Ilkka Remes: Kremlin nyrkki.WSOY 2019. 428 s

Sidney Sheldon: Kuoleman enkeli. Alkuteos Windmills of the Gods, 1987. Suom. Paula Herranen. WSOY 1988. 370 s.

Kuvat: Remes, WSOY, Sheldon antikvaari.fi

Kremlin nyrkki on Remeksen uusimman toimintasankarin, suomalaisia juuria omaavan CIA:n agentin Robert Forstenin tekemisistä kertovan sarjan toinen osa. Kirja toimii melko hyvin itsenäisenäkin romaanina, mutta siinä on kuitenkin turhan paljon viittailuja ensimmäisessä osassa kerrottuihin tapahtumiin, joita ei pahemmin lukijalle selitetä, vaikka henkilöt ajoittain rypevät menneisyyden aiheuttamissa tunteissa.

Tapahtumissa viiletetään Suomen kamaralla, sekä mantereella että Ahvenanmaalla, Baltiassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassakin pistäydytään. Veli venäläinen punoo omia juoniaan ja kiinalaiset omiansa. Ahvenanmaa miehitetään, Huippuvuorilla ja Baltiassa on venäläisten masinoimaa toimintaa, mutta kiinalaisia putkahtelee myös joka paikkaan.

Tarina rönsyää sinne sun tänne. Mistä on kysymys viime sotien aikaisessa saksalaisessa keksinnössä, jonka jatkokehittelyä puuhataan Yhdysvalloissa. Forstenin perheen ja eräiden muidenkiin perheiden menneisyydessä on arvoituksia, jotka kaikki eivät ratkea tässä(kään) kirjassa, joten sarja jatkuu.

Ikävä kyllä tämä oli puisevin ja pitkäveteisin Remeksen kirja, jonka olen lukenut. Syy oli kirjoitustyylin heikkous: teksti on tumpattu täyteen teknisiä tietoja ja sivistyssanoja. Aikaisempien vetävien seikkailutarinoiden sijaan lukija saa nyt eteensä tiiliskiven, jonka ilmeisenä tyyli-ihanteena lienee käytetty jonkin koneputiikin luetteloa.

Tässä tekstinäyte: Mikael istui amerikkalaiseen tapaan peräkkäisten tandemistuinten takimmaisella paikalla päällikkönä, hiukan korkeammalla kuin edessään ampujana istuva Brad. Molemmista positioista oli mahdollisuus sekä lentää konetta että kyttää asejärjestelmiä, siltä varalta että toinen ohjaaja inkapasitoitui. Lentäjä käytti laajakulmaista infrapunayönäköjärjestelmää navigointiin ja ampuja tähtäinjärjestelmää, jolla pystyi yhdistämään lasertähtäyksen ja infrapunakamerat.

Sudenkorentomaisen 17,73 metriä pitkän rungon tärkeimpiä osia peittivät boorikarbidi- ja kevlar-vahvistukset. Sen moottorit ja roottorilavat kestivät ainakin 23 mm:n osumia. (s. 312-313)

Totta puhuen ei olisi ollenkaan haitannut jos jääkarhu olisi syönyt Robert Forstenin Huippuvuorilla jo ennen kirjan puolta väliä. Remeksellä on runsaasti taustatietoa asioista ja hän viittaa kirjassa myös joihinkin todellisiin tapauksiin, kuten Helsingin Sanomiin vuodettuihin suomalaisiin sotilastiedustelun asiakirjoihin. Ahvenanmaan laivareittien aikataulutkin ovat oikein kirjassa ja Maarianhaminassa voisi liikkua Robertin ja muiden agenttien reittiä.

On myös totta, että Ahvenanmaalla ja Suomen ja Ruotsin välisillä laivareiteillä liikkuu aasialaisia ja kaikki heistä eivät valokuvaa turistinähtävyyksiä, vaan tiirailevat strategisia kohteita. Remeksellä on hyvin tietoa Ahvenanmaalta ja lentokenttä sekä Maarianhaminan ja Långnäsin matkustajasatamat on selvästi käyty katsomassa, mutta ihan kaikkia kohteita, jotka aasialaisia kiinnostavat Ahvenanmaalla, ei Remekselle ehkä ole kerrottu. Ainakaan kaikkia ei mainita. Maarianhamina ja Långnäs ovat tietysti ilmeisiä kohteita tällaiselle trillerille, koska niihin ääsee myös isoilla aluksilla ja ne ovat laivayhtiöiden aikatauluista tutuimpia myös suurelle yleisölle.

Koska Robert Forsten jäi henkiin ja joitakin arvoituksia ratkaisematta, jatkoa seuraa. Itse en mitenkään kieli pitkällä odota seuraavaa osaa. Parhaimmillaan Remes kirjoittaa vauhdikkaita trillereitä, mutta tämä ei ollut yksi niistä.

Kremlin nyrkki ei yltänyt lähellekään esimerkiksi Jäätyvän helvetin (2015) jännitettä ja suunnilleen jokaiseen suomalaiseen kohdistuvaa uhkakuvaa, jossa strategisilla iskuilla pannaan sähköstä riippuvainen yhteiskunta talvella polvilleen. Ei ihme, että Remeksen jo parikymmentä vuotta kestäneellä kirjailijanuralla juuri Jäätyvä helvetti on se teos, joka on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan pohjana Aku Louhimiehen tekeillä olevalle elokuvalle.

Sheldonin kirja on kolmisenkymmentä vuotta Remeksen kirjaa vanhempi, mutta yhtä lailla kansainvälisissä ympyröissä liikutaan ja katalia hankkeita on vireillä. Tapahtumat alkavat Parikkalassa salaisella kokouksella, mutta.  Suomen osuus jää siihen, olla tarpeeksi syrjäinen paikka, kun halutaan olla erittäin salaperäisiä. Sen sijaan Yhdysvallat, Argentiina, Romania ja muutama paikka ovat tarinan miljöitä.

Yhdysvaltain presidentti nimittää Romanian suurlähettilääksi yliopisto-opettaja Mary Ashleyn Kansasista. Mary on täysin kokematon diplomaattipiireissä ja hänen työnsä alkuvaiheet ovat silkkaa tyräyksestä toiseen rientämistä. Vähitellen onnistumisiakin tulee, mutta lähetystön henkilökunnassa on joku, joka vuotaa tietoja, heittää kapuloita rattaisiin ja muodostaa vakavan uhan.

Tämän lisäksi maailmalla keikkailee erittäin kallispalkkainen mutta erittäin luova ammattitappaja Angel. Hänen henkilöllisyyttään ei tiedetä, mutta se tiedetään, että hän on onnistunut toimeksiannoissaan.

Angel toteuttaa ovelasti poliittisen murhan, jolla on vaikutusta Romanian politiikkaan. Häneltä on tilattu myös erittäin näyttävä attentaatti Yhdysvaltain suurlähetystöä vastaan. Mikä taho on toimeksiantaja ja miksi, kuka on Angel? Näihin kysymyksiin saadaan lopulta vastaus.

Sheldoin päästelee sujuvaa tekstiä ja Paula Herranen on pätevä suomentaja. Tarinassa vain on muutama epäuskottavuus, jotka nakertavat pohjaa kertomukselta. Angelin henkilöllisyyden pysyminen salassa lähes loppuun saakka on yksi tarinan heikkouksia, koska salaisuuden säilyminen olisi oikeastaan edellyttänyt huomaamattomampaa murhaajaa. Kansainvälinen salaliitto, joka haluaa vaikuttaa Yhdysvaltain politiikkaan, vielä mahtuisi uskottavuuden rajoihin, mutta se kuinka nopeasti tämä rautaesiripun molemmin puolin ja vähän muualtakin jäseniä haalinut porukka saatiin pystyyn ja toimintaan yksituumaisesti kaikessa hiljaisuudessa, on hatara kehitelmä.

Myös Mary tuntuu välistä aika lapselliselta henkilöltä. Toisaalta hänen valitsemiseensa suurlähettilääksi on valitsijoilla ollut omat syynsä. Kirja oli kuitenkin melko viihdyttävä. Nykypäivän nkökulmasta on rattoisaa lukea 1980-luvusta, kun Berliinin muuri oli vielä pystyssä ja Neuvostoliitto kasassa. Hämmentävää kyllä, tässä kirjassa ennakoidaan tulevaisuutta. Romaanin ilmestyessä 1987 Viro oli vielä neuvostotasavalta, mutta kirjassa mainitaan ohimennen Eestin suurlähettiläs Romaniassa.

Tästä romaanista tehtiin jo tuoreeltaan minisarja televisioon, 1988. Sheldon oli itse mukana tuotantoryhmässä. Maryn roolin näytteli Charlien enkeleistä kuuluisuuteen noussut Jaclyn Smith.

Sidney Sheldon (1917-2007) on ollut valtavan suosittu kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty satoja miljoonia ympäri maapalloa ja käännetty lukuisille kielille. Sheldon aloitti kirjoittajan uransa käsikirjoittajana. Hän on kirjoittanut mm. B-elokuvien ja musikaalien käsikirjoituksia eli suuntautui viihteeseen jo uransa alussa.

Ensimmäisen romaaninsa hän julkaisi vasta kypsällä iällä, The Naked Face ilmestyi 1970. Suomeksi se julkaistiin 1976 nimellä Kuin rotta loukossaan. Sheldonin viimeiseksi teokseksi jä omaelämäkerta The Other Side of Me (2005). Sheldonin nimellä tuotemerkin omaisesti on julkaistu teoksia hänen kuolemansa jälkeenkin, mutta ne ovat Tilly Bagshawen kirjoittamia. Tuorein on viime vuonna julkaistu Phoenix.

Sheldonin käsikirjoittajan uralla tunnetuimpia elokuvia lienee Annie mestariampuja (Annie Get Your Gun) 1950, joka perustui samannimiseen näyttämömusikaaliin. Käsikirjoittamisen lisäksi hän myös ohjasi elokuvan Ihannevaimo (Dream Wife) 1953, jossa päätähtinä olivat Cary Grant, Deborah Kerr ja Walter Pidgeon.

Kuva: fixgalleria.net. Sivuston mukaan tämän tv-elokuvan näyttelijäkaartista on mahdollista bongata myös Ian McKellen.