Maailmanpoliittinen kansalliskävely professori Teivo Teivaisen kanssa
Poliisi Tuikku on valvomassa mielenilmausta Mannerheimin patsaalla Kiasman edessä Helsingissä. Kyseessä on vuosittainen kunnianosoitus imaami Alille, Profeetta Muhammedin vävylle ja marttyyrille, joka kuoli vuonna 661.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ali_ibn_Abi_Talib
Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen käyttää megafonia luennoidessaan opiskelijoilleen kävelykierroksella Helsingissä. Hän nostaa mielenkiintoisia asetelmia Suomen ja maailman asioista ja panee opiskelijat havannoimaan ja älyämään opittavia asioita kaupungilla. Teivainen haluaa että pohditaan ”kansallisen perinteen jännitteitä”. Oikein sopiva aihe näin itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi.
Kirja ”Maailmanpoliittinen kansalliskävely” (Into. 2017) alkaa Uspenskin katedraalilta, jossa Teivainen siteeraa katkelmia Pussy Riot-ryhmän kuuluisasta villistä performanssista Moskovan pääkatedraalin edessä: ”Neitsyt Maria, Jumalanäiti, karkota Putin.” Tämä osa kävellen tehtävästä luennosta nostattaa Venäjän median mielenkiinnon ja Venäjällä julkaistaan monia erilaisia totuudenvastaisia tarinoita tapahtumasta ja sen luonteesta, mukana jakamassa propagandaa ovat myös suomalaiset Putin-fanit.
Helsinki-kierros pitää aina rakentaa selkeisiin maantieteellisiin ja historiallisiin viitekehyksiin, jotta kuulija pääsee kartalle: professori Teivainenkin aloittaa geologisesta historiasta, joka on se kalliopohja kaikelle suomalaiselle tarinankerronnalle ja oppimiselle. Tähtitorninmäki, alkuperäiseltä nimeltään Kasaberget – Roihuvuori on hyvä paikka tarkastella muualta meille tulevaa vaikutusta. Roihut varoittivat tai kutsuivat – tai ainakin ilmoittivat ohikulkijoille Suomenlahdella tuhansien vuosien ajan, että täällä ollaan.
Vieras, varas, vainolainen, vapaa
Suomenkielen sana ”vieras” kuvaa suhtautumista vieraisiin. Jos vieras hyväksytään kylään, vieras otetaan viereen ja häneen luotetaan. Kantasana on ”vieri”. Usein vieraat eivät tulleet hyvin aikein, vaan he tulivat varastamaan ja vainoamaan niin idästä, lännestä ja etelästä. Varastolla ja varastamisella on yhteys, vaino tarjoittaa venäjäksi sotaa.
Suomen eristynyt maantieteellinen asema vuosituhansien ajan on muokannut koko historiamme ja kulttuurimme. Edelleen Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa kaikki satamat jäätyvät talvella. Suomesta ollaan kiinnostuneita vain suurvaltapolitiikan yhteydessä, Venäjän ja Saksan tai Venäjän ja NATO:n välisten suhteiden ristiriidoissa. Vuonna 1703, kun Pietari perusti Pietarin muuttui myös Suomenlahden ja Suomen asema. Vuonna 1783 Katariina otti Venäjän haltuun Krimin niemimaan, tämä vaikuttaa edelleen myös Suomenlahdella. Maailmansotien aikana Suomi luotti Saksaan, mutta sopi Venäjän kanssa rauhasta ja rajoista. Vapaus on suomalaisille tärkein asia maailmassa, mutta se on suhteellinen, suurvaltapoliittinen ja vastuullinen asia. Geopoliittisesti ajattelevia valtiomiehiä Suomessa on ollut ainakin kolme: Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen. Teivainen keskustelee tästä aiheesta opiskelijoidensa kanssa ja ottaa esimerkin suuruudenhulludesta: ”Akateemisen Karjala-Seuran puheenjohtaja Elmo Kaila korosti 1920-luvulla, että ”viha voi tehdä meistä pienestä kansasta suuren ja voimakkaan”.
Sovitaanko näin?
Kun Karjalan evakot hakivat turvapaikkaa Suomesta, heille osoitettiin eri asteista vieraanvaraisuutta. ” Kyllhä myö tähän kaikk´ sovitaan kun sovitellaan”, sanoi Liperissä muutaman kymmenen kilometrin päästä Pohjois-Karjalasta paennut perheenäiti. Suomenkielessä sovitellaan ja sovitaan. Muistan Alexander Stubbin aikoinaan lanseeraaman Ulkoministeriön Team Finlandin ylpeän sloganin maailmalle: ”Consider it solved!” – Homma on hoidettu, asiat on soviteltu. Team Finlandin teesissä on uhoa: ”Nationalismiin on usein liittynyt sekä miehinen että väkivaltainen yleisvire”, kirjoittaa Teivainen. Team Finlandissa oli kyllä mukana edustava joukko naisiakin.
Sinivalkoinen
Teivainen keskustelee Lippulaulusta ja jihadismista opiskelijoidensa kanssa ja arvioi tekstien retoriikkaa. V.A.Koskenniemi sanoitti uudelle siniristilipulle laulun vuonna 1920, kun siniristi oli valittu ensimmäisen, Gallén-Kallelan suunnitteleman punaisen leijonalipun tilalle 1918 tapahtumien jälkeen. Punainen leijonalippu näkyy vielä nykyään valtiolipun keskellä. Lauloimme siniristilippua koulussa ja opimme että ”isät, veljet verellään, vihki sinut viiriksi vapaan maan, .. sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Hän miettii, että kansallisvaltiosta on tullut uhriin perustuva kansallisuskonto – ”… teit isäin astutaan”.
”Vallitsevissa länsimaisissa tulkinnoissa korostuu terroristien jihadismille antama merkitys eli pyhillä arvoilla perusteltu väkivaltaisuus. Sen kannattajia yhdistää usein myös patriarkaatin arvoja pönkittävä maskuliinisuus. Lippulaulu kytkee pyhiä arvoja ja väkivaltaa toisiinsa tavoilla, jotka muistuttavat nimenomaan tämänlaista jihadismia… Suomen itsenäisyysjuhlissa lapsilla ei tietenkään ole konetuliaseita sylissään kuten joissakin meille välittyvissä kuvissa sotatilanteessa olevista maista,” kirjoittaa Teivainen.
Kulttuurisia merkkejä
Teivainen käsittelee opetuskierroksellaan monia symboleja, Ilmavoimien hakaristiä – jonka hän toivoisi uusiutuvan, Sofiankadun venäjä-suomi-ruotsi-kielistä katukylttiä ja ehdottaa venäjänkielen aakkosten opettamista Suomen peruskoulussa.
Suomenkielen hän uskoo säilyvän tekoälyn johdosta, koska käännöskoneiden algoritmit kehittyvät koko ajan ja tieteellisessä kirjoituksessa englanti ei tulevaisuudessa enää ole ainoa valtakieli. Suomen symboleista tärkeimpiä on oma suomenkieli, joka on kymmenen vanhimman kielen joukossa maailmassa. Kun muut menevät töihin, suomalaiset lähtevät edelleen metsälle: ansaitsemaan virkatielle, kokemaan ansojaan. Kauppaa käydään rahoilla eli oravannahoilla.
Teivainen tapasi orvannahka-asioissa pääjohtaja Erkki Liikasen Suomen Pankissa. Liikanen korostaa rahamarkkinoiden vakauden tärkeyttä ja sanoo, että markan käyttöönotto ja markan sitominen hopeakantaan vuonna 1865 oli samanlainen tapahtuma kuin euroon siirtyminen 2002. ” Liikasen mukaan eurojärjestelmään siirtyminen olikin itse asiassa samankaltainen askel kuin Snellmanin ottama. Suomi valitsi parhaan tavan luoda rahapoliittista vakautta maailmassa, jossa raha on joka tapauksessa kytkeytynyt ylikansallisiin valtasuhteisiin,”kirjoittaa Teivainen.
Hän kritisoi Maailmanpankin hierarkiaa ja rikkaiden maiden vallankäyttöä suhteessa köyhien maiden valtaan organisaatiossa. Suomi on nykyään kehittynyt ja rikas maa. ”Kansainvälisessä järjestelmässä Suomi siirtyi rikkaiden säätyyn vuonna 1968 kun Suomi lakkasi olemasta Maailmanpankin nettosaaja” kirjoittaa Teivainen.
Sellun ihmemaa
Suomen varallisuus perustuu vientiyritysten menestykseen maailmanmarkkinoilla. Menestys perustuu suomalaiseen osaamiseen. Osaaminen tuotetaan parhaalla koulutusjärjestelmällä. Paras koulutusjärjestelmä kustannetaan veroilla. Verot kerätään vientiyrityksissä ja julkisella toimialalla toimivilta ihmisiltä palkoista ja kulutuksesta ja tilusten omistamisesta. Jos kaikki menee hyvin verorahat riittävät ja niiden jakamisesta on asiallista riidellä. Kun pyörät pyörivät, ei ole mitään väliä kuka pääomat omistaa…? Kun jaettavaa on riittävästi, asiat ovat kunnossa.
Mutta jos ahneus lisääntyy liikaa, työpaikat viedään riistotyömaihin eivätkä yritykset ole valmiita maksamaan edes jäsenmaksuja hyvinvointivaltioon kuulumisestaan – silloin luulisi kansan ja poliitikkojen huolestuvan tilanteesta ja näkevän metsän puilta.
Teivainen käsittelee UPM-Kymmenen sellunkeittoa Uruguayssa mielenkiintoisessa luvussa. Haastattelu on tehty Helsingin Kansalaistorin äärellä radan varressa sijaitsevassa uudessa UPM:n konttorissa. UPM:n pääkonttori siirtyi Kauppatorin laidalta monumentaalisesta harmaagraniittisesta Karl Lindahlin kivilinnasta moderneihin tiloihin. Lindahl suunnitteli muuten myös Helsingin Työväentalon nykyiselle Paasivuorenkadulle. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002695005.html
Nyt UPM hehkuttaa uusilla ympäristöystävällisillä puukuitutuotteilla, joista olisi tulossa Nokian veroinen uusi onnistuja vientimarkkinoille. UPM:n historia on Suomen historiaa, Yhtyneitten paperitehtaitten perustaja Rudolf Walden oli Mannerheimin paras kaveri ja ministeri jatkosodan aikana. Hän osallistui myös pääministeri Hackzellin rauhanvaltuuskunnan matkaan Moskovaan syksyllä 1944.
Maailmanpoliittinen kansalliskävely
Näin viime yönä unta että Aleksander Stubb oli saanut uuden duunin Finnairin johdossa ja oli valmiina luomaan Suomelle suotuisia suhteita ilmojen teille. Stubbin toimisto sijaitsi korkealla kalliolla vanhassa omakotitalossa jäisen meren rannalla. En luottanut hänen vuolaaseen selitykseensä ja siihen, että digitalisaatio ratkaisisi kaikki ongelmat.
Sellaista se on kun lukee konflikteista sängyssä ennen nukkumaan menoa. Lukekaa tekin. Ja oostakaaaa oooostakaa Teivo Teivaisen Maailmanpoliittinen kansalliskävely ja muitakin Into-kirjoja! https://intokustannus.fi/
Kuvat:
Ulla-Maija Rouhiainen
https://alchetron.com/Teivo-Teivainen-850370-W