Ihmiset takovat rahaa yötä-päivää.

Aika on rahaa

Turisti haluaa päästä oravanpyörästä onnenpyörään, irti ikävän ikiliikkujasta. Turisti ikävävöi jotain, joka on enemmän, kuin päivittäiset tarpeet ja niiden tyydyttäminen. Turisti on myös ikävystynyt. Hän haluaa maksaa ikävän karkoituksesta, viihtymisestä, uusista kokemuksista, tulevista muistoista. Hän kiirehtii, pääsemättä perille. Hän ahnehtii uusia kokemuksia, koska vapaasta ajasta on maksettu kova hinta.Turisteista on tulossa maailman toiseksi suurin kansakunta.
Työaika on pois luovutettua elämää, aikaa, jota säätelee leivän ankara laki. ”…ja oikeus syödä leipää, syntyy leivästä, siitä vaan”, sanotaan laulussa.
Orjuus on poistettu, mutta suurin osa ihmisten ajasta menee orjuudessa, toisten ihmisten palvelemiseen ja toimeentulon hankkimiseen. Sääty-yhteiskunnan aikana  hieno ihminen ei tehnyt työtä, työ orjuutti vain huono-osaisia. Nykyään läntisessä rikkaassa maailmassa, turistien kotimaassa, asiat ovat kääntyneet päinvastoin. Kaikkien pitää tehdä työtä, miljoonääritkin kantavat vastuitaan vuorokauden ympäri. Työstä on tullut elämän tärkein sisältö. Työajasta saatava korvaus ja vapaa-ajan määrä ovat vuosittaisten neuvottelujen kohteena ja siitä syntyvät ristiriidat aiheuttavat läntisen maailman sisäiset konfliktit, lakot ja työsulut. Työ siirretään muualle. Loma ostetaan työpaikalta ja vasta lomalla eletään. Aika on rahaa. Ihminen takoo rahaa. Työaikalaeista huolimatta kamppailu on edelleen tiukkaa, työuupumus ja kaiken arvon määritteleminen vain rahassa ahdistaa ihmisiä. Pääomat kuljetetaan sinne, missä ihmisen aika on halpaa tai ihmisen aika korvataan koneella, jonka kalenteri on huoltokirja.

Roikutko vapaaehtoisesti hirressä?

Oikeus lomaan, omaan aikaan, taisteltiin viime vuosisadan lopussa, kun ihmisten muutkin poliittiset oikeudet määriteltiin. Onko ihminen oman elämänsä turisti, vai vallankäytön kohde? Riittäkö modernille ihmiselle ”panem, et cetera..circenses”, jokapäiväinen leipä ja erilaiset sirkushuvit?
Jokaisessa ihmisessä asuu pieni turisti vaikkei kukaan halua sitä myöntää. Luin juuri David Foster Wallacen kuvauksen Karibian risteilyltä; kukaan ei haluaisi tunnistaa itseään kirjailijan kuvaamista tyypeistä ja kuitenkin me tunnistamme ihan jokaisen, koska nämä ihmiset ovat kuin me itse. Lukekaa ihmeessä tämä juttu ja saatte nauraa kesän parhaat naurut: David Foster Wallace: Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Siltala 2012. Ja loistava suomennos: Juhani Lindholm. Kirjassa on myös juttu pornoleffojen palkintojenjaosta ja tenniksen pelaamisesta.  http://www.siltalapublishing.fi/kirja/196/
Ihminen kaipaa työn paineista oikeaan olemiseen, aikaan, jota edustaa modernissa ajassa loma. Lomalla ollaan vapaana ja eletään oikeasti, toteudutaan ajassa. Mutta lomasta on tullut stressaavaa ja kallista aikaa. Lomamatkailusta väitellyt FT Tom Selänniemi kiteyttää Aurinkomatkojen 40-vuotisjuhlakirjassa: ” Keskeinen seikka lomamatkailussa on aika. Modernissa yhteiskunnassa ajankäyttömme on tiukasti säänneltyä – emme tavallaan omista omaa aikaamme enää, koska olemme myyneet sitä työpaikalle, vapaaehtoistoiminnalle, ym. Se mitä nimitetään vapaa-ajaksi, eli työn ulkopuolelle jäävä aika, täyttyy usein kotitöillä tai sitten se käytetään kaupallisten ajanviettotapojen avulla vaikkapa katselemalla televisiota.  On syntynyt tilanne, jossa joudumme ostamaan aikaa itsellemme. Ehkä ilmeisin ajan ostamisen muoto on lomamatkan hankinta.”Tom Selänniemi (2003).

Merkitysten markkinat

Turistit seisovat tarvehierarkian ylimmillä portailla. Heillä on kaikkea, mitä ihmisen täysipainoiseen elämään tarvitaan, mutta he ovat kuitenkin ikävystyneitä. Kotonaan turisti kuluttaa yhä enemmän rahaa aineettomien asioiden hankintaan – koska kaikki aineellinen on jo hankittu, varastoitu ja vakuutettu. Jos tarvitaan uusi laite, se on designattu – ja vanhasta piti jo pikkuhiljaa päästä eroon.
Ruokakaupassa turisti ei osta elintarvikkeita, vaan miettii, mitähän kivaa sitä tänä viikonloppuna laittaisi. Kun turisti ostaa auton, hän ostaa myös autoon liittyviä merkityksiä ja arvoja, asemaa, tyyliä, esteettisiä arvoja, mukavuutta ja turvallisuutta. Turisti ostaa terveyttä, vitamiineja ja luontaistuotteita. Parfyymit eivät ole hajusteita, vaan hurmaavuutta ja haluttavuutta. Olemattomin ostos on laihtuminen. Myös uskontojen, filosofioiden ja viisauden kysyntä on kasvussa erilaisten kirjojen ja elämäntapakurssien muodossa, josta on muodostunut huuhaa-teollisuus. Matkailu kuuluu aineettomien ostosten tuoteryhmään.
Maantieteellisessä todellisuudessa turistit ovat jo käyneet kaikkialla, valkeat läiskät kartalta ovat kadonneet ja maapallo on kutistunut. Aidot asiat ovat saaneet tavaramerkin. Maisemat ja historialliset matkakohteet ovat tuotteita. Paikalliset kulttuurit muuttuvat trendien mukana, maailma samanlaistuu, samoja egyptiläisiä tavaroita saa ostaa sekä Suomesta, Amerikasta että Egyptistä.
Turisti kaipaa ja etsii kuitenkin koskemattomia seutuja, joissa kukaan ei vielä ole käynyt, hän ikävöi omiin paikkoihinsa, oikeisiin paikkoihin, koska kyseessä on hänen oma matkansa ja korvaamaton oma aikansa. Turisti kysyy matkaesitteeltä: Mitä tässä on minulle?
Suomen matkailulla on tulevaisuudessa suuret mahdollisuudet, koska suurin osa turisteista ei ole käynyt Suomessa. Suomi on Euroopan vähiten tunnettuja maita. Suomen kartalla on kohteita, jotka tyydyttävät turistin ikäviä. Asiakaslähtöisessä matkailun kehittämisessä voidaan hyödyntää Suomen aitoja asioita ja ottaa huomioon turistin todelliset tarpeet, todelliset ikävät.

Mitä turisti ikävöi, mitä hän etsii?

 Turistilla on seitsemän ikävää. Ne ovat ikävä Paratiisiin, ikävä lapsuuden Satumaahan, ikävä Taiteen maailmaan, ikävä Lepoon, ikävä Löytöretkille ja seikkailuun, ikävä Rakkauteen ja ikävä Ikuiseen elämään, kuolemattomuuteen. Nämä ikävät panevat turistin liikkeelle, etsimään ainakin hetkittäistä täyttymystä.
Lentokoneen ikkunasta katsottuna Suomen moderni talous, liikenne, kulttuurit, ihmiset taloineen ja tarpeineen, valtakunnan hallinto ja osaaminen, lomittuvat metsien, järvien ja meren laatimaan järjestykseen. Ihminen on tehnyt tilaa itselleen, mutta on jättänyt myös lähes koskemattomaksi suuria alueita aivan kaupunkien läheisyyteen. Meitä suomalaisia on vain viisipilkkuviisimiljoonaa 338 000 neliökilometrin alueella. Enontekiöllä on tilaa neljä neliökilometriä asukasta kohden. Meille mahtuisi lisää turisteja ikävineen. Me tarvitsemme turisteja. Teollisuudesta ja monilta muilta toimialoilta pois saneerattu henkilöstö joutuu etsimään toimeentuloa palvelualoilta. Tarvitaan uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Matkailu on huippuosaamista vaativaa maailmanlaajuista palvelujen vientikauppaa, jota Suomessa opetellaan.

Matkailupalvelujen tuottaminen on käden ja mielen yhteispeliä. Suomalainen mielenmaisema on Suomen mielenkiintoisin maisema ja siellä turistia opastavat suomalaiset ammattilaiset. Matkailuteollisuuden innovaatiot ja osaaminen ovat aineettomia, henkimaailman asioita.
Ainutkertaisia kokemuksia ei kannata tuottaa keskinkertaisesti, koska ne eivät mene kaupaksi. Ne ovat asiakkaan pettämistä. Sanonta ”talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan” – pitää paikkansa arkielämässä, mutta arki ei lohduta pyhää ikävöivää turistia, eikä hän siitä halua maksaa. Eikä se ole reilua. Suomi voisi olla Reilun matkailun mallimaa, Fair Tourist Center. Tässä lisätietoa reiluille matkailijoille:  http://www.reilumatkailu.fi/
Matkailuammattilaisen osaaminen, henkiset ja kulttuuriset resurssit auttavat ymmärtämään turistin seitsemää ikävää ja tuottamaan palveluja, joilla on todellista kysyntää, joihin turisti kiintyy, joita muistelee, kaipaa ja kertoo kokemuksistaan kavereilleenkin. Jotka synnyttävät kestäviä muistoja turistille ja ammattilaiselle.
Turistin seitsemän ikävää

Turisti matkustaa, koska hän haluaa tyydyttää syvällä sielussaan olevia todellisuuksia, täyttää mustia aukkoja, paeta arkista ikävystymistä, toteuttaa salaisia intohimoja ja fantasioita, välttää alitajuisia velvoitteita tai hän haluaa löytää unelmien maisemia. Kun turisti lähtee matkalle, hän matkustaa omalle oudolle kartalleen, jossa on myös jotain tuttua. Lomamatka on osa elämän pituista matkaa – se voisi olla vaikka pienoismalli – matkan onnistuminen on kallisarvioista.
Matkallaan turisti voi päästä kosketuksiin ihmiskunnan yhteisten myyttien kanssa, osallistua tälle suurelle yhteiselle seuramatkalle ja päästä perille. Myytit käsittelevät perimmäisiä asioita, kuten ”Miten kaikki olevainen sai alkunsa, miksi ruoho kasvaa, ihmisen ihonväri vaihtelee, haavanlehdet havisevat?” (Antola, 2004). Turistin tie johtaa tietämiseen, vain tiellä voi oppia, tietä pitkin voi päästä perille, perimmäisistä asioistakin. Matkailu avartaa, tie kulkee hyvän ja pahan tiedon puiden ja puuttomien taipaleiden kautta ja auttaa erottamaan metsän puilta. On tämä suomenkieli hienoa! Harmi kun niin harvat sitä maailmassa osaavat.
Matkan varrella turisti ostaa välineitä ikävänsä käsittelyyn. Turisti ostaa symboleja, talismaaneja, muistoja, rituaaliesineistöä, uusia kokemuksia, uutta tiedostamista. Matkalla turisti todentaa ohikiitävää elämää: ikuistaa itseään, ottaa itsestään kuvia, kuvaa rakastettunsa tai matkaheilansa, tallentaa ja monistaa digitaalista itseään, lähettää muistiinpanoja postikorteilla, kerää kiviä ja prässää kasveja kirjan väliin. Turisti haluaa kohdata toisia ihmisiä sekä itsensä.  Turisti tarvitsee matkakumppaneita ja oppaita. Turisti yrittää opetella vuorovaikutusta, joka on ihmistaidoista vaikeimpia.

Ihminen on yrittänyt kontrolloida luontoa tuhansia vuosia ja nyt alkaa Paratiisi olla hänen hallussaan, eikä tämä kehitys näytä hyvältä.

  1. Paratiisin ikävä

Paratiisi on matkailun vanhimpia yleisiä mielikuvia, stereotypioita.
Turisti ikävöi lomaparatiisiin, paratiisisaarille. Turisti kaipaa viattomuuden onnelliseen, suojaisaan puutarhaan, jossa hän paljaana, ilman huolta huomisesta, voi kohdata toisen ihmisen. Paratiisin ikävä on sukua koti-ikävälle. Ihminen ajettiin pois Paratiisista, mutta sinne turisti-ihminen koko ajan haluaa takaisin, varsinkin lomalla.
Paratiisin porttia vahtivien serafien kävi sääliksi onnettomia Aatamia ja Eevaa,  ja he lahjoittivat ihmiskunnalle lohdutukseksi viinipuun oksan, jotta heillä silloin tällöin olisi mahdollisuus tuntea Paratiisin onnea. No – ihmiset istuttivat viinipuun osan maahan ja mitäs siitä seurasi?
Suomessa kesäisen järven rannalla on sauna, lämmin, turvallinen paikka puhtaassa Paratiisissa. Saunan nurkalla kasvaa hyvän ja pahan tiedon viisas koivu, kukat kukkivat ja monet hyvät hedelmät, marjat ja sienet kukoistavat. Aurinko valaisee läpi yön alastomia ihmislapsia ja paratiisin käärme lepäilee lämpimällä kalliolla. Ja olutkori kylmenee kellarissa.

 2. Satumaan ikävä

Arki. Huolia ja räntää.

Loma: Iloa ja valoa.

Satumaan ikävä liittää turistin tuhatvuotisiin tarinoihin, jotka ovat tietämisen vanhin muoto. Satu keventää elämisen taakkaa. Kaikille ihmisille on jäänyt muistijälkiä lapsuuden kokemuksista, kun leikin ja tarinan viisaudella saatiin oikeus ja järjestys kaikkeen olemiseen. Jokainen muistaa vielä, miltä aito ilo tuntuu, miltä tuntuu nauraa. Aikuiset nauravat aikuisten lailla, lapset nauravat oikein. Eläytyminen satuihin, myytteihin ja leikkiin tyydyttää turistin nostalgisia tarpeita ja antaa lomalla mahdollisuuden palata omaan lapsuutensa ja kohdata myös omat lapsensa. Pelleily ja riehuminen ovat aikuisilta kiellettyjä, mutta turisti haluaa leikkiä.
Tarinoilla on tuhansia vuosia siirretty viisautta sukupolvilta toisille. Tarina on parasta tiedonvälitystä ja toisille ääneen lukeminen energia- ja ympäristötaloudellisesti kannattavin ja kestävin viihteen muoto. Oppimisen ilo on aitoa ja kestävää iloa.
Joulupukki perusti jo aikojen alussa Joulumaansa Suomeen, koska vain Suomessa joulun suuri salaisuus pysyi turvassa. Vaiteliaitten ja luotettavien suomalaisten hallussa Joulupukista ei kukaan tiennyt vuosituhansiin mitään. Nykyään koko Suomi on Joulumaa ja valtakunnan rajoilla tontut ja poliisitkin toivottavat hyvää joulua kaikille kilteille vieraille. Joulupukki saa varat lahjoihin salaisesta valuuttavarannosta, joka ei koskaan ehdy. Jouluvaranto perustettiin todennäköisesti joskus Paratiisista karkottamisen jälkeisinä levottomina aikoina. Varat kertyvät edelleen ihmisten yhteisille rakkaus- ja välittämistileille, jotka joulun aikoihin avataan.
Siellä missä suuret pääomat liikkuvat, liikkuu myös rosvoja. Välittäminen, huolenpito ja hyvä tahto voittavat kuitenkin jouluna rosvot ja Joulun tarinan lopussa ahneus ja paha saavat palkkansa. Koska maailmassa on paljon enemmän hyvää kuin pahaa, välittämisvaranto kasvaa korkoakin enemmän kuin jouluna jaksetaan kuluttaa. Mutta onneksi tarina jatkuu jännittävänä vuodesta toiseen.
Eilen Japanin pääministeri Shinzo Abe kiitti Suomea Muumeista ja Joulupukista. Matkailu on palvelujen vientiä ja myös kulttuuri on palvelujen raaka-ainetta.

Arki on kaaosta. Lomalla saa nauttia taiteiden tarjoamasta harmoniasta.

  3. Taiteiden ikävä

Taiteiden ikävä ajaa turistia hakemaan vastapainoa ja harmoniaa arkielämän loogiselle ja tekniselle todellisuudelle. Taide tuo myös järjestystä kaaokseen, jonka kohtaamme unissamme. Taide on Suomessa yhtä totta kuin tiedekin. Taide voi muuttaa ruman kauniiksi ja se myös soi.
Suomi on tiennäyttäjä ja edelläkävijä taidematkalaiselle. Jokaisessa kylässä on tapahtumia, toreja ja toimintaa. Pieni kansa on tuottanut valtavan taiteellisen pääoman eri taidelajeissa kaikkien turistien käyttöön.
Taitavassa asiakaslähtöisessä matkailumarkkinoinnissa taiteen kieli tuo modernista Suomesta esille todelliset arvot ja todellisen maiseman. Näin tapahtui viime vuosisadan karelianismin aikana. Maan johtavat taiteilijat vastasivat silloin Suomi-kuvan rakentamisesta.
Elis Sinistön lausuma viisaus sopii matkailutuotteenkin missioksi: ”Elämässä pitää olla Onnea, Kiitollisuutta ja Huvittelua.” Suomalaiset hiihtohissit voisivat olla käytännöllisen insinööritaidon ja ympäristötaiteen uusia toteemeja, uutta modernia muotoilua, jolla olisi arvoa vientimarkkinoilla. Kauneus, Hyvyys ja Totuus voivat olla osa designia. Minusta niiden pitäisi olla sitä. Suomalainen taide tuo turistin elämään kauneutta ja harmoniaa ja pyyhkäisee ikävät ikuisuuteen.

Väsynyt ihminen tarvitsee puhdistavan ja uudistavan loman.

 4. Levon ikävä

Turisti kärsii levon puutteesta ja ikävöi lepoon. Turisti oireilee pahasti. Hänen ruumiinsa ja mielensä kärsii paniikkihäiriöistä, lihavuudesta, selkäsairauksista, kipeistä hartioista, unettomuudesta, masennuksesta, neurooseista, alkoholismista, hulluudesta.
Arkisin turisti kantaa raskaita taakkojaan, kateuksiaan ja kaunojaan.
Lomalla turisti tarvitsee lepoa. Myös Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstään. Loma on se seitsemäs, oikeutettu lepopäivä, saavutettu etu, syvän tyydytyksen tuottava, puhdistava ja uudistava kokemus.
Suomessa on luonnonläheisiä lomakyliä ja kylpylöitä, jotka ovat varsinkin pimeään kaamosaikaan turvallisia pesäkoloja, levon ja hiljaisuuden paikkoja. Suomalainen sauna on parhaimmillaan ihmisen paras lepopaikka. Sauna on arkkitehtuurin ja taiteen yhdistelmä, myyttinen kylpylä, valon ja pimeyden, lämmön ja kylmyyden kaunis ja kodikas kokemus.
Lepoa ja rentoutusta tulee myös toisen ihmisen kosketuksesta, turisti muistaa, miltä tuntuu, kun joku pesee hänen tukkaansa.  Suomessa luonnollisin lepoaika ei ole kesän matkailusesonki, vaan pimein aika vuodesta. Silloin on hyvä riisua taakat, nukkua ja unohtaa.
Muumilaakson marraskuussa maan ja taivaan hämärä muodostaa rauhoittavan graafisen maiseman, jossa vain muutamat kultaiset lehdet liputtavat levon kunniaksi. Hiljaisuus parantaa turistin väsymykset ja samalla matkailukysynnän kausivaihtelut tasaantuvat.

”Lähtisin – muttku.. Lähden sittku..” Seikkailija ottaa riskejä ja lähtee.

 5. Seikkailun ikävä

Löytöretkillä ovat jo tuhansia vuosia sankarilliset selviytymistarinat, rajojen rikkominen, uuden kokeminen ja valloittaminen tyydyttäneet seikkailunhaluisen turistin ikävää. Turisti haluaa kokea vapautta, hän haluaa kaukana kaupungeista syödä ruisleipää ja hiilloskalaa tulilla. Turistilla on oikeus vapauteen, tallata edes joskus omia polkujaan. ” Käyn ahon laitaan, minä ilman paitaa, ei estä kukaan, kun matkaa teen…” laulaa Juha Watt Vainio.
Suomessa on paljon mahdollisuuksia löytöretkeilijälle. Suomessa on metsiä, soita, vesistöjä saarineen. On koskia, hirviä, suuria ja pieniä kaloja, tuhatkolmesataa karhua, sata sutta ja tuntureita.
Luonnossa voi tehdä myös pieniä löytöretkiä. Sammalet ja jäkälät, kallioiden, lehtojen ja kosteikkojen kasvit ja polkujen pientareiden kukat ja hyönteiset ovat lapsituristille uusi ja kokematon universumi.
Kukaan vihollinen ei ole vielä saanut valloitetuksi Suomea, joten meillä on varaa hyväksyä turisti seikkailemaan maassamme Jokamiehen oikeuksin. Luontoa ei tarvitse tuotteistaa ja paketoida kiiltävään kääreeseen, riittää kun turistin turvallisuudesta huolehditaan, osoitetaan hänelle kohteliaisuutta ja huomavaisuutta ja annetaan hänen rauhassa kokea oma osallisuutensa.

Rakkauden vangit eivät tunnista rakkauden vapautta.

 6. Rakkauden ikävä

Turistilla on romanttisia lomaodotuksia. “Sen Oikean”  ikuista ikävää ja etsintää harjoitetaan kaikilla matkoilla. Tilastot kertovat, että yli 40 prosenttia kaikista Italiaan matkaavista naisista odottaa matkallaan lemmenseikkailua. Lähes puolet suomalaisista odottaa lomaromanssia; ”jos sais kerran reissullansa”. Suomessa on vapaita poikamiehiä ja naisia reservissä, odottamassa sitä oikeaa. Internetin hakupalvelut voisi yhdistää matkailumainontaan.
Monet ikävöivät puolisossa joskus löytynyttä, mutta sittemmin ehkä kadonnutta ihmistä, ainakin loman aikana.
Suomen pimeät talvet ja valoisat kesät sopivat romantiikkaan. Suomalaisten kulttuuri suosii lempeä, lavatansseja harrastetaan kesäisin ja talvisin hiihtokeskusten ja ravintoloiden parinetsintäriitit ovat kuumimmillaan. Lapin talven vetovoiman sanotaan perustuvan kolmeen kovaan v-kirjaimeen: valssiin, viinaan ja vispiläkauppaan. Suomessa voivat sekä miehet että naiset tasapuolisesti tehdä tanssiinkutsuja ja muitakin ehdotuksia. Kulttuurissamme onni suosii rohkeaa.

Kuolema tulee vastaan usein. Lomalla kuoleman kanssa voidaan keskustella. Tervetuloa Hietaniemen hautausmaan kierrokselle: ”Se siitä. Ajattomia ajattelijoita Hietaniemessä-kierros” https://ullisguide.wordpress.com/

 7. Ikuisen elämän ikävä

Ihmiset ovat kautta aikojen ikävöineet ikuista elämää, järjestäneet pyhiinvaelluksia ja uskonnollisia matkoja. Myös karnevaalit ja bakkanaalit kuuluvat ikuisen elämän ikävään ja kuoleman karkotukseen.
Haudat ovat suosittuja matkailunähtävyyksiä. Saksalaisturisti ihmetteli, missä päin Suomea Väinämöisen hauta sijaitsee. Ikuisen elämän pohdintaa toteuttavaa matkailukonseptia toteuttivat myös Fidel Castro Kuubassa ja Lontoon kioskinpitäjät: Che Guevaran jäänteet on haudattu sopivan etäisyyden päähän Kuuban turistialueista ja Lady Diana-mukeja ja t-paitoja on saatavilla kaikkialla Lontoossa. Miksi turisti ostaa Lady Diana-mukin? Miksi hän ostaa lipun nähdäkseen Dianan haudan? Kyseessä on turistin ikävä kuolemattomuuteen ja tähän ikävään matkailuammattilaiset vastaavat valmistamalla nykyajan pyhäinjäännöksiä matkamuistoiksi.

Ei missään niin voi riemuita, kuin Suomessa vain voipi

Suomalaiset hakevat voimaa luonnosta ja taikajuomasta. Tärkeimmissä karnevaaleissamme juhannuksena, vappuna ja pikkujouluna juodaan kuolemaa halveksuen Koskenkorvaa, joka on rituaalijuomamme. Koskenkorvassa puhuu vapauden vahva henki, spiritus fortis sekoitettuna kansallistunteeseen.
Suomessa metsän vihreä ovi avautuu ja ottaa vastaan kuolemattomuutta ikävöivän turistin. Hiljaisuus, vanhojen puiden kuunteleminen ja tähtitaivaan Iso Karhu panevat asiat oikeaan järjestykseen. Luonnon kiertokulun ymmärtäminen vapahtaa turistin turhista ikävistä.
Me suomalaiset puhumme suomea, hidasta kieltä joka soveltuu eritoten merkittävien asioiden ilmaisemiseen. Sen vuoksi meitä saatetaan joskus pitää vaitonaisina, kommunikaatiokyvyttöminä tai jopa äreinä. Lähempi tutustuminen tuo meistä esiin todellisen luontomme. Osaamme sujuvasti myös muita kieliä ja kerromme mielellämme tarinoita. Olemme ystävällisiä ihmisiä, emme huonotuulisia, vihaisia väinöjä. Melankolinen mielenlaatumme on kuin puolipilvinen päivä, joka soveltuu hyvin rauhalliseen lomanviettoon.

Tarinan anatomiaa

Mihin perustuu väite, että turistilla on juuri seitsemän ikävää? Voisihan ikäviä olla vaikka vain kaksi, joillakin vähävaraisemmilla ihmisillä ainoastaan yksi ja vaativilla kohderyhmillä saattaisi olla seitsemän suurempaa ja sen seitsemänkymmentä pienempää ikävää tai muuta tarvetta.
Seitsemän on maaginen luku. Raamatussa maailma luotiin seitsemässä päivässä, Kalevalassa sotka munii kuusi kultaista munoa ja rautamunan seitsemännen. Otavassa on seitsemän tähteä, Kivi kirjoitti Seitsemän veljestä, viikossa on seitsemän päivää. Jumala antoi egyptiläisille seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta.
Seitsemän on myös valehtelijan luku – turistin seitsemän ikävää ei ole totta, se on tarina, sepite, mielikuvitusta. Sen vuoksi tämän jutun sisältö on helposti ymmärrettävä ja uskottavakin. Jos pystymme Suomessa tyydyttämään turistin ensimmäiset seitsemän ikävää, loput ikävät hän saa viedä mennessään.
Kuvat:
Artikkelikuva: Ulla-Maija Rouhiainen, TTE Travel Experience tapahtuma 10.7.2017, Saunasaari, Helsinki.
Muut kuvat: skannattuja tarot-kortteja, The Rider Tarot Deck. U.S.Games Systems Inc.