Olli Jalonen: Taivaanpallo. Otava 2018. 461 s.
Viime vuoden Finlandia-voittaja kertoo Saint Helenan saarella asvaneesta pojasta Anguksesta, joka saa kuuluisalta tiedemieheltä herra Halleyltä tehtävän tarkkailla tähtitaivasta ja merkitä muistiin näkemäänsä. Muitakin luontohavaintoja ja niiden kirjaamista kuuluu Anguksen tehdä.
Herra Halley matkustaa takaisin Englantiin ja lähettää välillä tutkimustarvikkeita saarelle ja Angus jatkaa merkintöjä. Hän saa opetusta myös saaren pastorilta.
Vähitellen yhteiskunnalliset olot saarella vaikeutuvat kuvernöörin omavaltaisuuksien vuoksi. Tapahtuu väkivaltaisuuksia, joista Anguksen perhe saa osansa. Myös Englannin uskonnolliset kiistakysymykset aiheuttavat ongelmia kaukaisella saarella asti. Postinkulku ei ole vapaata, joten saaren oloista ei voi selväsanaista selontekoa englantilaisille korkeille virkamiehille lähettää kuvernöörin vaihtamiseksi tai edes kuriin panemiseksi.
Pastori ja Anguksen äiti päättävät lähettää Anguksen Englantiin tapaamaan herra Halleytä, jonka he uskovat olevan niin arvostettu, että pystyy vaikuttamaan asioihin. Angus saadaan jänikseksi laivaan.
Englannissa hän vihdoin tapaa herra Halleyn ja esittää asiansa, mutta mitään ratkaisua ei heti ol tulossa. Kuningas on huonokuntoinen ja poliittinen tilanne monella tavalla epävakaa. Angus pääsee kuitenkin Halleyn tutkimusapulaiseksi.
Aivan kevyttä luettavaa Jalosen romaani ei ole. Kuitenkin sen jaksaa lukea loppuun saakka, kun odottaa saavansa tietää, miten Angukselle ja hänen perheelleen käy. Moni asia jää kuitenkin avoimeksi.
Jalonen kirjoittaa Anguksen näkökulmasta. Hän tekee sen uskottavasti, kertojan ääni kuuluu keskenkasvuiselle pojalle, joka on kiinnostunut saamistaan tehtävistä. Ilmeisesti tässä tarkoituksessa myös välimerkkien käyttö tekstissä on vähäistä, ikään kuin siltäkin osin kirjoittaja olisi eläytynyt hieman oppia saaneen 1600-luvulla eläneen pojan nahkoihin. Lukija kärsii jonkin verran näistä tyylillisistä ratkaisuista.
Sisältö tuntuu uskottavalta. Jalonen on tehnyt pohjatyönsä kunnolla. Räikeitä asiavirheitä ei hypi silmille ja henkilöiden käyttäytyminen ja puheet tuntuvat ajankuvaan sopivilta. Henkilöt eivät esitä liian ajankohtaan nähden moderneja ajatuksia tai ilmauksia niin kuin huonoissa historiallisissa romaaneissa tapahtuu. Jalosen romaanihenkilöt ovat 1600-luvun aitoja ihmisiä eivätkä 2000-luvun heppuja siirrettyinä historiallisiin kulisseihin.
Mielenkiintoista on ajankohdan tieteellisten menetelmien kuvaus. Siihen aikaan havainnointi ja päättelykyky olivat keskeisiä. Mittausmenetelmät olivat vasta kehittymässä ja Englannissakin oli tarvetta saaren sisäisille tutkimusmatkoille. Teräväpäinen Angus on kehityskelpoinen ja hänestä monialaisesti lahjakas Halley saa oivan apulaisen.
Jalonen on saanut Finlandia-palkinnon kahdesti.  Vaivaksi asti palkintoja ei ole hänelle osunut, sillä edellisen kerran huomionosoitus tuli hänen teokselleen 1990 teoksesta Isäksi ja tyttäreksi. Sama kirjailija saa palkinnon ani harvoin uudelleen. Jalosen ohella vain Bo Carpelan on onnistunut tässä. Viime vuonna valinnan teki toimittaja Seppo Puttonen.
Keväällä Helsingin Sanomat uutisoi, että tarina saisi jatkoa. Jalonen on alun alkaenkin suunnitellut kirjoittavansa romaaniparin. Uuden kirjan olisi määrä ilmestyä tänä syksynä. Ehkäpä siinä saadaan vastauksia kysymyksiin, jotka Taivaanpallossa jäivät auki.
Kuva: Otava