Edellisten talousaiheisten kirjoitusten vastapainoksi julkaisen vaihteeksi valtiofilosofisen kirjoituksen. Puhutaan hetki yhdestä länsimaisen yhteiskunnan peruspilarista eli vapaudesta ja sen suhteesta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Liberaaliin aatemaailmaan kallellaan olevana katson vapauden olevan ohittamaton perusarvo. Ilman vapautta ihminen ei ole sitä mitä haluaisi tai voisi olla.
Vapaus ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen asia, millaiseksi se välillä esitetään. Kaikki vapaudet eivät voi olla voimassa samanaikaisesti, ainoastaan osa. Poliittiset päättäjät tekevät päivittäin päätöksiä, joissa asettavat erilaisia vapauksia tärkeysjärjestykseen.
Aikakausi vaikuttaa pitkälti siihen, millaisia vapauksia pidämme tärkeänä. Orjuus hyväksyttiin aikoinaan omistamisen vapauden nojalla, jolloin orjien henkilökohtaiset vapaudet ja ihmisoikeudet katsottiin toissijaisiksi. Tällainen näkökulma varmasti kummastuttaa nykypäivän ihmistä, mutta kertoo osaltaan yhteiskunnan ja arvojen muuttumisesta.
Yhtä ihmeellisenä käsityksenä vapaudesta saatetaan tulevaisuudessa pitää sitä, ettemme puuttuneet ilmastonmuutoksen etenemiseen vapauden vuoksi. Länsimainen liberalismikaan ei ole oikein ymmärtänyt ilmastonmuutoksen vaikutusta vapauksien olemassaololle. Ilmastonmuutoksen eteneminen kun voi johtaa pakon edessä totalitaarisiin toimiin päästöjä aiheuttavan toiminnan kitkemiseksi. Talouden täydellinen romahtaminen voi aiheuttaa myös vapautta ylläpitävien instituutioiden romahtamisen ja suoranaisen anarkian. Historia on täynnä varoittavia esimerkkejä tästä.
Käymme sotaa ilmastonmuutosta vastaan, joka uhkaa vapautta samaan tapaan kuin fasismi 1940-luvun Euroopassa.
Liberalismin perusnäkemyksen mukaan jokaisella on vapaus elää haluamallaan tavalla kunhan ei aiheuta vahinkoa muille tai riistä toisen ihmisen vapautta. Tämä näkemys oli esillä erityisesti John Stuart Millin 1800-luvun klassikkoteoksissa, joihin moni myöhempi ajattelija on viitannut. On perusteltua ajatella, että tämän näkemyksen tulisi koskea tietyin ehdoin myös tilannetta, jossa ihminen aiheuttaa vahinkoa tai vapaudenriiston uhan tuleville sukupolville.
Moni liberalismiin kallellaan olevista yhteiskuntafilosofeista on myös hyväksynyt ajatuksen vapauden rajoittamisesta yhteiskuntaa uhkaavan vaaran vuoksi. Tällainen tilanne oli esillä 1900-luvun liberalismin erään isähahmon Friedrich von Hayekin kuuluisassa teoksessa ’Tie orjuuteen’. Teos julkaistiin toisen maailmansodan loppuvuosina ja sai suurta huomiota sodan jälkeisessä Euroopassa. Vaikka Hayek suhtautui kriittisesti vapauksien rajoittamiseen esimerkiksi suurtyöttömyyden vuoksi, niin sota fasismia oli riittävä syy väliaikaiseen vapauden rajoittamiseen. Tämä siitä syystä, että fasismin voitto olisi merkinnyt vapaan yhteiskunnan loppua.
En edellisen valossa sulata näkemystä siitä, että liberalismin vapausihanteiden kannattaminen ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet olisivat ristiriidassa keskenään. Käymme sotaa ilmastonmuutosta vastaan, joka uhkaa vapautta samaan tapaan kuin fasismi 1940-luvun Euroopassa.
Kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan niin taistelemme samalla vapaan yhteiskunnan puolesta.
Pidän kuitenkin selvänä, että ihmisen vapautta tulisi rajoittaa niin vähän kuin suinkin on mahdollista. Ilmastonmuutos on saatava pysähtymään, mutta keinot tähän voivat olla hyvin moninaiset. Kieltojen sijaan voimme harjoittaa vero-ohjailua, jossa ilmastovastuuta kannetaan haittaverojen kautta. Verotus on monesti pienempi paha kuin jonkun asian täysi kieltäminen. Se on myös monessa suhteessa toimivampi keino.
Yhteiskunta, jossa yksilöt tavoittelevat ensisijaisesti omaa etuaan, tuotta usein myös yhteisön kannalta hyvän lopputuloksen. Kuitenkin ilmaston suhteen tämä ei päde, sillä vapaus ei ole sidottuna vastuuseen. Yksilöt tekevät vapaasti kulutusvalintojaan, mutteivät kanna taloudellista vastuuta niiden ilmastovaikutuksista, sillä vastuu sosialisoidaan yhteisön kannettavaksi. Haittaverojärjestelmä korjaa tilanteen ja sisällyttää haitallisen ilmastovaikutuksen tuotteen tai palvelun hintaan. Tämä ohjaa valintoja vähemmän haitallisiin tuotteisiin ja palveluihin.
On vihdoin hyväksyttävä se tosiasia, ettei rajoituksilta ja ohjailutoimilta – kuten haittaveroilta – voida ilmastonmuutosta torjuttaessa välttyä. Jos tilanne kehittyy niin vakavaksi, että ilmastonmuutos uhkaa yhteisön olemassaoloa, niin yhteisö joutuu asettamaan vapauden toissijaiseksi periaatteeksi ja luopumaan tästä. Tällaista tilannetta on pyrittävä ehkäisemään. Pieni vapauden rajoittaminen nyt on parempi toimi kuin suuri vapauden riisto tulevaisuudessa.
Vapaus ja kestäville periaatteille rakentuva markkinatalous yhdistettynä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin ovat tulevaisuuden hyvinvoinnin avaimet. Ilmastonmuutoksen torjunta ei myöskään ole arvo vaan pohja kaikille arvomaailmoille, mutta ennen kaikkea vapaudelle. Kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan niin taistelemme samalla vapaan yhteiskunnan puolesta.
Lauri Jokinen
Kuinka sijoitat nähä ”haittaverosi” Venäjälle, Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan, jne. Entö minkä suhdeluvun annat Suomessa tapahtuvalle toiminnalle verattuna em maiden ilmaston suojeluihin.
Teepä filosofinen vaikuttavuuarviointisi ja kerro tuloksista.
Vapautta ei voi määritellä yleisesti
Protip:
Kukaan ei voi määritellä vapautta, koska jos se voidaan määritellä, niin tällöin kyseessä ei ole vapaus.
https://noncontradictingpolitics.blogspot.com/2019/02/anarchist-forming-of-freedom-is-only.html
Vapaus on fysikaalinen perusilmiö
On jo kauan sitten argumentoitu, että ”suunnitelmallisuus” ei ole helppo (tai edes mahdollinen) tekniikka, koska ei välttämättä ole saatavilla _riittävästi informaatiota_ tai tapoja käsitellä sitä. Uskoakseni tämä on myös helppo demonstroida käytännössä.
Siis, esim. suunnitelmatalous ei toimi, koska kukaan ei voi käytännössä kerätä tai käsitellä sen vaatimaa informaatiomäärää. Eli käytännössä: tehdä valintoja ”suurten itsenäisesti ajattelevien ihmisryhmien” puolesta.
Toisaalta, ”johdollisia” ideologioita voi viedä myös eteenpäin abstrakti usko ”yli-ihmisiin joukossamme”, joita ei minusta voi rationaalisesti olettaa. Syitä esim.: arvojen subjektiivisuus, tieteen antiautoritäärisyys/riippumattomuus. Sen sijaan, tämänkaltainen usko voi palvella ”auktoriteetteja”.
Siten minusta debatti vapaudesta on jokseenkin irrelevanttia, koska rationaalisesti sanottuna kyseessä on ”luonnon perusilmiö”. Koska subjekti on fysikaalisesti itsenäinen. Olisi uskonnonkaltaista väittää, että näin ei olisi (esim. yhdentyneet kognitiot / vast.).
"vapaus ei ole sidottuna vastuuseen"
”vapaus ei ole sidottuna vastuuseen”
Se voi olla. Mikään ei välttämättä estä sitä olemasta.
Poliittiset auktoriteetit
”Poliittiset auktoriteetit”:
https://noncontradictingcartoons.blogspot.com/2018/04/ideological-authorities.html
Humanities as opinion sciences
”Humanities as opinion sciences”
https://noncontradictingphilosophy.blogspot.com/2019/05/humanities-as-opinion-sciences.html
Ei ole yleistä vastuullisuuden konseptiota.
Edelleen,
Ei ole yleistä vastuullisuuden konseptiota.
Tieteen validius ei riipu auktoriteeteista
Tieteen validius ei riipu auktoriteeteista.
Science Is Not About Authority / Status (Philosophy of Science)
https://noncontradictingphilosophy.blogspot.com/2019/10/science-is-not-about-authority-status.html
Kritiikki: Vedän viivoja asioiden välille -teoriat
Kritiikki: Vedän viivoja asioiden välille -teoriat
https://noncontradictingcartoons.blogspot.com/2018/04/drawing-arrows-between-things-theories.html
A priorismi
THERE’S A (SIGNIFICANT) DIFFERENCE BETWEEN ”A PRIORISM” AND ”EMPIRICAL” (EPISTEMOLOGY, PHILOSOPHY OF LAW)
https://noncontradictingpolitics.blogspot.com/2019/08/theres-significant-difference-between.html
Kritiikki: autoritääriset, ideol. tekstit
Se kun ”lukee ei-evidenssiperustaista, a priorista teosta ja toitottaa niissä esitettyjä teesejä muka-oikeina näkemyksinä”:
Authoritative Texts (Philosophy of Knowledge)
http://noncontradictingphilosophy.blogspot.com/2018/06/authoritative-texts-philosophy-of.html