Veera

Kaksi romaania sota-ajasta

Heidi Köngäs: Mirjami. Otava 2019. 348 s.

Enni Mustonen: Sotaleski. Otava 2019. 525 s.

Kuvat: Otava.

Enni Mustonen (oik. Kirsti Manninen) ja Heidi Köngäs ovat vakiintuneen aseman saavuttaneita historiallisen romaanin taitajia. Molempien romaanit ovat itsenäisiä teoksia, jotka kuuluvat sukutarinoihin ja ajoittuvat suunnilleen samoihin aikoihin Suomen historiassa. Sota-ajasta on kyse.

Könkään Mirjami kertoo samasta perheestä kuin edellinen, sisällissotaan ajoittuva Sandra. Nyt etualalla on  nuorempi polvi. Romaanin nimeäminen Mirjaminmukaan on hieman harhaanjohtavaa, sillä useissa luvuissa näkökulma on muiden perheenjäsenten, äiti-Sandran, Annikki-sisaren ja pikkusisko Soilin.

Mirjami on töissä pukuompelimossa. Siltäkin osin sivutaan samankaltaista aihepiiriä kuin Mustosen Sotaleskessä, jossa päähenkilö Kirsti omistaa ompelimon. Mirjamin näyttämönä on kotirintama Mäntässä, jos oikein ymmärsin, Sotaleskessä Kirstin liike on Helsingissä ja perhe viettää paljon aikaa myös Espoon Leppävaarassa, joka silloin on ollut maaseutua.

Mirjami kuvaa uskottavan tuntuisesti kotirintaman elämää, huolta sotaan joutuneista veljistä, pulasta, säännöstelystä, pommitusten pelosta ja siitä, miten sota vaikuttaa työpaikan toimintaan. Koska Mirjami asuu tehdaspaikkakunnalla, myös hänen kotiseutunsa saa osansa pommikoneiden lasteista.

Paitsi sota-ajasta Mirjamin tarina kertoo myös epäonnisesta rakkaudesta. Mirjami alkaa seurustella sotilaan kanssa, mutta miehen sairaus vaikeuttaa asioiden etenemistä. Miettimistä aiheuttaa myös se, että mies on ruotsinkielisestä perheestä. Hyväksyisikö perhe Mirjamin.

Huoletonta ei ole muidenkaan perheen jäsenten elämä. Veljen perhe tulee sot-ajan olosuhteiden vuoksi asumaan Sandran kanssa saman katon alle ja se ei osoittaudu kovin miellyttäväksi ratkaisuksi. Annikin avioliitossa on murheena miehen juopottelu. Hankalien ihmissuhteiden ratkaiseminen ei käy helposti tai kauniisti.

Kirjan loppu on outo. Kirjailija päättää erään ihmissuhteen mitä melodramaattisimmin. Näyttäisi siltä, että tarina loppuu kuin seinään. Sitten tuleekin loppuluku, joka on kuin aivan eri kirjasta. Nainen on yhtäkkiä naimisissa jonkun miehen kanssa, josta ei ole aiemmin ollut kirjassa halaistua sanaa. Melodramaattisen aiemman kohtauksen seurauksista ei ole liioin sanaakaan. Ihan kuin kirjaan olisi pitänyt vain nopeasti huitaista jokin loppu, viis siitä, miten se istuu tarinaan ja miten perustellulta se tuntuu.

Mustonen on pitkän linjan viihdekirjailija ja sen huomaa. Tarina kulkee sujuvasti, lukijaa kiinnostaa, mitä Kirstille ja hänen lähipiirilleen tapahtuu. Helsingin pommitukset vaikuttavat rajusti Kirstin elämään. Hänen liikkeensä tuhoutuu ja hän joutuu etsiytymään muihin töihin.

Kirstin mies Iivo on innoissaan vapauttamassa Karjalaa, koska hän on sieltä kotoisin ja sinne ovat jääneet hänen siskonsa ja äitinsä. Kirsti pääsee käymään miehensä luona ja tutustuu tämän perheeseen. Siskon kanssa välit ovat viileät. Sen sijaan Kirstin ja Iivon majoittaneesta karjalaistilan väestä, Peltosen Arvosta ja Marista lapsineen tulee Kirstin hyviä ystäviä. Sodan melskeissä Peltoset joutuvat jättämään kotinsa ja aloittamaan elämän alusta muualla.

Sota tuo muitakin uusia tuttavuuksia Kirstin ja hänen läheistensä elämään. Kirjassa Kirsti ja hänen lähipiirinsä ovat ainakin välillisesti olleet tekemisissä suunnilleen kaikkien kanssa, jotka olivat jotain. Välistä tämä historian merkkihenkilöiden nimien pudottelu on jo melko ärsyttävää.

Muuten kuvattavan ajan historiaan on kirjailija perhetynyt ja löytänyt kiintoisia yksityiskohtia, mutta on mukaan pujahtanut kömmähdyskin. Kirjasarjan aiemmissa osissa Kirstin äiti on saanut rippilahjaksi Topeliukselta Uuden Testamentin, josta tässäkin kirjassa luetaan jouluevankeliumi. Zachris (Sakari) Topelius eli 1818-1898, mutta Kirstin äidin Uuden testamentin käännös on vuodelta 1938. Topeliuksen aikaan virallisessa käytössä oli vuoden 1776 käännös.

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, joku henkilöistä jää leskeksi. Kuka ja milloin, se selviää vasta kirjan loppuosassa. Loppuun Mustonen on vielä jättänyt muutamia aikamoisia yllätyksiä lukijalle. Kaikkien rakkaat ihmiset eivät ole luottamuksen arvoisia, ja petollisuudella voi olla vakavat ja kauaskantoiset seuraukset.

Sarja jatkuu, ja kirjan lopulla jo viittailtiin Kirstin tyttären ystäväpiirissä liehuvaan Tabeen. Viittauksia julkkiksiin on luvassa siis jatkossakin.

Enni Mustonen ja Heidi Köngäs. Kuvat Jouni Harala, Jonne Räsänen / Otava.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*