Kaksi kuningasta haudoissaan vierekkäin. Toisen päällä ruutunelonen ja toisen päällä herttakakkonen. Voidaan sanoa, että he menestyivät elämässään ihan hyvin.
Nyt heidän luunsa haurastuvat, iho, sukuelimet, hermot ja veri ovat ajat sitten muuttuneet mullaksi toukan ruoansulatuskanavan kautta. Arkuissa kuoleman jälkeen, kalmasienet levittivät rihmastoaan kuninkaitten hiuksiin, aivojen aineeseen, jossa aikoinaan tunteista, tiedonmuruista ja uskomuksista syntyi tekele, kudos, jota he kutsuivat valtio-opiksi. 
Kalmasienet ovat kasvattaneet kallojen pinnalle valkoista pitsihometta ja hautauskruunut ovat tummuneet. Toukat kiillottavat vielä vainajien vaatteiden nappeja ja solkia. Vallan merkit maatuvat hitaammin. Arkut ovat jo lahonneet ja kannet romahtaneet heidän päälleen, kuten romahti myös heidän peritty valtakuntansa aikoinaan.

Tarina alkaa kahden valtion hyvää tarkoittavista kuninkaallisista perheistä. Toisen kuninkaan isoisä ja isoäiti olivat uskonnollisia hallitsijoita, toisen kuninkaan isovanhemmat edustivat maallista valtaa. He naittivat Miekat ja Rahat keskenään.

Kuninkaiden vanhemmat naivat siis toistensa sisarukset ja naimakaupassa Miekkakuningas sai Rahakuningattaren ja Rahakuningas sai Miekkakuningattaren. Kaikki oli hyvin, kaksi valtakuntaa eli sovussa, vauraus kasvoi ja yhteinen turvallisuusintressi oli hoidossa.
Lapsuus
Molemmille kuninkaallisille perheille syntyi poika, vallanperillinen. Prinssit olivat serkuksia ja leikkivät keskenään päivät pitkät auringon alla. He oppivat tuntemaan toisensa ja ystävystyivät. Maailman järjestys oli kohdallaan, enkeli ja kotka vartioivat ilmatiloja ja härkä ja leijona vartioivat maata.
Opiskelu

Kun prinssit kasvoivat, toinen prinsseistä valitsi sotakoulun ja miekan, toinen valitsi kauppakoulun ja rahan. Heitä alettiin kutsua Miekkaprinssiksi ja Rahaprinssiksi.
Rakkaus
Vanhemmat päättivät, että valtakunnat yhdistetään ja prinssit tulevat asumaan yhteisessä pääkaupungissa ja samassa linnassa.

Prinssit kasvoivat ja kumpikin löysi aikanaan oman rakastetun. Miekka- prinssin avioliitto järjestettiin järkevästi ja itse Rakkauden jumala tuli häihin siunaamaan avioliiton. Miekkaprinssistä tuli Miekkakuningas II.
Rahaprinssi löysi oman rakastettunsa hedelmälliseltä viinipellolta. Siellä viiniköynnösten alla he nostivat rakkauden maljan toisilleen avioliiton siunaukseksi. Keltatukkaiset siniset viinikalat nuoleskelivat maljakukkia ja siivekkäät pitivät rakkauden tornia pystyssä. Rahaprinssistä tuli Rahakuningas II.

Miekkakuningas
Aika kului. Miekkakuningas ohjasi vallan vaunuja taitavasti ja voitokkaasti, hän valloitti alueen toisensa jälkeen valtakunnan osaksi. Vallan vaunuja vetävät hevoset yrittivät koko ajan vetää vaunuja omille tahoilleen, mutta kuningas oli voimakkaampi, kuin vaunuja vetävät vikuroivat eläimet. Hevoset kulkivat määrättyä tietä ja polkivat ja sammuttivat maasta nousevat sodan lieskat ja sotkivat jalkoihinsa vallattujen alueiden ihmisiä, eläimiä ja luontoa.
Rahakuningas
Rahakuningas oli perustanut markkinapaikan pääkaupungin keskustaan. Sinne Rahakuningas rakennutti Onnenpyörän, joka pyöri ja tuotti voittoa, iloa ja juhlia. Onnenpyörää pyörittivät sekopäät apinat, jotka ajoittain panivat pyörään niin kovan vauhdin, että heikommat kimposivat kyydistä ja sinkoutuivat kuolleina kaukaisuuteen. Onnenpyörässä pelattiin ja panokset olivat suuria. Joskus pelipöydällä voitettiin ja joskus hävittiin, molemmat kuninkaat rakastivat pelaamista ja voittamista.
Kilpailu
Joskus kuninkaat pelasivat valloittamattomien alueiden valtiaita ja markkinoita vastaan, mutta tämä peli oli pelkkää leikkiä, koska vastapelaajalla ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa. Jos Rahakuningas halusi, hän voi aina ostaa ja jos kauppoja ei syntynyt, Miekkakuningas otti väkivalloin mitä haluttiin. Kilpailutilannetta ei siis oikeasti pelissä ollut koskaan.

Paholainen puuttuu peliin
Eräänä yönä Paholainen lähti liikkeelle saareltaan. Kuu paistoi, tuuli oli tyyntynyt ja koirat ulvahtelivat. Paholainen oli yönsininen, se oli alasti ja sillä oli silmiä eri puolilla vartaloa. Se kuljetti köydessä sarvipäisiä orjiaan jotka olivat vahingossa vaihtaneet ihmissydämensä Paholaisen vapauteen. Paholainen rantautui Miekkakuninkaan ja Rahakuninkaan pääkaupunkiin.
Kuninkaat nukkuivat levottomasti linnassaan. Heidän kuningattarensa näkivät unta kuusta, joka pudotteli erivärisiä terälehtiä maan pinnalle ja outo rapu ryömi rantavedestä maalle. Kaikki oli aivan hiljaista.
Paholainen oli liikkeellä kateudesta. Sitä kalvoi viha ja se halusi osansa kuninkaiden onnesta ja vauraudesta.
Mutta vaikka kuninkaat yrittävät suunnitella valtio-oppiaan ja hallita oikein ja voitokkaasti, he eivät voi välttää Anarkian alkuvoimaa. Edes paholainen ei voi sille mitään.
Ja niinpä tämän yön mustinpana hetkenä iski salama palatsin korkeimpaan torniin. Valtava jyrinä täytti avaruuden ja kuninkaat tippuivat tornista alas maahan ja kuolivat. Joku näki Paholaisen luikkivan karkuun jylinää kohti  pohjoista. Koirat uikuttivat häntä koipien välissä, rapu livahti unesta takaisin meren pohjalle, myrskypilvi peitti kuun.

Kuolema
Nyt Kuolema käveli kaupunkiin myrsky viittanaan. Se teki selvää yli puolesta kaupungin asukkaista ja raivasi Kuoleman pellon, jonne kaikki haudattiin. Ihmiset hautasivat kuninkaansa peltoon ja toivoivat kaiken jatkuvan. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Kuoleman perässä kulki Hullu, joka lupasi, että viimeisenä päivänä haudat aukeavat ja kaikki saavat lainmukaisen kohtelun.

Paholainen oli paetessaan unohtanut orjansa, jotka lähtivät nyt seuraamaan Hullua. Kukaan ei tiedä minne Hullun tie on vienyt, mutta orjista tuli vapaita ihmisiä, jotka perustivat uuden kaupungin. Kuoleman pellossa on nähtävissä enää kahden kuninkaan haudat ja haudoilla pelikortit.
Tällaisia ajatuksia voi tulla mieleen, jos pelaat liikaa pasianssia.
Kuvat:
Korttipakka
Tarot-korttipakka Le Tarot de Marseille. Alexandre Jodorowsky et Philippe Camoin.