Nyt on paljon puhetta ja tekstiä Isänmaasta. Tuntematon sotilas on esitetty ja arvioitu puolesta ja vastaan. Varusmiehiä on kuollut onnettomuudessa lumisateessa – Isänmaan puolesta, totesivat sekä puolustusministeri että presidentti, molemmat kallella kypärin.
Isänmaan suurta kertomusta, sitä vanhaa ja vakiintunutta ”teit isäin astumaan-asiaa”, on käyty läpi uudestaan monissa medioissa ja tullaan käymään paljon ennenkuin tästä vuodesta on selvitty.
Mediaprofessori Anu Koivunen totesi Noin viikon uutiset-ohjelmassa: ”Suomen tarina on syntynyt Toisessa maailmansodassa, se on kertomus miesjoukosta, joka on menossa häviämään”. ”Tarinoita naisista on vähemmän. Ne tarinat olisivat tarinoita voittajista tai ainakin selviytyjistä”. Anu Koivunen http://fi.wikipedia.org/wiki/Anu_Koivunen on Tukholman yliopiston professori ja hän vertasi ohjelmassa ruotsalaista poliittista tarinaa suomalaiseen tarinaan. Ruotsissa poliitikkojen useimmin siteeraama lause tulee Peppi Pitkätossulta: ”Sen joka on vahva, tulee olla erityisen kiltti”.
Suomalaisten lauseissa on varmasti paljon voimasanoja, management by perkele – esimerkiksi tällaisia:
Kirjailija Jari Tammi toteaa kirjan alaviitteessä: ”… Tämä ei ole sanasotaa. Kirosanat ovat puolustusvoimamme.”
Suomalainen voimasanasto on täynnä voimaa ja vihaa, mutta sanasto sisältää myös moni-ilmeistä herkkää ja syvää huumoria, josta ei itku ole kaukana.
Suomessa sekä naiset että miehet osaavat käyttää voimasanoja päivittäisiin tarpeisiinsa. Tärkein V-voimasana vinkalo on peräti feministinen, pyhä taikasana, itsensä elämän alku, ei loppu.
Noin viikon uutiset on paras TV-satiiri, siellä tehdään töitä ilolla ja voimalla. Meidän kaikkien suomalaisten KANNATTAA KATSOA KOKO OHJELMA. Ihan hillitöntä meinigiä: https://areena.yle.fi/1-4201024
Kävin Kirjamessuilla, ostin mielenkiintoisia kirjoja ja kuulin mielenkiintoisia juttuja. Tämä yllä oleva graafisen taiteen mestariteos, puinen Suomen leijona suksilla ja karvahattu päässä on pysäyttävä ja sisältää menneisyydestä saatua voimaa ja antaa uskoa tulevaisuuteen: tässä on sitä syvää huumoria (joka on muuten lainasana, mitä huumori on suomeksi?).
En ehtinyt valitettavasti kuulla Kyrön ja Halosen välisestä keskustelusta kuin vähän loppua, mutta silloin he keskustelivat vanhojen ihmisten mahdollisuudesta omaksua digitaalisen maailman uusia taitoja. Näissä digitaidoissa ei pärjää vanhoilla voimasanoilla, vaikka uuden kännykän hankkija latelelisi sadoittain perkeleitä. Tulevaisuudessa tarvitaan passwordeja.
Presidentti Tarja Halonen on modernin suomalaisnaisen ikoni. Halonen on ollut ensimmäinen nainen Puolustusvoimien ylipäällikkönä. Halosen arvot ovat perinteiset, tasa-arvo, laillisuusperiaate, demokratia ja tärkeänä arvona pienemmistä ja heikommista huolehtiminen. Halonen tekee edelleen työtä arvojensa puolesta kansainvälisisää järjestöissä.
Halosen ja Kyrön jälkeen lavalle astui Lenita Airisto. Jotkut Lenitan arvot ovat lähellä Halosen arvoja, mutta kuitenkin aivan eri korostuksella ja näkökulmasta.
”100 vuodessa naiset ovat tehneet Suomesta maailman parhaan maan!” julisti Lenita Airisto. Hänen kirjansa Elämäni ja Isänmaani kertoo voimanaisen kokemuksista ja mielipiteistä. ”Sinä olet omistanut kirjasi Suomen naisille…” – yritti Baba Lybeck puhutella haastateltavansa, mutta Lenita keskeytti: ”MINÄ OLEN OMISTANUT KIRJANI SUOMEN PUOLUSTUSVOIMILLE!”
Lenita paljastaa kirjassa elämänsä salaisuuksia: ”Elämäni miehet. Aika hyvä kattaus niitä miehiä on elämässäni. Miehiä en myy, mutta kirjassa kerron kyllä muutamista miehistäni. Meillähän kaikilla on miehiä ja miehiä. Kaikki me tiedämme tämän: illalla tavataan ja aamulla mennään kylmään suihkuun. Kuulkaa kaikki naiset! Naisen elämän tärkein valinta on mies. Rakkaus kun on vaikeaa, siihen valintaan pitää suhtautua vakavasti. Elämän mies ymmärtää sinua ja se mies tulee kotiin ja sanoo sinulle: Sinä ymmärrät minua.”
”Sinua on sanottu hankalaksi ja noita-akaksi”, heitti Baba Lybeck väliin. ”Kuule minä en ole hankala. Minä olen erittäin hankala. Ja olen liian kaunis ollakseni noita-akka” kuittasi Lenita.
Lenita Airisto on 80-vuotias ja painaa täydellä teholla duunia. ”Minulla on kivaa, mutta myös paljon huolia. Kun myrsky pauhaa maailmalla, minä norjistun ja nuorrun!”.
Kotimatkalla metroaseman taideteos: ”Anna mummon mennä helmat heiluen” ja pyykknarulla roikkuvat sinivalkoiset villasukat näyttivät minusta vanhanaikaisilta. Ei se mummo kysele saako se mennä.
Jatkan tätän Äidinmaan asialla -juttua vielä, on paljon asioita mielessä. Tässä alla Lottien rauhanliputusta Kenttäsairaalan pyykkipäivänä:
Kuvat: Ulla-Maija Rouhiainen ja SA-Kuva-arkisto.