853 ja alkoi siellä taas harjoittaa lakimiehen työtään. Vuodet 1856-1864 hän asui ja työskenteli Heiligenstadtissa, kunnes 1864 hän muutti takaisin Husumiin ja toimi siellä maavoutina.

Varhaisin säilynyt kaunokirjallinen työ, joka Stormilta tunnetaan, on hänen nuorena (1833) kirjoittamansa runo An Emma. Stormin kirjallisesta tuotannosta nostetaan yleensä esiin lyriikka ja novellit. Hänen harrastuksiinsa kuului musiikki ja Storm olikin 1848 perustamassa Husumin ensimmistä sekakuoroa.

Storm avioitui 1846 Constanze Esmarchin kanssa. Constanze oli hänelle sukua Woldsenien puolelta. Constanzen sisar Charlotte puolestaan avioitui Theodor Stormin veljen Aemilin kanssa. Constanze kuoli 1865 pian perheen seitsemästä lapsesta nuorimman syntymän jälkeen. Stormilla oli ollut oikeastaan kaiken aikaa myös suhde Dorothea Jenseniin, johon hän oli tutustunut musiikkipiireissä. Constanzen kuoleman jälkeen Storm avioitui Dorothean kanssa.

Theodor Storm 1860-luvulla. Kuva: wikipedia.

1880 Storm muutti Hademarscheniin, jossa hänen nuorempi veljensä Johannes asui. Theodor Sturm asui Hademarschenissa loput elinvuotensa. Viimeisinä vuosinaan hän sairasteli, mutta sai vielä 1887 julkaistua novellin. Storm haudattiin Husumiin.

Syystä tai toisesta Stormin teosten kääntäinen suomeksi on jäänyt melko vähiin, vaikka hänen suosituimpiin ja tunnetuimpiin kuuluva teoksensa Immensee suomennettiin jo 1800-luvulla.

Sateenhaltijatar, Die Regentrude kuuluu Stormin satuihin ja siinä nähdään vahvasti vaikutteita kansantaruista ja uskomuksista. Sateenhaltijattaressa on samankaltaisia piirteitä kuin Grimmin veljesten sadussa Rouva Pyrystä.

Sadun päähenkilöt ovat rikkaan maanviljelijän tytär Maren ja köyhän lesken poika Andrees, jotka lähtevät etsimään sateenhaltijatarta, jotta kuivuuden ankarasti koettelemaan kylään saataisiin vettä. Andreesin äiti Stine on lapsena kuullut mummoltaan sanat sateenhaltijattaren herättämiseen, mutta hän ei muista niitä enää kunnolla.

Tietämättään nuoria auttaa ilkeä Tulenpeikko, joka nauttii kuivuudesta ja edistää sitä kaikin keinoin. Alkutekstissä ei puhuta peikosta, vaan hahmo on Feuermann, mutta suomentaja on päätynyt Tulenpeikkoon, ehkä välttääkseen mielleyhtymiä palomieheen, joka olisi viitannut vähän väärään suuntaan tarinan sisällön kannalta.

Tulenpeikko on ollut myös rytmisesti parempi sanavalinta loitsuun, joka alkutekstistä poiketen ei ole loppusoinnullinen.

Dunst ist die Welle,
Staub ist die Quelle!
Stumm sind die Wälder,
Feuermann tanzet über die Felder!

Utuna aalto, tomuna lähde. Mykkänä metsät, Tulenpeikko tanssii vaan! (suomennos Marja Lallo).

Marenin pitää valita puolensa, sillä kuivuus on hyödyttänyt hänen isäänsä, jonka pellot ovat alavilla kosteikoilla. Muut kyläläiset sen sijaan kärsivät. Pitkän kuumuudessa taivaltamisen jälkeen Sateenhaltijattaren maa löytyy ja kaikkia paitsi Tulenpeikkoa miellyttävä loppuratkaisu saadaan aikaan.

Stormin satu on julkaistu saksankielisellä alueella monen eri kuvittajan kuvittamana. Tähän ainoaan Suomessa ilmestyneeseen laitokseen on valittu kuvitukseksi merkittävän tshekkiläisen taiteilijan Jan Kudlácekin (1928-2017) värikylläinen kuvitus.

Sateenhaltijatar ilmestyi suomeksi Jan Kublácekin upeasti kuvittamana. Kuva: antikvariaatti.net.