Veera

Kaksi vahvaa naista

Juuri olleen naisten päivän tiimoilta käsittelyssä on kaksi naisten elämäkertaa.

kuva: Flora Bartha Paasonen - Vaiettu tarinahttps://siltala.pikakirjakauppa.fi/image.php?id=9789522342218&size=noresizeKuvat: antikvaari.fi, Siltala

Johanna Parikka Altenstedt: Flóra Bartha Paasonen. Vaiettu tarina. Docendo 2013. 266 s, mv-kuvitus.

Pirjo von Hertzen: Ragni Rissanen. Elämä lautasella. Siltala 2014. 217 s, mv-kuvitus.

Altenstedtin kirja Flóra Paasosesta kertoo sodanaikaisen tiedustelupäällikön Aladár Paasosen vaimosta Flórasta, joka oli syntyjään unkarilainen musiikkikoulutuksen saanut  kielitaitoinen nainen. Rouva Paasosen elämä on ollut varsin poikkeuksellinen ja ansaitsee tulla kerrotuksi.

Ragni Rissanen puolestaan on maineikas ravintola-alan uranuurtaja. Hänen elämäkertaansa on sisällytetty myös muutama ruokaohje suosituista ruokalajeista, joita hänen ravintoloissaan on ollut tarjona.

Molemmissa kirjoissa on siis hyvin kiinnostavat henkilöt aiheina, mutta valitettavasti kummassakin elämäkerrassa on puutteita, vieläpä samantapaisia. Molemmissa on se vika, että henkilöiden elämäntarinat jäävät jotenkin hatariksi. Kirjoittajat hyppivät aiheesta toiseen, jotkin asiat kerrotaan moneen kertaan ja toisiin asioihin vain viittaillaan, mutta niitä ei missään vaiheessa kirjoiteta kunnolla auki.

Lisäksi molempien kieliasu jättää toivomisen varaa. Paasosen elämäkerrassa oikeinkirjoitus on välillä ontuvaa ja epäjohdonmukaista, Rissasen elämäkerta on puuduttavaa luettavaa töksähtelevän, päälauseita suosivan tyylin takia.

Flóra Paasosen elämäkertaan aloite on tullut rouva Paasoselta itseltään. Kirjasta saa sen käsityksen, että rouva Paasonen on ollut tyytymätön siihen miten hänen miestään on käsitelty sotahistorioissa. Kirjan perusteella ei ole kuitenkaan selvää, minkä verran rouva Paasonen tiesi miehensä työstä. Tiedustelupomona Aladár Paasosen on tai ainakin olisi kuulunut pitää suunsa supussa työasioista kotonakin.

Luonnollisesti miehen työ vaikutti perheen elämään. Perhe on asunut useissa eri maissa, milloin yhdessä, miloin erillään. Sodan jälkeen, kun Stella Polaris -operaatio meni kiville, asianosaiset, Paasonen perheineen siinä joukossa, joutuivat käytännössä lähtemään maanpakoon.

Suomessa rouva Paasonen ei milloinkaan viettänyt ns. tavallista elämää. Aladár Paasonen ehti työskennellä myös presidentin adjutanttina. Tuolloin Paasoset asuivat Presidentinlinnassa, ja Flóra Paasonen on Suomessa seurustellut pääasiassa presidentti Kyösti Kallion vaimon, rouva Kaisa Kallion kanssa.

Kirjan loppuosa on puuduttavaa luettavaa. Siinä keskitytään Mannerheim-elämäkerran vastaanottoon. Aladár Paasonen oli kirjeyhteydessä Mannerheimin sisaren kanssa ja näitä kirjeitä suomeksi käännettyinä kirjassa käydään läpi. Suurelta osin kirjeenvaihto käsittelee lehtiarvosteluja marsalkan elämäkerrasta.

Perheen siirryttyä Yhdysvaltoihin rouva Paasonen saattoi keskittyä omaan uraansa ja hankkia pätevyydet yhdysvaltalaisista oppilaitoksista musiikkialalle ja audiologiksi. Hän teki tärkeätä työtä kuurojen opettajana, mutta tämä jää kirjassa vähälle.

Ragni Rissanen teki vuosikymmenten mittaisen uran ravintola-alalla. Hän aloitti kahvilatyöntekijänä ja päätyi konsernijohtajaksi. Uran varrelle mahtuu myös vastoinkäymisiä, jotka olisivat lannistaneet lopullisesti monia: konkurssi,  lama-ajan vaikeudet, jotka koettelivat koko yhteiskuntaa,tulipalo, tyttären kuolema. Ragni Rissanen nousi aina uudelleen jaloilleen, kunnes sai työkyvyttömyyseläkkeen 1994.

Ranskalainen keittiö ja kulttuuri ovat olleet Ragni Rissasen mielenkiinnon kohteita, ja hän onkin hakenut vaikutteita ulkomailta omien ravintoloidensa tyyliin ja tarjontaan. Hän oli ensimmäisten joukossa tarjoamassa suomalaisille etanoita ja mustekaloja.

Eri ruokalajien ja tyylien saapumisen lisäksi kirjassa käsitellään ravintola-alan historiaa, mm. lainsäädännön muutosten ja ammattiliittojen toiminnan kautta.

Rissasen ravintoloissa moni työntekijä teki myös pitkän uran. Ragni Rissanen arvelee yhden syyn olleen sen, että hän maksoi hieman parempaa palkkaa kuin moni muu ravintoloitsija. Joskus on tullut hutejakin rekrytoinneissa. Rissanen kertoo avoimesti, millaisia ongelmia teetti erään keittiömestarin alkoholisimi. Kokkina henkilö olisi ollut muuten erittäin etevä, mutta työt oli pakko lopettaa, kun keittiömestari oli työpaikalla niin perusteellisessa hutikassa, ettei ollut koivillaan pysyä ja joka ainoa annos oli pakko tarkastaa hänen jäljiltään.

Tiedä häntä, johtuuko Rissasesta vai kirjan kirjoittajasta, joka on ekonomi, että aivan erityisen vuolaasti selostetaan, ketkä talouselämän merkkihenkilöt ovat ravintoloissa ruokailleet. Ragni itse kertoo, että hänkin oli pytrkinyt kaupallisen alan korkeakouluopintoihin, muttei päässyt. Hänen tyttärensä Heidi sen sijaan pääsi ensin Upsalaan ja vaihtoi sitten Turkuun opiskelemaan kauppatieteitä. Sitä ei kirja kerro, valmistuiko tytär kuitenkaan yliopistosta. Tytär löysi elämänkumppaninsa Turusta, diplomi-insinööriksi opiskelevan nuorukaisen.

Rissanen oli tarjonnut tyttärilleen kielitaidon laittamalla heidät Ranskalaiseen kouluun ja tytöt olivat saaneet olla töissä hänen firmassaan. Tätä taustaa vasten on karmivaa lukea Rissasen elämäkerrasta:

Kun sitten lamavuodet tulivat ja Ragni Rissasen jo laajaksi kasvaneet ravintola- ja hotelliyritykset tekivät konkurssin, oli se Heidille ja hänen perheelleen kauhistus ja häpeä. Vaikka heillä olisi ollut tilaisuus tulla Ragnia auttamaan konkurssin jälkeen, kun äiti myi torilla uuniperunoita, eivät he koskaan tulleet. Se ei sopinut heidän imagoonsa. (s. 44-45.)

Muuten kirjassa yleensä kirjoitetaan Ragni Rissasen elämänsä varrella kohtaamista henkilöistä myönteiseen sävyyn ja Heidi-tyttärestäkin toisaalla kirjoitetaan, että tytär on auttanut kaikessa, missä on voinut (muttei siis konkurssissa), muutamassa kohtaa sanotaan myös poikkipuolinen sana. Ragni Rissasen osallistuessa valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille 1980-luvulla, hän paheksuu samaisella kurssilla olleen Tytti Isohookana-Asunmaan pyrkyryyttä. Oman aikansa kohuhan nousi myös Riitta Uosukaisen kirjasta Liehuva liekinvarsi (1996), jossa niin ikään Uosukainen ilmaisi selvin sanoin vastenmielisyytensä Isohookana-Asunmaata kohtaan. Onpa Rissasen muistelmiin sisällytetty myös Katri Helenan nuorena suustaan päästämä möläytys salaateista.

 

 

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*