Ulkoviitasaarelainen

ARKIELÄMÄN HUOMIOITA

Vähän yli vuosi on nyt asuttu täällä Portugalissa ja uskallanpa sanoa, että jotenkin on opittu elämään täkäläistä elämää. Muutaman hotellikuukauden jälkeen tämä nykyinen kotikin löytyi ja täällä nyt on asuttu kohta vuosi. Ja pakkohan se on sanoa, että kyllä se oma koti tännekin on syntynyt, kun tarpeeksi kuljetettiin omia tavaroita mukana. Matot, verhot, huonekalut, koriste-esineet ja taulut ovat tehneet tästäkin asunnosta ihan meidän näköisen. Uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia on syntynyt paljon ennen kaikkea muiden täällä asustavien suomalaisten joukosta, mutta ihan mukavasti on opittu täkäläisiäkin tuntemaan, samoin muita täällä asuvia ulkomaalaisia.
Vaikka en tietoisesti ole mitään tutkimusta tehnyt Suomen ja Portugalin eroista, niin ajattelin kirjoitella muutamasta jutusta, jotka juuri nyt tulevat mieleen. Ja ei – säästä en juuri kirjoittele, sehän lienee kaikille selvää, että ei täällä lunta eikä pakkasta ole. Kesällä Suomesta tuomani mini-maxi-lämpömittari tuossa terassilla näyttää tänään, helmikuun ensimmäisenä päivänä, että kylmin yö on ollut +5,9 ja juuri tänään istuimme ensimmäistä kertaa shorsit jalassa tuossa pihalla nauttimassa auringosta – mittari näytti auringossa + 25.
Mutta vaikka lämpötilan puolesta ei ole kylmä Suomeen verrattuna, niin kyllä nämä kelit auringon laskettua kylmältä tuntuvat. Atlantin läheisyys tuo jatkuvasti hirvittävän kosteuden ja pienikin tuuli puhaltaa sen joka raosta sisään, nytkin istun kotona takkatulen ääressä. Tuo kosteus on uskomatonta – iso myyntiartikkeli erilaisten lämmittimien lisäksi ovat erilaiset kosteudenpoistajat. Meilläkin on yksi isompi sähkökäyttöinen, sen lisäksi esimerkiksi kaikissa vaatekaapeissa parikin pientä. Ihan uskomatonta on se vesimäärä, mikä niistä pitää aika ajoin muistaa kaataa pois. Vaatekaapeissa on myös syytä pitää lämpöpuhallinta silloin tällöin päällä, että vaatteet eivät homehdu. Kyllähän täällä olisi tilausta suomalaisilla lämpöeristeillä rakennetuille taloille. Ja joku voisi käydä opettamassa suoran kulman – lähes joka oven ja kynnyksen välissä on jommalla kummalla puolella sentin rako, mistä kosteus kummasti pääsee sisään.
Ja vaikka täällä suomalaisittain on aina lämmin, niin takka on lähes joka talossa ja se on tosi tarpeellinen. Kunpa joku instanssi vaikkapa sieltä Suomesta keksisi keinon opettaa täkäläisille varaavan takan ideologian ja rakennustavan – ainakin teoriassa markkinoita kyllä löytyisi. Täällä takka siis lämmittää niin kauan kun tuli palaa, siksi nuo polttopuutkin ovat ihan erilaista tavaraa kun Suomessa – kovaa ja tosi painavaa ja hitaasti palavaa. Ja kallista – välillä on ihan ikävä koivuklapeja, vaikka ne täällä ihan liian nopeasti palaisivatkin. Täällä muuten kaikki keräävät käpyjä takan sytykkeiksi, niitä myös myydään muutaman kilon pusseissa kaupoissa. On meilläkin kävelyretkillä yleensä muovipussi mukana…
Täälläkin siis on nyt talvi ja sen verran voi todeta, että Joulu ei ole juuri mitään, aattona kaikki kaupat ja paikat normaalisti auki, ei juuri julkista joulukoristelua. Joulupäivänä sentään pysyvät kiinni. Mutta Uusi Vuosi on paljon isompi juhla. Tuo paikallinen rantakatu oli uudenvuodenaattona ihan mustanaan väkeä – valtaosin kai pohjoisesta Portugalista tulleita lomailijoita.
Alkoholilainsäädäntö myös poikkeaa paljon suomalaisesta. Kun siellä maalaillaan kaljarekoista logoja pois, ettei kukaan saisi pahoja vaikutteita, niin täällä normimarketissa olut ja viinit ovat vähän väliä jopa -50 % alennuksessa keskellä parasta kulkuväylää. Hintaerosta voisin heittää melko lailla ääriesimerkin: yksi tuttavani lähetti Helsingin lentoasemalta kuvan kuitista, jossa yksi olut maksoi € 9,50. Pakko oli lähettää takaisin kuva kuitista, missä 7 isoa olutta maksoi yhteensä € 6,30 – ravintolassa.
Autot ja bensiini ovat kutakuinkin Suomen hinnoissa. Mutta aiheeseen liittyvä autonpesu maksaa täällä € 2,30 – auto pestään ensin painepesurilla käsin ja sitten koneen läpi. Jää vähän ihmetyttämään, miksi se Suomessa on niin paljon kalliimpaa. Ja toinen pikku yksityiskohta: kun menet mittaamaan autostasi ilmanpaineita, niin asetat vain haluamasi paineet mittariin ja käytät sen joka renkaassa – kone lisää tai vähentää paineita automaattisesti – ei tarvitse painella plussaa eikä miinusta. En muista Suomessa vastaavaa nähneeni – näppärä juttu. Ja vielä autoilusta; en ole tämän vuoden aikana kertaakaan törmännyt nopeus- tai puhallusratsiaan ja vaikka tuo liikenne välillä aika kaoottista onkin niin olen nähnyt vain yhden peltikolarin. Toki lehdestä luen, että paljon niitäkin sattuu. Poliiseja kyllä liikkuu paljon ja ratsioitakin näkyy. Huvittavaa kyllä ne ovat useimmin perjantaisin keskellä liikenneympyrää ja niissä etupäässä kytätään sitä, etteivät pienet kuorma- tai pakettiautot harrasta pimeää kuljetustoimintaa. Autojen parkkeeraus on ihan villiä länttä – se pysäköidään sinne mihin mahtuu, niin päin kun sattuu tulemaan, vaikkapa keskelle liikenneympyrää tai suoraan bussipysäkille tai jalkakäytävälle. Eikä paljon näy sakkolappuja…
Paikallinen kaupan bonusjärjestelmäkin poikkeaa suomalaisesta melkoisesti. Kun kanta-asiakaskortilla ostat jonkun alennuksessa olevan tuotteen, maksat täyden hinnan, mutta se alennus menee omalle tilillesi, jonka voit siten käyttää seuraavan kerran asioidessasi. Suomessahan esim S-ryhmästä saadun bonuksen voi nostaa käteiseksi ja käydä vaikkapa K-kaupassa tuhlaamassa – täällä se sitoo sinut samaan kauppaan. Tästä samaisesta kaupasta saa myös tietyn summan ostaessasi kupongin, jolla saa tietyltä asemalta bensasta alennusta 10 senttiä per litra. Mutta silloinkin maksat täyden hinnan ja se 10 senttiä menee taas sinne tilillesi kauppaan. Ovelaa….
Terveydenhuollosta jo aiemmin kirjoittelinkin – ainakin omien kokemusteni mukaan se pelaa hyvin. Ei ollut tietoakaan kuuden kuukauden leikkausjonoista – torstaina ortopedille ja seuraavana tiistaina leikattiin. Eikä ollut mikään kiireellinen tapaus. Yhdet ystäväni ovat täällä käyttäneet paikallista hammasklinikkaa ja kiittelivät kovasti sen palveluja. Ja hintatasoa. Vaimokin jo sai automaattisesti kutsun mammografiaan.
Kaikenlainen byrokratia täällä todella kukoistaa. Erilaisia pakollisia papereita on jo varmaan mapillinen ja yhdenkin paperin saaminen jostakin virastosta saattaa viedä 3-5 tuntia. Ja jos vaikkapa muutat uuteen asuntoon niin joka virastossa pitää juosta tekemässä osoitteenmuutos – minkäänlaista automatiikkaa ei siihen sisälly virastojen välillä. Asioiden hoitamista vaikeuttaa myös tosi paljon se, että valtaosa virkailijoista ei puhu lainkaan englantia. Se oudoksuttaa senkin vuoksi, että tämä Algarve kuitenkin on voimakkaasti turistialuetta. Ja ainakin meille tämä portugalin kieli tuntuu ihan maagisen vaikealta. Kun joku paikallinen puhuu, niin en ymmärrä sanaakaan, vaikka minulla jonkunlainen kieliosaaminen onkin. Mutta kaikki on saatu hoidettua joka virastossa, täkäläiset kun yleensä ovat tosi ystävällisiä ja auttamishaluisia.
Tänään kävimme Portimaon markkinoilla, missä täkäläiset romanit myyvät kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä – ja halvalla. Saamamme tiedot kertovat, että he eivät valtiolta juuri mitään ”työttömyyskorvauksia” saa, vaan elättävät itsensä näillä markkinoilla, joita täällä Algarven alueella on lähes päivittäin jossakin kylässä. Olen arvuutellut sisältyisikö siihen jotakin johdettua toimintaa, jonka avulla kaupoista poistuvat tuotteet jossakin vaiheessa päätyvät ainakin osittain näiden markkinamyyjien käsiin. Niin nopeasti kaupoissa valikoimat vaihtuvat ja toisaalta, tutun näköistä tavaraa näkyy monissa markkinakojuissa. Tänään pisti silmään, että tässä EU-maassa ei kopiovaatteiden myyntiä vielä ole kielletty tai ainakaan sitä ei valvota, niin paljon ”merkkivaatteita” näkyi myynnissä. Nämä täkäläiset romanit muuten suurelta osin asuvat omissa hökkelikylissään ihan keskellä kaupunkia. Esimerkiksi keskellä kaupunkia olevan Portimaon kauppahallin vieressä olevan parkkipaikan reunalla on oikein mökkiyhteisö ja hevoset laiduntavat milloin missäkin viheralueella. Mutta eivät kuulemma aiheuta minkäänlaista häiriötä.
Viime lauantaina istuimme 30-40 hengen voimin epävirallista tammikuun tapaamista paikallisen Casinon terassilla hienossa auringonpaisteessa. Huomenna on vuorossa Suomi-seuran järjestämä, uusille tulijoille tarkoitettu tapaaminen tuolla keskustassa. Sen verran uusia mekin olemme, että sinne mennään tutustumaan, kyselemään ja kuulemaan uusia juttuja, jotka sitten toivottavasti tätä arkea täällä osaltaan helpottavat.

Kommentit

  • Markku Pasanen

    Kiva kirjoitus. Itse olen myös kiinnostunut Algarveen muuttamisesta. Kävimme siellä vuosi sitten ja suunnittelemme uutta tutustumis reissua sinne keväällä. markku.pasanen@elisanet,fi

    • Veikko Pyysalo

      Kiitos kommentista. Tervetuloa vaan. Ottakaa yhteyttä kun tulette.

      • Kristiina

        Heipati!
        Ilahduttavaa oli kuulla uuden suomalaisen kahvila kaupan tulosta, valitettavasti en ole saanut,4 vuoden Alvorissa asumisen aikana terveyspalveluja, kuten pitaisi, josko neuvoja saisi sinulta. Tama porsu, miten liittya, ainakin kaupassa tavataan. Onnea ja tod nakoista menestysta sille

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*