Veera

Viikingit kokoontuivat markkinoille

Päällikkö johtaa soturinsa taisteluun saltvikin viikinkimarkkinoilla. tAustalla näkyy pitkätalo, joka kuuluu markkinapaikan pysyviin rakenteisiin.


Saltvikin viikinkimarkkinat 26.-28.7.2018.
Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Saltvikissa pidettiin vuosittaiseen tapaan viikinkimarkkinat, joissa myyntikojujen lisäksi oli ohjelmassa musiikkia, taistelunäytöksiä ja mahdollisuus kokeilla esimerkiksi jousiammuntaa. Tänä vuonna ei maastopalovaaran vuoksi voitu illalla järjestää tulishowta, joka aikaisempina vuosina on kuulunut ohjelmaan.
Kävimme kaverin kanssa markkinoilla, kaveri kävi kahtena päivänä, itse kävin vain lauantaina. Osittain näytteilleasettajat olivat samoja kuin viime vuonna, joitakin aikaisemmin mukana olleita puoteja puuttui, jotain oli saatu tilalle. Olisimme mielellämme ostaneet lohikäärmeen räkää (=makeisia), mutta makeistarjonta oli nyt hyvin vähäistä. Tällä kertaa oli useita pajukorien myyjiä.
Taistelunäytös oli jälleen erinomainen. Nyt taistelulle oli syy. Viikinkipäällikön tytär oli siunatusssa tilassa ja lapsen isä ei ollut hänen kihlattunsa. Näistä kunniakysymyksistä käytiin ensimmäinen tasitelu, joka sai onnellisen lopun: ylimääräiset henkilöt ”kaatuivat” taistelussa ja sulhanen ja morsian saivat toisensa ilman häiriötekijöitä, kuten lapsen isää.

Taistelu käytiin viikinkipäällikön tyttären tulossa olevan iloisen perhetapahtuman johdosta.


Toinen viikinkipäällikkö, Krille, hoiti puhepuolen muissa taisteluissa, joita käytiin eri asein. Oli keihäsmiehiä, sotakirveen käyttelijöitä ja tietenkin miekkailijoita. Pitkävartisilla taistelukirveillä oteltaessa yksi parhaista sotureista yritti huitaista taistelukentän yllä hyvin matalalla pörrännyttä droonia, mutta valitettavasti ei saanut sitä typerää vekotinta pudotettua.

Krille-herra oli taistelijoiden puhemies.


Varsinaisen markkina-alueen ulkopuolellakin oli nähtävää. Kvarnbovikenissä, jossa on pieni venelaituri ja uimaranta, oli kaksi viikinkilaivaa. Ruotsista oli korea, mutta moottorivoimin Saltvikiin saapunut alus. Markkinat järjestävällä Fibula-yhdistyksellä sen sijaan oli oikea vanhan ajan malliin tehty viikinkipaatti, joka liikkui vain purjeen tai airojen voimalla. Alus ei ollut niin kruusattu kuin ruotsalaisten nätti purkki, mutta se oli aidompi ja tuoksui tervalle.

Ruotsalainen moottorillakin varustettu viikinkialus oli varsin koristeellinen.


Fibulan alukseen pääsi tutustumaan ja kun saatiin porukkaa ja soutajaksi suostuvia kylliksi alukseen, pääsimme vesille. Tehtiin pieni veneretki, ensin purjeilla ulommas rannasta ja sitten käännyttiin, käytiin Venäjällä – Venäjän hallinto omistaa rantapalstan lähellä uimarantaa – ja takaisin rantaa palattiin soutamalla.
En ole ennen soutanut merihankaimilla, joten soutamiseen ei heti saanut otetta eikä hyvää tehokasta liikerataa. Aluksessa oli kolme airoparia ja joukossa oli muitakin ensikertalaisia. Venekunnassa oli ahvanenamaalaisten lisäksi suomalaisia, tanskalaisia ja skoonelaisia. Fibulan miehet hoitivat peräsimen ja purjeen käsittelyn ja ohjasivat soutua. Rantaan päästiin ilman välikohtauksia. Emme tosin matkalla hyökänneet mihinkään, vaikka aluksi oli puhetta sellaisesta. Veneretki oli meille ilman muuta markkinoiden kohokohta, vaikka olimme muutenkin tyytyväisiä päiväämme.

Etualalla oleva tummempi alus on Borge Swyn, jonka omistaa historiayhdistys Fibula. Sillä pääsimme tekemään pienen retken Kvarnbon lahdella.


Ravintolatarjontaakin kokeilimme. Sisäänkäynnin lähellä olevassa ravitsemusliikkeessä sai herkullisia lättyjä hunajan kera. Annokset maksettiin kassalle, josta sai juomat ja kuitiksi maksusta maalatun kävyn. Käpy vietiin paistotiskille, josta käpyä vastaan sai ruoka-annoksen. Ravintolassa musisoi erinomainen pelimanniryhmä. Viihtyvyyttä heikensivät tungettelevat kärpäset ja mehiläiset.

Ravintolassa oli elävää musiikkia ja listalta löytyi muun muassa lättyjä.


Kaveri oli aikaisemmin markkinoilla käydessään ottanut toisessa ravintolassa annoksen sikaa. Ravintolassa sai vartaassa kokonaisena paistetun sian kappaleita haudutettujen lanttukuutioiden ja hapankaalin kera. Hän oli ollut annokseensa niin tyytyväinen, että halusi toisenakin päivänä ottaa sika-annoksen. Itse en ollut niin nälkäinen, mutta maistoin kaalia ja possun palasen hänen annoksestaan.
Ilmeisesti hyvä hapankaalipanos oli loppunut, koska lauantaina kaali oli kamalaa, kuin olisi sattumat nostettu pois jalkarättikeitosta ja lykätty lautaselle. Sika oli sen sijaan parahultaista, oikein maukasta ja mureaa. Tässäkin ravintolassa pöytäseuraksi änkesi monenlaista kärpästä ja ampiaista. Sitä ei kai voi välttää ulkoilmatapahtumassa kuumana kesäpäivänä.

Viikingit valmiina taisteluun.


Ohjelmamuutoksia oli tullut sikäli, että olimme alkujaan saaneet tietoa, että taistelunäytöksiä olisi kaksi, ensimmäinen yhdeltä ja toinen neljältä, mutta yhdeltä ei ollut näytöstä. Juuri yhden näytökseen olimme tähdänneet, mutta onneksi pääsimme sen sijaan veneretkelle. Luultavasti kuuma sää oli syynä siihen, että näytöksiä oli vain yksi. Hyvin sai ajan kulumaan joka tapauksessa ja ostettavaakin löytyi puutyökojulta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*