Kiertelen kaiken kesää pääkaupunkiseudulla esittelemässä nähtävyyksiä matkailijoille ja keräsin tähän juttuun muutamia esimerkkejä matkamuistotarjonnastamme.
Helsingissä turistit yleensä pakataan aamulla satamissa busseihin ja sitten heitä töytyytellään ruuhkissa ympäri kaupunkia ja päästetään ulos noin kolme kertaa kolmen tunnin aikana: Senaatintorilla, Temppeliaukion kirkolla ja Sibeliusmonumentilla. Ostoksiin jää aikaa näiden kohteiden liepeillä – puoli miljoonaa turistia kiertää tämän peruskierroksen kesän aikana. Helsingin Senaatintorilla jopa 12000 turistia päivittäin tuijottelee monumentaalirakennuksia ja kuvaa itseään pohjoisen pääkaupunkimme kulisseissa.
Luottokortti ja rahat kuitenkin polttavat matkailijan laukussa. Hän tarvitsee dokumentteja matkastaan, jotta kotona olisi jotain, joka muistuttaa lomasta kun arki taas alkaa. Millaista tavaraa on tarjolla?
Taigacolors on Jutta Kuuren yritys Senaatintorin vieressä Unioninkadulla. Se myy hauskoja ja käytännöllisiä tuotteita, taiteilijana on myös Juuso-karhu. www.taigacolors.fi
Pormestari Jan Vapaavuori ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki paheksuivat Helsingin Sanomissa nykyistä rihkamameininkiä ( HS 8.7. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005286404.html ). Entinen USA:n suurlähettiläs Bruce Oreck sanoi Kauppatorin muistuttavan enemmän Bangladeshilaista toria, kuin kulttuurista ja designista kuuluisaa Helsinkiä. No – minulla oli vieraita Bangladeshista ja he ostivat torilta Helsinki-lautasia – made in jossain muualla kuin Suomessa.
Kaikissa maailman turistikohteissa kaupataan vettä, mutta meillä Suomessa se on täysin tarpeetonta. Helsingissä on vanhoja vesiposteja – hanat auki heti ja sitten ensi kesäksi vesipostit voidaan designata ja ne tulevat toimimaan erinomaisena matkailumainoksena. Sinne vaan ohjataan kulkijat selfiekeppien kanssa kuvaamaan ja viesti puhtaasta Suomesta menee ainakinm puoleen miljoonaan talouteen maailmalla. Ja lisäksi ympäristö säästyy ja kioskinpitäjät alkavat myydä järkeviä matkamuistoja asiakkaille, koska tarvitsevat muutakin myytävää kuin tuontivettä. Helsingin vessoista kirjoitan myöhemmin toisen jutun, eivätkä sen jutun kuvat ole kivoja.
Artek on ykkönen, jossa tyylikkyyden edessä henkeään haukkovat vaativimmatkin asiakkaat. Kaikkien designereiden isä, suuri suunnittelijamme Alvar Aalto perusti Artekin 1935 yhdessä Nils-Gustav Hahlin ja Maire Gullichsenin kanssa. http://www.artek.fi/fi/ . Onhan se elitistinen, mutta kukkaruukkuja saa jo kohtuulliseen hintaan. Ja Artek kunnioittaa myös perinteistä designia, kuksia:
Pop-up-kauppoja ilmestyy aina ennen matkailusesonkia ja Aleksanterinkadulla on entisessä Musiikki Fazerin kaupassa mukava kauppa. Yllä oleva kahvakivi, korituoli ja tuohilaukut ovat siellä myynnissä, samoin paljon muuta kivaa.
Salakauppa on Aamu Songin ja Johan Olinin pieni kioski Kiasman kulmalla. Heidän ideansa on kierrättää vanhaa traditiota ja laatua luomalla uusia käyttötarkoituksia. Ostin Salakaupasta neljä vuotta sitten punaiset jatsarit ja ne ovat elämäni parhaimmat kengät. Säästän rahaa noihin huopavirsuihin. http://www.salakauppa.fi/
Porvoossa vanha kaupunki on täynnä myytävää. Markkinat ovat ajan tasalla, presidentti Mauno Koiviston pysti oli myynnissä ja teki hyvin kauppansa. Risto Rytit oli jo myyty loppuun, mutta Mannerheimia on vielä joka lähtöön.
Helsingin tunnetuin nähtävyys on nykyään Temppeliaukion kirkko, joka alkoi vuoden alusta periä pääsymaksua. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/temppeliaukion-kirkossa-kayminen-alkaa-maksaa-helsinkilaisellek-1
Ja sitten on niitä, jotka tulevat asian kanssa: Taigacolors on tehnyt muiston myös viljelijävierailusta. Viljelijät eivät tulleet huvikseen sillä kertaa: