Ullis R. Urgent

Naisia Hietaniemen hautausmaalla

Kirjoitan käsikirjoitusta Hietaniemen hautausmaan naisista. Kahlaan aineiston kanssa ihan suossa, koska sitä riittää ja toisaalta aineistoa ei löydy mistään. Suurin osa kansallishautausmaalle läntiseen Helsinkiin haudatuista ihmisistä on alle 2-vuotiaina kuolleita lapsia ja naisia, jotka ovat kuolleet lasten saantiin liittyneisiin terveydellisiin ongelmiin. Suurin osa näistä tarinoista on hävinnyt ajan virtaan – niinkuin  suurin osa “miespolvistakin on vaipunut unholaan”.

Pieni Rene on kuollut 2-vuotiaana.

Vanhat osat

Hietaniemen hautausmaa kertoo Suomen historiaa autonomian ajan alusta tähän päivään,Hietaniemeen perustettiin vuonna 1815 Ortodoksinen hautausmaa venäläisille upseereille. Sotamiehet ja matruusit haudattiin Kampin alueelle, mutta ylempi päällystö tuotiin veneellä Viaporin, nykyisen Suomenlinnan linnoituksesta Ruoholahden laituriin. Nykyään paikalla kohisee Ruoholahden kaupunginosa ja Länsiväylä. Vanhimmassa haudassa Lapinlahden ortodoksisella hautausmaalla lepää komentaja Bodisko, joka otti myrkkyä.

Ortodoksisen hautausmaan vieressä sijaitsee 1840-luvulla perustettu pieni ja käytöstä poistettu Juutalainen hautausmaa ja Suomen Kaartin hautausmaa, joka on perustettu 1833 suomalaiseksi sotilashautausmaaksi sekä Islamilainen hautausmaa, joka on ainoastaan suomalaisen tataariyhteisön käytössä.

Näissä pienissä hautakivissä Vanhalla hautausmaalla lukee ainoastaan Rafael 1838 ja Rosa 1839. Heidän vanhempansa Zachris ja Emilie Topelius on haudattu lähelle Taiteilijakukkulan kupeeseen. Rafael kuoli vuoden ikäisenä isänsä syliin ja Topelius ikuisti Rafaelin runoonsa Varpunen jouluaamuna. Topeliusten kahdeksasta lapsesta kolme kuoli alle kolmivuotiaina ja kaksi syntyi kuolleena.

Luterilainen hautausmaa

Hietaniemen luterilaiselle puolelle on perustettu uusia hautausmaa-alueita tarpeen mukaan. Ensimmäisen niin sanotun Vanhan hautausmaan perustamisjumalanpalvelus pidettiin 22.10.1829 ruotsiksi. Tuomikapituli antoi luvan suomenkieliselle vihkimistoimitukselle vasta seuraavaksi päiväksi. Autonomian aikana Suomen virallinen kieli oli ruotsi vuoteen 1863.

Seuraavaksi perustettiin Uusi Hautausmaa, nykyään Uusi alue. Se oli 1880-luvulle saakka Helsingin köyhimpien ihmisten hautausmaa, siellä on rivihautoja – multaraha-alueita, johin haudattiin ne, joilla ei ollut varaa kustantaa hautaustaan. Näissä haudoissa on paljon lapsia ja äitejä.  Rivihautojen päälle on perustettu uusia hautoja ja nykyään Uuden alueen haudoissa lepää kansakunnan merkittäviä vaikuttajia.

Vuonna 1931 valmistui Sanduddin kartanon ja tapettitehtaan maille Hietaniemen alue, joka perustettiin tuomalla jaaloilla hiekkaa Suomenlahdesta Pihlajasaaren edustalta. Hiekalla täytettiin korkeiden kivimuurien reunustama alue, jota sitten Talvisodan syttyessä tarvittiinkin. Hietaniemen alueelle perustettiin Sankarihautausmaa, jonka keskellä on Marsalkka Mannerheimin hauta ja Sankariristi. Sankarihautausmaata reunustaa nykyään Veteraanilehto ja kappelin puoleisella osalla on rintamalle kadonneiden muistomuuri, johon on kirjoitettu rintamalle jääneiden nimet.

Luterilainen Uurnalehto valmistui  vuonna 1949, sen lähellä Helsingin Krematorio. Vuonna 1895 perustettu Juutalainen hautausmaa rajoittuu Uurnalehtoon ja toiseen ortodoksiseen Pyhän Nikolauksen hautausmaahan. Tämän hautausmaan vainajat eivät kuulu Suomen ortodoksiseen kirkkoon eiväkä näin Konstantinopolin Patriarkaattiin vaan ovat Moskovan Patriarkaatin alaisia.

Kuolleesta lapsesta otettiin muistoksi valokuva ja hiuskiehkura. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Hietaniemeen on haudattu noin 100.000 vainajaa  vuodesta 1815 alkaen. Hietaniemi on kansallishautausmaa ja siellä olevien vainajien kertomukset muodostavat myös suuren osan sekä autonomisen että itsenäisen Suomen historian kertomuksista. Hietaniemi on siis Suomen suurin ulkomuseo, kunhan vain kertomukset saataisiin kaivettua esiin. Se on myös sotamuseo, kirkkomuseo, etnografinen näyttely, rahamuseo, taidemuseo, kirjasto, arkisto ja kronologia suomalaisten naisten aseman kehittymisestä.

Keskustelua edesmenneiden kanssa

Keskustelen teksteissäni edesmenneiden ihmisten kanssa ja luemme lukijoiden kanssa heidän ajatuksiaan, seuraamme miesten kirjoittamaa kirjallisuutta, lehtien ja radion ja TV:n haastatteluja, saamme lisää näkemystä runokirjoista, historioista, muistelmista ja romaaneista. Kuuntelemme  heidän musiikkiaan, katselemme tauluja ja käsitöitä ja opettelemme ruokaohjeita. Tutkimme perittyjä omaisuuksia, onnistumisia liike-elämässä ja laskemme viimeisiä pennejä lasten ruokkimiseksi. Kertaamme elämäkertoja. Kuuntelemme mitä heistä on sanottu. Käymme kymmenillä haudoilla ja kuulemme ajatuksia naisten ja lasten kohtaloista ja myös miesten kohtaloista, koska ne liittyvät aina liittyvät toisiinsa.

Pieni poika on kuollut ja omaiset ovat muistaneet häntä tuomalla hänelle pikkuauton. Nykyään on lapsilla Suomessa paras mahdollinen hoito ja heidän äitinsä elävät maailman onnellisimmassa maassa terveinä ja hyvin koulutettuina.

Suomi on vuonna 2020 maailman paras maa naisille, opiskella, tehdä työtä ja valita tai olla valitsematta puolisoa, saada lapsia, pitää heidät terveinä, kouluttaa ja antaa kaikille lapsille tasavertaiset mahdollisuudet päästä elämässä eteenpäin. Miten tähän on tultu?

Olen löytänyt Hietaniemestä jo monta vastausta tähän ihmeelliseen kehitykseen, joka teki kehitysmaa Suomesta kahdessasadassa vuodessa maailman parhaan maan olla nainen ja lapsi. Tähän työhön on tarvittu sekä naisia että miehiä. Vaikutteita on saatu sekä Suomesta että ulkomailta.

Opettaja Ferdinand Canth kuoli, kun Minna odotti seitsemättä lastaan. Hauta on Hietaniemen vanhassa osassa.

Minna Canth ja SOTE

Minna Canthin, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan ja -journalistin hauta on Kuopiossa, mutta hänen elämänkulkunsa muuttaneet hautajaiset pidettiin kuitenkin Hietaniemessä. Siellä on hänen puolisonsa Ferdinand Canthin hauta, vastapäätä Minnan appiukon hautaa. Minna Canth sitaatteja kannattaa lukea. Ne sopivat nyt ilmastonmuutoksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon murroksen aikaan, globaalin tulonjaon aikaan maailmassa, jossa 30 rikkainta miestä tienaa enemmän kuin kaikki Afrikan naiset yhteensä:

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys,” kirjotti Minna Canth

Aurora Karamzin on ollut Suomen historian varakkaimpia naisia ja hän harjoitti suurta hyväntekeväisyyttä perustamalla mm. Diakonissalaitoksen. Auroran suuren marmorisen hautakiven juurella on apua aneleva köyhä nainen, jonka paljaat jalat ovat erityisen säälittävät. Veistoksen teki Ville Vallgren.

Minna ottaa kantaa koyhyyteen ja hoitolaitosten toimintaan – tässä asiassa on edelleen töitä tekemättä: ”Köyhyyttä armeliaisuuden kautta ei poisteta. Apu on vaan hetkellinen ja harvoin semmoisenakaan riittävä. Vaikka nykyaikana armeliaisuutta harjoitetaan suurimmassa määrässä, köyhyys kuitenkin kasvamistaan kasvaa. Ja hoitolaitoksissa, joiden kalleudesta usein kuulee kuntalaisten kerskailevan, näissä hoitolaitoksissa köyhiä ei elätetä, niitä vaan kidutetaan. Ruoka, jota tavallisesti annetaan, ei ole mitään ravintoa, korkeintaan se on vatsantäytettä.”

Lasimaalauksessa enkeli kantaa kuollutta lasta. Gunnar Forsströmin maalaus on Uuden kappelin ikkunassa.

Minna ottaa kantaa myös kulutukseen – mitähän hän tuumaisi nykyisistä kauppakeskuksista, verkkokaupasta, ilmastonmuutoksesta?

”Maltettakoon ylellisyyttä ruoassa, juomassa, vaatteissa ja kaikissa elämän tavoissa. Koettakaamme ennen kaikkia tulla omallamme toimeen, sillä rahat, jotka ulkomaille menevät, eivät sieltä takaisin tule. Mitä iloa tai hyötyä meillä on kaikesta tuosta korutavarasta, joka ulkoa tänne tuodaan ja joka köyhän maamme yhä köyhemmäksi tekee. Muuttukoot mielipiteet siihen suuntaan, ettei ketään kunnioiteta, joka ylellisesti elää yhdessä tai toisessa suhteessa, vaan päinvastoin. Yksinkertaisuuteen pyrkikäämme ja näyttäköön siinä kohden kansa hyvää esimerkkiä muille säätyläisille, jotka valitettavasti ovat itsensä huonoille tavoille totuttaneet. Kun saman kansan lapsista toiset puutetta kärsivät, ei silloin toisten tarvitse ylellisyydessä elää, vaan olkoon kohtuus kaikessa.”

Kirjoitusprojekti

On kivaa penkoa historiaa ja ihmisten ajatuksia ja kirjoittaa tekstiä tästä hienosta aiheesta. Olen kohdannut Hietaniemessä lääkäreitä, jotka kehittivät naisten terveydenhoitoa ja synnytysoppia, taiteilijoita, kirjailijoita, naisasianaisia, poliitikkoja, äitejä, mummoja, vanhoja piikoja… Haluan kuitenkin löytää lisää tavallisia ihmisiä, sellaisia kuten eräskin neiti Pesonen, joka otti vanhemmalla iällä elämänsä ensimmäisen velan lunastaakseen itselleen ikuisen hautapaikan Hietaniemestä. No, ikuisia hautapaikkoja ei enää ole, joten sijoituksetkin maatuvat. Tiedätkö sinä lukija, mielenkiintoisia tavallisia ihmisiä, joiden kohtalo liittyy Hietaniemeen? Ota yhteyttä: ulla-maija.rouhiainen (at) ullistravelstudio.fi

Haamuperhe viettää Halloweenia hautausmaalla. Kuva: Mari Hurme

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*