Colson Whitehead: Den underjordiska järnvägen. Bonnier Pocket 2017, ruots. Niclas Nilsson, 319 s. Alkuteos The Underground Railroad (2016).
Colson Whiteheadin romaani sijoittuu aikaan, jolloin orjuus oli vielä laillista Yhdysvalloissa. Päähenkilö on nuori orja Cora, joka pääsee karkaamaan plantaasilta. Häntä ennen on tilalta onnistunut karkaamaan jäljettömiin vain hänen äitinsä.
Kaikki muut karkurit ovat kiinniottajat, ennen muuta taitava karanneiden orjien metsästäjä Arnold Ridgeway, saaneet kiikkiin ja palauttaneet. Kiinnisaaduille karkureille kävi huonosti, erittäin huonosti.
Whiteheadin romaani on saanut kotimaassaan tärkeitä palkintoja, National Book Awardin 2016 ja Pulitzerin 2017. Merkillistä sinänsä, suomeksi teosta ei ole toistaiseksi käännetty. Luin sen ruotsiksi ja naapurimaassa se on saanut myönteisen vastaanoton.
Kirjan nimi, joka suomeksi merkitsee maanalaista rautatietä, on aikanaan ollut kielikuva, jolla on tarkoitettu salaisia etappireittejä, joita karanneet neekeriorjat pääsivät pakenemaan heille turvallisiin osavaltioihin Yhdysvalloissa. Whiteheadin romaanissa maanalainen rautatie on täyttä totta. Se kertoo siis eräänlaisen vihtoehtoisen historian.
Cora pääsee kouluun ja sittemmin töihin. Takaa-ajajien eksyttämiseksi hän käyttää nyt nimeä Bessie. Cora ei ole vieläkään turvassa. Cora on sitäpaitsi pakomatkallaan sattuneessa väkivaltaisessa välikohtauksessa aiheuttanut eräälle nuorelle valkoiselle kuolemaan johtaneet vammat, joten hän olisi joka tapauksessa etsintäkuulutettu, olipa hänen tilanteensa muuten mikä hyvänsä.
Coran pakomatka jatkuu ja pakolaisia avustaville käy monta kertaa huonosti. Yllättäviä käänteitäkään ei puutu. Eräässä vaiheessa vastoin kaikkia odotuksia karanneiden orjien metsästäjä Ridgeway on juuri se, jonka väliintulo pelastaa Coran välittömältä kuolemantuomiolta lynkkaajien kynsissä.
Niin vaihtoehtoinen historia ei kuitenkaan ole, että loppu olisi onnellinen, vaikka melkein jo siltä näyttikin. Hiukan tarina myös lässähtää lopussa, vaikkahyvin pitkälle kertomus on vetävä ja yhteiskunnallisista aineksistaan huolimatta toimii kiehtovana jännitysromaanina. Whitehead osaa kertoa asiansa saarnaamatta, mutta varoituksen sana: kirjassa on joitakin raakoja kohtauksia, jotka eivät sovi herkille lukijoille.
Lopussa selviää myös, mihin päätyi Coran äiti, joka on toisaalta ollut Coralle esikuva, koska onnistui karkaamaan, toisaalta aihe katkeruuteen, koska äiti pakeni ja jätti pienen Coran selviytymään itsekseen plantaasilla.
Tyhmää kyllä, Bonnier ei ole laittanut pokkaripainokseen ollenkaan teoksen alkuperäisnimeä eli The Underground Railway. Se piti kaivella muualta. Ruotsinkielisen käännöksen on tehnyt Niclas Nilsson ja se vaikutti varsin pätevältä.
Suomeksi kirjan voisi ihan hyvin kääntää. Meille käännetään ja julkaistaan kovissa kansissa myös kaiken karvaista roskaa, miksei siis tätä Colson Whiteheadin romaania, joka on sekä mukaansatempaava. Sen voi lukea historiallsiena jännityskertomuksena, mutta se antaa myös ajattelemisen aihetta.
Kuva: Adlibris
Kirjailija Colson Whitehead on syntynyt 1969 ja valmistunut Harvardin yliopistosta. Suomeksi häneltä on julkaistu Balladi John Henrystä (Otava 2002), alkuteos John Henry Days (2001).