Jos tuntui siltä, että vaaliähky vaivasi tänä vuonna, kun oli sekä eduskuntavaalit että europarlamenttivaalit, niin manner-Suomessa päästiin sentään vähällä. Ahvenanmaalla pidettiin eilen kunnallisvaalit ja maapäivävaalit.
Ahvenanmaan maapäivien istuntosali odottaa uusia edustajia istumaan. Kuva: www.lagtinget.ax
Ahvenanmaalla kuntavaalit menevät eri tahtia kuin Suomessa ja se herättikin hämmennystä tuoreelle saarimaakunnan asukkaalle, kun Suomessa puuhattiin vaaleja ja täällä ei tapahtunut mitään. Heräsi jopa ruma epäilys, että Ahvenanmaalla kuntapäättäjät valitaan jotenkin muuten kuin demokraattisilla vaaleilla, mutta siitä ei ollut kysymys.
Sen verran uusi alueen asukas olen, että maakuntavaaleissa en vielä omaa äänioikeutta, mutta kunnallisvaaleja koskeva äänioikeuslappu tuli postilaatikkoon.
Muissa vaaleissa on ollut helppo äänestää ennakkoon, sillä työpaikan lähellä on ollut ennakkoäänestyspaikka. Nyt ennakkoäänestys olisi ollut Maarianhaminan pääpostissa, joten ainoa vaihtoehto oli käytännössä äänestää varsinaisena vaalipäivänä tämän kylän asukkaille määrätyssä vaalihuoneistossa eli eräällä koululla, jonka sijainnin jouduin ensin selvittämään, kun paikka oli aivan vieras.
Vieraita olivat myös ehdokkaat. Kun ehdokaslistat julkaistiin, asuinkuntani ehdokkaista tunnistin tasan kaksi nimeä, koska heidän kanssaan olen pintapuolisesti ollut tekemisissä töissä. Toisen haastatteluja olin lukenut joskus lehdistä, koska hän on ollut maakunnallisen tason tehtävissä eräällä toimialalla. Toisen kanssa on joskus muutama sana tullut työtehtävien yhteydessä vaihdettua ja tätä jälkimmäistä eräs entinen työkaveri on morkannut ärsyttäväksi besserwisseriksi, jonka kanssa hän joutui olemaan aikoinaan koulussa. Itsellä ei kyseisen henkilön kanssa ole ollut ongelmia, mutta tässä ex-työkaverissa on kyllä itsessään ollut välillä hieman besserwisserin vikaa, vaikka hän onkin ihan oikeasti erittäin pätevä henkilö.
Nämä kaksi tuttua nimeä sattuivat olemaan saman puolueen listalla. Nyt Ahvenanmaalla oli yrittämässä myös uusi puolue, Hållbart Initiativ, joka on pyrkinyt profiloitumaan ahvenanmaalaisena ympäristöpainotteisena puolueena. Se oli saanut maakuntalehtien ennakkokyselyissä yllättävän paljon mielenkiintoa osakseen. Lehdet ovatkin pullistelleet eri puolueiden ehdokkaiden mielipidekirjoituksia. Muuten puolueet olivat samat, mitä täällä on ollut ennestäänkin: demarit, keskusta, moderaterna (maltillinen kokoomus), obundna (sitoutumattomat kokoomuslaiset), liberaalit, Ålands framtid ja Ålands demokrati. Eli esimerkiksi kristillisille tai vasemmistoliittolaisille, kommunisteista puhumattakaan täällä ei ole vastinetta.
Kaikissa kunnissa ei kuntavaaleissa ollenkaan ole ollut eri puolueilla listoja, vaan siellä on ollut vain henkilölista ehdokkaista. Tällaisia henkilölistoja ilman puoluemerkintöjä oli mm. Getassa, Föglössä ja Suomen vähäväkisimmässä kunnassa Sottungassa. Ahvenanmaan erityispiirre on se, että vaikka tämä on periferia, täällä on silti hienoista muuttovoittoa, joka koskee muitakin kuntia kuin vain Maarianhaminaa ja Jomalaa, joka nykyään on käytännössä Maarianhaminan kanssa yhteen kasvanut.
Parikymmentä vuotta Ahvenanmaalla asuneen työtoverin mukaan hän ei vieläkään oikein ymmärrä täkäläistä paikallispolitiikkaa ja puolueita. Hän ei osannut sanoa, onko Ahvenanmaan keskustapuolue periaatteessa samanlainen kuin manner-Suomen kepu vai onko se merkittävästi erilainen. Demarit ovat melko samanlainen kuin mantereellakin. Moderaatit muistuttanee Ruotsin maltillista kokoomusta enemmän kuin manner-Suomen kokoomusta. Ålands framtid haikailee itsenäisyyttä ja Åländsk demokrati on työkaverin mukaan hieman Ruotsi-demokraattien tyylinen puolue ja lehdissä käyty mielipidekirjoittelu tukee hänen luonnehdintaansa.
Tein Nya Åland -lehden vaalikoneen selventääkseni käsityksiäni ehdokkaista, mutta 30 kysymyksen antama tulos lähinnä epäselvensi ehdokkaan valintaa. Kysymykset olivat monivalintakysymyksiä ja väittämien kanssa piti olla joko täysin tai osittain samaa mieltä, täysin tai osittain eri mieltä tai puoli välistä eli ei mielipidettä. Huomasin, etten tiedä tarpeeksi paikallisista asioista voidakseni olla niistä mitään mieltä. Ei ole haisuakaan, onko asuinkunnassani tarjona tarpeeksi teollisuustontteja kysyntään nähden vai pitäisikö niitä lisätä. Enkä teiden kunnossapidosta liioin osaa sanoa juuta enkä jaata, kun en tiedä, minkä tienpätkien hoito kuuluu kunnalle ja mikä maakuntahallinnolle.
Lopputulos vaalikoneesta oli se, että minulle ”parhaan” ehdokkaan kanssa meillä oli yhteisiä näkemyksiä 40%. Eli päädyin sitten valitsemaan lopulta toisen niistä hyvän päivän tutuista ehdokkaista, kun vaalikoneen perusteella oli ihan yhdentekevää, ketä äänestää.
Entisellä asuinpakkakunnalla oli asunut sen verran pitkään, että ehdokkaissa oli aina oikeasti tuttuja, joista tiesi, kannattaako heitä äänestää vai ehdottomasti vältellä koko puoluetta, joka mokoman olion on listoilleen ottanut. Uudella paikkakunnalla, jossa väkeä ei vielä oikein tunne, ei voi tietää pelkkien mainosten perusteella, ketkä ovat asiallisia ehdokkaita.
Tuli niitä huteja kyllä mantereellakin joskus. Kerran esimerkiksi erehdyin äänestämään henkilöä, joka sitten kärähti rattijuoppoudesta ja muutakin vikaa kyseisestä paikallispoliitikosta löytyi.
Itse äänestäminen kävi hyvin sujuvasti. Vaalitoimitsija tarkisti henkilöllisyyteni ja ruksasi äänioikeutettujen luetteloon minut ja antoi äänestyslipun. Ne, joilla oli äänioikeus molemmissa vaaleissa, saivat kaksi äänestyslippua ja ne, joilla oli vain kuntavaaleissa äänioikeus, saivat yhden lipun. Vaalihuoneistossa oli myös leikkivaaliuurna ja lippuja lapsia varten.
Liput olivat keskenään eri väriset, joten sekaantumisen vaaraa ei ollut. Kuntavaalien äänestyslippu oli kirkkaan vihreä. Merkkasin siihen numeron – ja sitten kopista ulos ja toiselle vaalitoimisijalle. Hetken hämmennyksen aiheutti se, että kuntavaalilippu pudotettiin uurnaan paljaaltaan. Sitä ei siis laitettu kirjekuoreen, se oli vain taitettuna kiinni, niin ettei lippuun piirretty ehdokkaan numero näkynyt. Sillä hetkellä ei ollut muita äänestäjiä läsnä, että olisin voinut vakoilla, miten maakuntavaalilipun kanssa toimittiin. Virallisen vaalisivun kuvituskuva antaa ymmärtää, että niitäkään ei suljettu kuoriin.
Kuva: www.val.ax
Koska olin oman osuuteni tehnyt, poistuin vaalihuoneistosta. Illalla en viitsinyt ruveta etsimään vaalituloksia mistään. Luin ne ja muut vaaliuutiset tänään lehdestä.
Vaaleissa oli lehtitietojen mukaan alun perin ollut mahdollisuus nettiäänestykseen, mutta se oli jotenkin epäonnistunut ja keskeytetty. Lisäksi ääntenlaskenta oli viivästynyt, kun vaalipäivänä oli ilmennyt jääviysongelma neljän toimitsijan osalta – olivat olleet joidenkuiden ehdokkaiden lähiomaisia.
Yhtä kaikki maakuntavaalien tulos oli se, että oppositiossa ollut keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi ja niin ikään oppositioasemassa ollut Obunden samling sai myös lisäpaikkoja. Hållbart initiativ oli ylitsevuotavan iloinen, kun aivan uutena puolueena sai heti kaksi paikkaa maapäiville. Yhteensä paikkoja on kolmekymmentä. Sen sijaan demarit menettivät kaksi paikkaa, liberaalit, moderaatit ja Ålands framtid menettivät kukin yhden paikan. Åländsk demokrati säilytti ainoan paikkansa.
Omalla asuinpaikkakunnalla kävi niin hassusti, että valtuustoon pääsivät sekä oikeastaan melko summamutikassa äänestämäni ehdokas että se toinen, jota olin tuumaillut. Keskusta sai tässä kunnassa eniten paikkoja, liberaalit oli toiseksi suosituin ja sitoutumattomilla kokoomuslaisilla oli pari paikkaa, sosiaalidemokraateilla yksi.
Kuntaliitokset, niiden tarpeellisuus tai tarpeettomuus ovat täällä olleet suuri poliittisen keskustelun aihe ja se varmaan jatkunee tästä eteenpäinkin. Entisenä jyväskyläläisenä muistan kyllä oikein hyvin, miten kuntaliitoksen jälkeen alkoi välittömästi koulujen lakkauttaminen ja kirjastojakin suljettiin innokkaasti. Täällä kunnat ovat väkiluvultaan naurettavan pieniä, mikä tiedostetaan, mutta kuntaliitosten riskit lähipalvelujen säilyvyydelle ja saatavuudelle tiedostetaan myös.
Kuva: www.val.ax