Harry ja Meghan saivat toisensa. Todennäköisesti vuoden pramein tositeeveeviihdelähetys nähtiin tänään.
Kun Meghan alkoi vääntäytyä ulos häntä kuljettaneesta autosta, hän näytti ensin huntuineen mehiläishoitajalta tai joltain oudolta olennolta, melkein alkoi Ghostbustersin tunnusmusiikki soida päässä. Pukuhan oli ihan tyylikäs, vaikka toiseen kertaan avioituvana Meghan olisi tietysti voinut valita jotain muutakin kuin valkoista.
Mutta olihan hän avioliittoonsa numero kaksi halunnut myös hunnun ja jonkun luovuttamaan itsensä sulhaselle, luovuttajana oli (tuleva) appiukko, prinssi Charles. Perinteiden ja symboliikan kannalta vähäm omanlaisensa järjestely, mutta jos kuningatar on nämä koukerot hyväksynyt eipä siinä liene muilla nokan koputtamista. Ehkä Harrykin oli saanut esittää mielipiteensä.
Kuningattaren Meghanille lainaama tiara oli hieno. Se ei ole kaikkein useimmin nähtyjä tiaroja, mutta onhan Elisabetilla korurasioissaan mistä valita.
Mutta se huntu. Sotaharjoituksissa oleva kaveri valitti hyttysten kiusaavaan. Suosittelin laittamaan samanlaisen virityksen hyttysverkoksi kuin Meghanilla. Kun Harry oli saanut sen valoverhon pois Meghanin naamalta, niin huntu näytti vähän paremmalta, mutta hyvin epäkäytännöllinen pitkä perässä laahaava huntu oli.
Kukkaistytöt ja sulhaspojat oli harjoitettu hyvin, vaikka olivatkin pieniä. Kukaan ei edes näyttänyt kieltään televisiokameralle kuten prinssi William teki setänsä Andrewin häissä 1986.
Amerikkalainen kirkonmies oli liekeissä puheessaan ja välillä näytti uhkaavasti siltä, että kohta olisi jotain muutakin liekeissä. Kynttilät huojahtelivat huolestuttavasti, kun episkopaalipiispa saarnasi palavasti rakkaudesta ja tulesta intoutui elehtimään ja melkein karjui ponnekkaimmissa kohdissa. Tämäntyylistä esiintymistä näkee muillakin aatteellisilla saarnaajilla, jotka ovat saaneet puhujakoulutuksensa rapakon takana. Ilmeisesti siellä ei luoteta sanan ja sisällön voimaan, vaan huutoa ja huojumista se olla pitää.
Musiikkiesitykset olivat taitavia ja kirkonmenojen jälkeen hääpari pääsi ajelulle avovaunuissa, sillä sää suosi juhlapäivää. Yksi hevosista kulkueessa tuittuili kovasti ja ratsastajalla oli kova työ pitää pekunansa ruodussa. Olosuhteet eivät tietysti olleet hepalle kovin viehättävät, kun oli kirkuvia kansanjoukkoja matkan varrella.
Kuningatar oli laittanut keväisen kukallisen leningin ja komean rintarossin. Mutta Camillan hattu oli aivan käsittämätön luomus, hyvät hyssykät. Siitä ei osannut päättää, onko se aivan mahtava pääkappale vai onko modistin käsityökori vain kuitenkin joutunut kattotuulettimen tai sähkövatkaimen uhriksi vai sekä että. Muhkea ja vaaleanpunainen laitos se joka tapauksessa oli.
Sitten ei kun odottelemaan Tanskan kruununprinssi Frederikin 50-vuotispäiviä 26. päivä tätä kuuta, jolloin Svenska Ylen mukaan Areenassa pitäisi olla jotain ohjelmaa näytillä. Kesäkuussa on kahdeksantena päivänä prinsessa Madeleinen pienimmäinen. https://svenska.yle.fi/artikel/2018/05/16/nordiska-fester-direkt-pa-yle-arenan-17-maj-det-svenska-prinsessdopet-och
Viimeistään itsenäisyyspäivänä saadaan kotimaista puku- ja pönötysohjelmaa, kun päästään ihmettelemään mitä ministerit ja kanisterit ovat vetäneet ylleen Linnan kutsuille, keitä siellä on ja tunnistavatko selostajat heitä ja keitä haastatellaan.
Sotilasparaatia ei tarvitse odottaa itsenäisyyspäivään asti, vaan sitä lajia pukkaa jo puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta Seinäjoella, siellä on myös puolustusvoimien satavuotisjhlallisuuksiin liittyvän kiertueen avaus.