Melko tarkalleen kuusi kuukautta olemme nyt asuneet täällä uudessa kotikaupungissamme Portimaossa. Kun takavuosina usein tyypilliseen suomalaiseen tapaan vietimme muutaman viikon jossakin etelässä aurinkolomalla, niin kyllä tämän puolen vuoden aikana on aika usein joutunut toistelemaan itselleen, että ”ei, emme ole lomalla vaan asumme täällä”. Ei olisi ollut kiire altaan reunalle ottamaan aurinkoa eikä tarve lähteä päivittäin bussiretkelle tutustumaan nähtävyyksiin. Ehkäpä nyt olemme tämänkin sisäistäneet ja enemmän elelemme kuin paikalliset asukkaat ja hämmästelemme turistien ahneutta auringolle. Mutta koville se on ottanut – vieläkin välillä yllättää itsensä miettimästä että täälläkö sitä nyt eletään.
Kun olemme liikkuvaista sorttia, ulospäin suuntautuneita ja englannin kielikin sujuu, niin olemme kyllä hyvin päässeet sisään normaaliin elämään. Vaikka lähes kaikki suomalaiset ovat jo palanneet kesän viettoon Suomeen, tuttuja ja puolituttuja tulee kadulla vastaan päivittäin ja jonkunlaista sosiaalista elämääkin jo on. Jostakin syystä tuntuvat muistavan tuon Susun paremmin kuin minut…Arki alkaa edes vähän muistuttaa normaalia elämää – kaupassa käydään, ruokaa laitetaan, pihaan panostetaan, TV:tä katsellaan (tosin vaan englanniksi), tehdään kävelyretkiä, jne. Golfharrastus sentään on vielä saanut odottaa, vaan eiköhän sitäkin kokeilla syksyllä. Entisaikojen loman makua tuo se, että ovesta voi astua suoraan ulos uima-altaan viereen uimapuvussa, sillä aurinko paistaa takuuvarmasti. Ja niin se vaan on uskottava, että tämä se nyt on tätä meidän elämäämme. Portugalin vaikea kieli ei vielä suju muutamia sanoja lukuun ottamatta, mutta tuota puutetta ryhdymme syksyllä innokkaasti korjaamaan. Olemme jo värvänneet tulevaksi opettajaksemme ihan alan ammattilaisen, täällä jo vuosia asuneen Juhanin, jolla on erityisopettajan pätevyys – saattaa olla tarpeen.
Suomen asioita seuraamme tiiviisti – kiitos vaan internet, tabloidit ja älypuhelimet. Niin ja se Facebook. Täältä katsoen on pakko sanoa, että aika mollivoittoistahan tuo uutisointi on varsinkin mitä tulee maan taloudelliseen tilaan ja uuden hallituksen haasteisiin. Kun Portugali on jo selvinnyt pahimmasta talouskriisistään ja bruttokansantuote täällä jo kasvaa, niin kyllähän me vähän helpotuksesta huokaisemme, kun olemme täällä. Silti – kotimaa ja siellä olevat lapset ja lapsenlapset ja muut sukulaiset ja ystävät – kyllähän me huolta kannamme.
Nyt olemme tekemässä siinä mielessä historiaa, että ensimmäistä kertaa elämässämme olemme lähdössä kesälomalle Suomeen!!! Auto on jo pakattu ja huomenaamuna lähdemme ajamaan Espanjan, Ranskan ja Saksan läpi ja loppumatka sitten laivalla Helsinkiin. Tavoitteenamme on muutamien lasten synttäreiden jälkeen ehtiä Viitasaarelle Juhannukseksi hyvien ystäviemme Eijan ja Jorman juhliin Vermatsaareen. Täytyy sanoa, että vaikka lehdet kertovat Suomen huonoista keleistä, niin kyllä on mukava tulla – meitä ei nyt pieni vesisade haittaisi lainkaan. Ja perisuomalaista mökkielämää, suomalaista ruokaa, saunaa, valoisia öitä – kyllä niitä on ehtinyt kaivata. Ja kaiken kruunaa, kun täällä vieraanamme käyneet Eira ja Mari lupasivat kaivaa jostakin kätköistä Joulukinkun ja perunalaatikon….kyllä kelpaa tulla.