Ilmastonmuutoksen juurisyynä on kaksi asiaa: liialliset päästöt ja metsäkadon
takia hävinneet hiilen luontaiset nielut.

Ilmastonmuutoksen korjaukseen tarvitaan siis päästöjen vähentämistä ja
metsien nielujen kasvattamista. Liian pienet nielut ovat siis yhtä paha asia kuin
suuret päästöt.

Suomessa on tapana haukkua muun muassa saksalaisia ja puolalaisia kivihiileen
hirttäytymisestä. Samaan aikaan Suomessa ollaan sokeita metsien hiilinielujen
tärkeydelle.

Tästä valtakunnan tason itsepetoksesta on loistava esimerkki keskustalaisen
Joonas Köntän tämänviikkoinen blogi Keskisuomalaisessa, jossa ennätyshakkuita
kritisoiva, vihreä metsälinja haukutaan investointivastaiseksi populismiksi.
Vaalikiihkoilua täynnä olevan kirjoitelman keskellä todetaan että, vihreät ovat
väärässä, koska Luke sanoi, että enemmän voi hakata.

Ei muuten sanonut.

Luonnonvarakeskuksen hakkuumääräarvio kertoo hyvin teoreettisen luvun, joka
asettaa puunkorjuullisen maksimin. Maksimaalinen puumäärä, jonka voi kaataa,
ei ole ennuste edes taloudellisesti järkevästä puumäärästä, saati oikeasti
kestävästä hakkuumäärästä.

Tässä Luken laskelmassa ei ole otettu huomioon ilmastonmuutoksen torjuntaa,
monimuotoisuuskatoa eikä metsähakkuiden sosiaalista hyväksyttävyyttä. Hakkuumääristä on keskusteltava näiden yhteiskunnallisten reunaehtojen pohjalta.

Luken lukua arvostellaan tutkijapiireissä, ja ihan aiheesta. Ilmastopaneeli, joka
koostuu johtavista ilmastoasiantuntijoista, otti Luken laskelmien taustalla
olevan mallin ja kasan muita vastaavia malleja tarkasteluun ja tutki, kuinka
herkkiä tulokset olivat mallien valinnalle ja erilaisille hakkuuskenaarioille.
Olin itse tulosten ensiesittelyä seuraamassa ilmatieteen laitoksella IPCC-
työryhmäläisenä* ja Jyväskylän yliopiston edustajana. Medialle tulokset esiteltiin
muutamaa viikkoa myöhemmin.

Päätulos oli, että metsän hakkuut eivät lisää hiilinielua, vaan radikaalisti
heikentävät niitä. Mallien mukaan ilmastollisesti parhainta olisi vähentää
hakkuita.

Tulos oli siis täysin päinvastainen kuin mitä Sipilä ja muut keskustalaiset
kentällä kansalle kertovat.

Tämänhetkiset hakkuutasot ylittävät jo puutuotannollisestikin kestävät
hakkuutasot monessa maakunnassa. Metsälajien ja metsäluontotyyppien
uhanalaistuminen ja metsänielujen pienentyminen kertovat, että hakkuut eivät
ole kestäviä näiltäkään kanteilta katsoen. Lisäksi metsätalouden vesistöpäästöt
ovat nousemassa maatalouden ohitse vesiemme pahimmiksi pilaajiksi.
Pitääkö hakkuita todella lisätä, jos resurssien rajallisuus ja ympäristön kantokyky tulevat
näin selvästi vastaan?

Joonas Köntän ja Keskustan mielestä kuulemma pitää.

Mikäli markkinat investoivat jo nyt selvästi ylikäytetyn resurssin lisäkäyttöön,
pitää joko vanhojen tehtaiden sulkeutua uusien tieltä tai koko teollisuuden
varautua siihen, että ylikäytettyyn resurssiin tulee tulevaisuudessa
saatavuusongelmia ja investointi on pitkällä juoksulla kannattamaton.

Kumpi on pahempi markkinoille, totuus vai valehtelu? Investoimatta jäänyt
tehdas ja syntymätön työpaikka vai myöhemmin suljettava tehdasinvestointi ja
oikeasti menetetyt työpaikat?

Joonas Köntälle ja muille hakkuuintoilijoille liuta olennaisia kysymyksiä:

•  Kuinka monta lajia, vaikkapa hömötiaisen ja pyyn, olet valmis lisähakkuilla
  tappamaan sukupuuttoon?
•  Oletko valmis maksattamaan kansalaisilla suuremmat päästövähennykset muilla yhteiskunnan sektoreilla, metsätalouden takia menetettyjen hiilinielujen vuoksi? Missä nämä suuremmat vähennykset tehdään?
• Oletko valmis tehtaiden sulkeutumiseen ja menetettyihin työpaikkoihin silloin, kun oikeasti nähdään, että investoinnit perustuivat valheelliseen metsien käytön oikeutukseen – kestämättömään metsäpopulismiin?

*) Mitä IPCC –työryhmä tekee? IPCC-työryhmä on ympäristöministeriön
asettama työryhmä, joka valmistelee Suomen osallistumista hallitustenvälisen
ilmastopanelin toimintaan. Olen tässä työryhmässä Jyväskylän yliopiston toisena
edustajana. https://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-ipcc-tyoryhma