Veera

Kevyttä kesäohjelmaa

Kesälomat lähestyvät loppuaan. Vapaa-ajalla on ollut mieluisaa vältellä ihmisiä, koronavarotoimet ovat loistava syy siihen. Toisaalta on tullut käväistyä parissa näyttelyssä, jotka ovat olleet kävijän näkökulmasta ilahduttavan epäsuosittuja, järjestäviä tahoja tämä ei luonnollisestikaan ilahduta yhtä paljon.

Keski-Suomen museossa tutustuimme sekä uusittuun perusnäyttelyyn että Pekka Helinin valokuvanäyttelyyn. Molempia osastoja vaivasti sama vika: näyttelytekstit olisivat voineet olla havainnollisempia. Helinin näyttelyssä oli kuvarypäitä ja niihin oli kyllä olemassa selitetekstit, mutta aina ei ollut ihan selvää, mikä teksti tarkoittaa mitäkin kuvaa. Jyväskylää, jyväskyläläisiä ja julkkiksia kuvissa on eri tilanteissa nähtyinä.

Uusitussa perusnäyttelyssä oli päässyt tahtipuikkoa heiluttamaan joku digiuskovainen. Näyttelytekstit olivat saatavissa luettaviksi elektronisista näytöistä, joista osa jopa toimi. Ja osassa esineiden tietoja ei sitten saanut esiin. Yksi näyttö sammui kokonaan, kun siihen koski.

Toisaalla taas tekniikka toimi liiankin hyvin. Jos halusi kuunnella Pandan mainoslaulun vuodelta kivi ja keppi, siitä ei saanut selvää, kun sermin toisella puolella joku huudatti jukeboksista Tapani Kansaa. Toisaalta etukäteen todella typerältä kuulostanut idea räppäriesityksestä av-tallenteena museonäyttelyssä osoittautui yllättävän fiksuksi sisällöltään.

Hangossa tutustuimme taiteilijaseuran kesänäyttelyyn, joka ei ole seurallinen virallinen vuosinäyttely. Näyttelyssä on edustettuna sekä ammattilaisten että harrastajien luomuksia ja näyttelyn teokset ovat siis hyvin vaihtelevia tyyliltään. Omiksi suosikeiksi erottuivat Jukka Sulosen akvarellit kaupunkinäkymistä.

Hang Art taidetapahtumaan kuuluvassa Mira Haahden näyttelyssä Villa Tellinan vintillä käväisimme myös. Esillepano oli runsas ja huoleton. Haahden aiheina ovat ihmiset, kasvokuvia oli runsaasti, joissakin oli havaittavissa vaikutteita Kuutti Lavosen tyylistä. Eräässä yksityisessä galleriassa oli Mikaela Kokon näyttely Friends with Benetits. Nimi ei ollutkaan kirjoitusvirhe, teokset olivat pääasiassa kuvia naisvartaloista.

Tellina-nakyma-thalatta-11-parveke Villa Tellina tarjoaa Hangossa majoituspalveluiden lisäksi myös pienimuotoisia konsertteja ja vintillä oli nyt taidenäyttely. Kuva: tellina.fi.

Hangon Rannikkopatteriston satavuotisjuhlan johdosta Hangon kävelykadulla sijaitsevassa liiketilassa oli Patteriston juhlanäyttely. Siellä oli esillä sekä esineistöä, valokuvia että lehtiartikkeleita vuosikymmenten varrelta ja näyttelyvahtina aiheeseen hyvin perehtynyt henkilö.

Merkillinen episodi nähtiin ja kuultiin, kun patteriston satavuotisnäyttelyyn ilmaantui naishenkilö, joka nyttelyvahdille ilmoitti edustavansa itseään ja MPK:ta (Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja edustamiset siis tuossa mainitussa järjestyksessä). Nainen luetteli yllätyksenä ja pyytmttä, minä vuonna hän oli mennyt puolustusvoimiin töihin ja pajatti läpi kaikki varuskunnat ja joukko-osastot, joissa oli työskennellyt ja kun oli saanut kyllikseen kehuuta itseään, sanoi, että laittaa näyttelystä vinkkiä yhdistyksen nettisivuille. Ja monologinsa esitettyään daami poistui tutustumatta näyttelyyn millään tavalla. Meitä on moneksi.

Kesälukemiset ovat olleet kevyitä tai vielä kevyempiä. Matti Remeksen Regatta (2016) vainajia ja melkein vainajia on kesäisessä Hangossa siellä sun täällä. Kimurantit sukulaissuhteet ja vanhat kaunat aiheuttavat yllätyksiä pähenkilölle Ruben Waaralle, joka on suuren osan aikaa aivan ulalla tapahtumista. Yksi jos toinenkin pelaa omia valtapelejään toisille kuuluvien eurojen kuvat silmissä kiiluen ja Waara joutuu mottaamaan yhtä keskeistä nilkkiä hotellin aulassa. Tämä viihdyttävä teos löytyi kaverin kirjahyllystä.

Remes, Matti: Regatta Salainen_koodi_kansi

Kuvat: Tammi, Into Kustannus, finna.fi.

Denise Rudbergin Salainen koodi (Det första chiffret 2019) on ruotsalaista hölynpölyä kolmesta naisesta, jotka päätyvät osittain sattuman kauppaa keksittyjen matemaattisten kykyjensä perusteella viime sotien aikana Ruotsin asevoimien tiedustelutehtäviin purkamaan salakielisiä saksalaisviestejä.

Kirjailija mainitsee parissa kohtaa säännöstelyn, mutta siit huolimatta kirjassa mässätään herkuilla ja ostellaan mitä mieleen juolahtaa. Juutalaisperheen jäsen, joka on paennut Baltiasta vainoja, kertoo heti seuraavana päivänä uusille työkavereilleen taustastaan. Ihan vain vertailun vuoksi, todellisessa maailmassa eräs Euroopan tuona aikakauden juutalaisvainot kokenut henkilö kertoi taustastaan ja vasta noin kolmenkymmenen vuoden perhetuttavuuden jälkeen. Salainen koodi aloittaa kirjasarjan, tilanne jää avausosan päättyessä vielä aivan levälleen. Ihan sama. Sain kirjan kierrätyskappaleena ja aion itsekin panna vahingon kiertämään.

Vanhan Alivaltiosihteerin (Simo Frangén, Pasi Heikura, Jyrki Liikka) huumorikoosteen Virallinen kuin peipponen (2009) lukaisin kaverin kirjahyllystä ja hirnahtelin. Osa vitseistä ei ollut vanhentunut yli kymmenessä vuodessa ollenkaan. Jo tuolloin naljailtiin Olkiluoto 3:n valmistumisajankohdalle.

Pohjanoteerausyliopisto oli yksi kirjan alati ajankohtaisista ideoista. ”Jotta Suomi saisi huippuosaajia, miedän on saatava osa opiskelijoista edes näyttämään huippuosaajilta. Tämä on mahdollista vain jos meillä on tarpeeksi huonoja tyhmiä ja tolloja vertailukohtia. Pohjanoteerausyliopisto on vastaus, joka täyttää tämän kysymyksen. Pohjanoteerausyliopiston rinnalla tavallinen yliopisto näyttää huippuyksiköltä, kuten Oxfordilta, Harvardilta tai Rauman merenkulkuoppilaitokselta.” (Virallinen kuin peipponen, s. 111)

Niin kohtahan koulut taas alkavat… Kesätyöntekijät lähtevät työpaikaltamme. Toinen on kerrassaan mainio: ahkera ja terävä ja toivottavasti tulee jatkossakin meille, toisesta on ilo päästä eroon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*