Tarmo Ketola

Metsien tilasta ja metsänomistajista

Suomessa matkatessaan ei voi välttyä hämmästelemästä metsien määrää. Monella tämä hämmästys on hiljalleen muuttunut närkästykseksi.

 

Aukkoja aukkojen perään, kuitu- ja energiapuupinoja. Viimeiset vanhat metsät tukkikasoina.  70 % metsien luontotyypeistä vähintään vaarantuneina, hömötiainen erittäin uhanalaisena, jopa pyy vaarantuneena.

 

Ei ole epäilystä, etteikö metsätalous ole haitallista luonnolle, vesistöille ja ilmastolle.

 

Metsätalous on kuitenkin elinkeino, joka pyörittää tämän maan taloutta ja josstain on löydettävä tasapaino, jossa talous ja luonto, vesistö ja ilmastohaitat ovat sopivassa suhteessa.

 

Lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusselvitykset paljastavat karusti että tämä tasapaino ei löydy nykyisillä metsätalouden hakkuumäärillä ja -tavoilla.

 

Suurimmat hakkuut tehdään valtion ja metsäyhtiöiden mailla. Yksityisillä aukkokoot pysyvät luonnostaankin pienempinä, ovathan yksityiset metsät pääosin melkoisen pieniä.

 

Oma talo metsän keskellä rauhoittaa kummasti intoa kaataa kaikkia puita metsätalouden käyttöön tai kaivaa ojia, joista humus laskehtii pilaamaan omaa uimarantaa.

 

Autolla tai junalla halki Suomen pyyhältävä kansalainen ei osaa tehdä eroa siitä, kenen aukko on missäkin ja kenelle närkästyksensä osoittaa.

 

Valitettavasti metsänomistajien etujärjestö omilla toimillaan sysää syyt yksityismetsänomistajien harteille. Tätä tapahtuu jatkuvasti lehtien kolumneissa ja sosiaalisessa mediassa. Valitettavasti nämä lobbarit eivät tajua tekevänsä mitään outoa.

 

Närkästyksestä ja ilmasto- ja luontotiedosta kumpuavia luonnon- tai ilmastonsuojeluvaateita toppuutellaan usein ja tiukasti 600 000 metsänomistajan asioihin puuttumisena.

 

Ilmastotietoinen ja uhanalaistiedoista ahdistuva näkee tämän kaltaisen kommentin jälkeen metsänomistajat yhtenäisenä, täysin luonnosta ja ilmastosta piittaamattomana rintamana.

 

Onko METSO-rahoituksen puutteen takia metsäpalan suojelematta jättänyt metsänomistaja luontovastainen? Onko turhaan avohakkuuttoman vaihtoehdon perään huudellut maanomistaja ilmastovastainen? Onko riistatiheikköjä ja lahopuita jättävä ja ojituksia välttävä metsänomistaja innoissaan tullessaan niputetuksi etujärjestönsä toimesta ylitehometsätalouden rintamaan?

 

Eivät he ole, mutta siltä se helposti näyttää – yhteisrintamassa.

 

Koska metsänomistajissa on oikeasti eroja en ole tyytyväinen siihen että kaikki 600 000 metsänomistajaa nostetaan vastustamaan kehitystä, jolla metsätaloudesta saisi myös ilmastollisesti ja ekologisesti kestävää – sellaista metsätaloutta, jonka jokainen suomalainen voi hyväksyä.

 

Sellaista metsätaloutta minäkin kannatan.

 

Tarmo Ketola, FT, dosentti, eduskuntavaaliehdokas Vihreät

Kommentit

  • Korvenkulkija

    Se eittei jatkuvaa kasvatusta ole viralllisesti sallittu kuin muutaman vuoden, se että valtion yhtiöitetyistä metsistä revitään ropoja tyhjyyttä ammottavaan kassaan, ovat ratkaisuja, jotka on tehty ajan parhaan ymmärtämyksen mukaan jo aikoja sitten. Osa silloin kun P. Linkola oli vielä aktiivisesti puolustamassa puita.

    Hassua on että yhä edelleen puita on ja Suomi elää yhä puusta! Kirjoittaja on oikeassa siinä että punainen tupa omalla pläntillä suojelee ympäristöä, monin veroin enemmän kuin kaupungista toisten osoitteleminen sormella koskaan tulee suojelemaan. Siksi maalaisen hiilijalanjälki laahaa edelleen city-veljeään perässä pihassa seisovasta dieselistä huolimatta.

    Metsä on nyt halpaa, joten ehkä asiasta kiinnostuneiden kannattaisi tehdä jotain huutelemisen sijasta. Faktahan on että Suomen etu on myös metsän etu. Maksimaalinen kasvu takaa maksimaalisen tuoton, ja samalla hiilineilun tehomaksimoituu.

    Jokainen metsä vanhenee, nuorta metsää ei synny itsestään. Katoavista lajeista valitettavasti merkittävä osa kuuluu perinteiseen maalaismaisemaa. Kyse ei ole niinkään harvalukuisesta vanhan metsän lajistosta joita kukaan ei juurikaan havaitse maaseudunautioiduttua.

    Aukkojen määrä tai hakatut kuutiot eivät vuositasolla kerro koko totuutta jos sitä ei näe junan ikkunastakaan.
    Markkinat elävät puuta myydään kysynnän mukaan. Kasvulle sillä ei ole, loppuen lopuksi suurta merkitys niin on tehty aina ja niin tullaan jatkossakin tekemään kasvua(tuottoa) maksimoidessa ajanhengen mukaan.

    Luonto on pirun hyvä itsekin optimoimaan kasvua, onneksi. Koska jos kaikki ns. asiantuntijoiden ohjeet ja ennustukset olisivat totta joskus väärin hoidetuissa ja hakkuu kiellossa olleissa metsissä ei olisi puun puuta.

  • Lauri Jokinen

    Maapallolla on ennekin tapahtunut lajien häviämisiä. Ajatellaanpa vaikkapa viimeisintä jääkautta. Koko Skandianaavia oli jään peitossa, ei ainuttakaan hömötiaista, ei niityleinikkiä, ei pakurikääpää, eikä petäjävetistä biologia tekemässä älykkäänä ihmisenä tyhmiä ja typeriä johtpäätöksiä.
    Mytta, kun jääkausi meni, niin hömötiaiset, niittyleinikit, pakurikäävät ja petävävetiset tyhjäntoimittajabiologit ovat valtaamassa Suomen luontoa tavalla, joka vie leivän pahimmassa tapauksessa koko kansan suusta.

  • Mikkeli

    Lauri Jokinen vertaa luonnonilmiötä ja ihmisen aikaansaamaa lajikatoa kuin ne olisivat tasavertaisia. Tällä logiikallahan on oikeutettu myös useita kansanmurhia. Kun se vaan on niin tarpeen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*