Tapio Puolimatka

Seksuaalinen vapaus poliittisen vallankäytön välineenä

Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen on merkittävimpiä suomalaisia eetikkoja. Hänen tutkimuksensa Markiisi de Saden filosofia julkaistaan 27.6. pokkaripainoksena kirjailija Harald Olausenin esipuheella ja Airaksisen ajankohtaisella jälkipuheella varustettuna (Kulttuuriklubi 2019).

Markiisi de Saden kirjoituksia on lähes mahdotonta lukea, koska ne sisältävät puistattavia kuvauksia sadistisesta väkivallasta. Miksi Saden ajattelua on kuitenkin tärkeä ymmärtää? Yksi ilmeinen syy lienee se, että jotkut Saden perverssit oivallukset ovat nykyisen länsimaisen politiikan kulmakiviä. Saden ajattelun pohjalta on mahdollista kiteyttää yhteiskuntaelämän keskeinen paradoksi: kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu.

Seksuaalinen vapaus ja poliittinen kontrolli

Seksuaalisen vapauden ajatellaan johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehittymiseen ja syrjinnän häviämiseen. Tällainen ihminen on vapaa ennakkoluuloista, syrjivistä asenteista, homofobiasta, insestifobiasta ja jopa lajifobiasta (kammosta ihmisten ja eläinten välisiä seksuaalisuhteita kohtaan).

Sade kuitenkin osoittaa, että seksuaalinen vapaus johtaa himojen orjuuteen, joka kärjistyy sadistiseksi hyväksikäytöksi. Näin syntyvää anarkiaa yhteiskunnan on hallittava lisäämällä valtiovallan harjoittamaa kontrollia.

Seksuaalisen vapauden ja valtion keskitetyn kontrollin ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia. Todellisuudessa ne saattavat olla toistensa edellytyksiä, kuten Aldous Huxley kirjoittaa vuonna 1932 esipuheessa kirjaansa Uusi uljas maailma: ”Poliittisen ja taloudellisen vapauden vähetessä on seksuaalisella vapaudella taipumusta vastaavasti kasvaa.”

Airaksisen tutkimus on oivallinen apu pyrittäessä ymmärtämään yhteiskuntaamme, jota Saden ajatukset ovat muovanneet ja jonka pohjalta yhteiskuntaamme kiihtyvällä vauhdilla muutetaan. Airaksisen ajattelun innoittamana olen itsekin pohtinut Saden ajattelun poliittisia sovelluksia kirjassani Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus.

Seksuaalinen vapaus poliittisen kontrollin välineenä

Markiisi de Sade (1740−1814) oli yksi Ranskan vallankumouksen ideologeista ja kansalliskokouksen vasemmistosiiven jäsenistä. Ranskan vallankumouksen alkaessa Sade oli ollut Bastiljissa vankina jo 13 vuotta. Hänellä oli vankisellissään itse kustantamansa 600 kirjan kirjasto, jossa hän omistautui pornografisille kirjoituksille ja kehitteli teoriaansa seksuaalisesta vapaudesta keinona ihmisen hallitsemiseen.

Saden mukaan seksuaalisuuden vapauttamista voidaan käyttää poliittisen kontrollin välineenä. Kun ihminen saadaan riippuvaiseksi seksuaalisten halujensa tyydyttämisestä, häntä voidaan ohjailla halujensa avulla tavalla, jota hän ei itse huomaa. Tällä tavalla valtiovalta pystyy ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä heidän tietämättään ja ”ilman pakkoa”. Ihmiselle annetaan oikeus vapaasti toteuttaa seksuaalisia halujaan samalla kun hänen riippuvuutensa seksuaalisesta nautinnosta tekee mahdolliseksi ohjailla hänen käyttäytymistään haluja manipuloimalla.

Vallankumous edellyttää ihmisten turmelemista

Ranskan vallankumouksen aikana Sade kirjoitti poliittisen traktaatin, jossa hän valittaa sitä, että moraalista ihmistä on vaikea ohjailla ulkoapäin, koska hänellä on hyvä omatunto ja mielenrauha: ”ihmisen moraalinen tila on rauhan ja levollisuuden tila, kun taas hänen epämoraalinen tilansa on alituisen liikkeen tila” (Sade 2003: 140). Jatkuvan levottomuuden vallassa olevaa ihmistä on helpompi ohjata vallankumoukselliseen toimintaan. Siksi on välttämätöntä ”turmella yhteiskunnan jäseniä, jotta heidän moraalinen hajaannuksensa hyödyttäisi koneistoa kansannousun muodossa”. (Emt.)

Hyvän omantunnon omaavaa ja mielenrauhan tilassa elävää ihmistä on vaikea kontrolloida ja ohjata ulkoapäin. Kansalaisten mielenrauhan horjuttamiseksi heissä on herätettävä himoja, jotka estävät heitä nauttimasta hyvän omantunnon tuomaa mielenrauhaa. Huonon omantunnon aiheuttama levottomuus ja omantunnon syytösten torjumisesta johtuva kapina moraalista järjestystä vastaan tekevät mahdolliseksi kansalaisten hallitsemisen. Samalla himojensa tyydyttämiseen antautunut ihminen kokee olevansa vapaa.

Himojen orjaa hallitaan ulkoapäin

Intohimojensa valtaan ”vapautettu” ihminen tarvitsee tekojensa seurausten hoitamiseksi yhteiskunnan tiukentuvaa asioihin puuttumista, koska hänen holtittoman elämänsä seurauksena on hylättyjä äitejä ja heitteille jätettyjä lapsia. Tämä on Saden mukaan edullista valtion hallitsemisen näkökulmasta: ”kaikkien avioliiton siteiden lopullisesti tuhouduttua syntyy naisen nautinnon hedelminä vain sellaisia lapsia, joilta isän tunteminen ja mahdollisuus kuulua johonkin tiettyyn perheeseen on ehdottomasti kielletty, niin että he ovat asianmukaisesti vain ja ainoastaan isänmaan lapsia” (Emt. 147).

Saden perverssinä päämääränä on heikentää lasten kiintymyssuhdetta isäänsä ja äitiinsä, jotta voitaisiin taata heidän uskollisuutensa valtiolle. Totalitaariseksi kehittyvän valtion näkökulmasta on ”mitä hyödyllisintä” erottaa lapset perheistään.

Seksuaalinen vapaus edistää totalitaarista kontrollia

Saden mukaan vallankumousliikkeen täytyy edistää seksuaalista hillittömyyttä, jotta levottomuuden ja huonon omantunnon valtaamia ihmismassoja voitaisiin ohjailla heidän intohimojensa avulla. Tätä Saden oivallusta ja sen innoittamia tekniikoita on hiottu länsimaisessa kulttuurissa viimeisen kahden vuosisadan ajan sen yleisen periaatteen mukaan, että poliittisen ja taloudellisen vapauden vähentyminen jää ihmisiltä huomaamatta, kun heidän seksuaalisia vapauksiaan lisätään. Paras tapa tehdä ihminen tietämättömäksi poliittisen vapauden puutteesta on antaa hänelle lupa antautua seksuaalisiin nautintoihin. Vapauttamalla kansalaiset irstailemaan, heidät voidaan ”huumata” niin, että he suostuvat hallittaviksi (Emt. 142).

Saden mukaan ei niinkään tule pohtia ”intohimon sammuttamista vaan sitä, miten järjestää keinot tyydyttää se rauhassa” ja tarjota ihmisille mahdollisuus ”antautua kaikkeen mitä hänen himonsa hänelle sanelevat, minkään koskaan estämättä.” (Emt. 141.)

Pornografisen viihdekulttuurin perustelu

Jos ihminen saa rahalla ostaa itselleen seksuaalisen tyydytyksen ja ”koota ympärilleen orjia, joiden on pakko tyydyttää hänet”, hän pysyy tyytyväisenä, vakuuttaa Sade (2003: 141). Mutta jos häntä estetään saamasta tyydytystä seksuaalisille haluilleen ja vallanhimolleen, hän on häiriöksi valtiolle.

Saden määrittelemästä vapaudesta tulee huomaamaton kontrollin menetelmä, koska se perustuu intohimojen manipulointiin. Ihmisille annetaan mahdollisuus rauhassa tyydyttää himonsa samalla kun omistava luokka saa tästä himojen tyydytyksestä itselleen taloudellista hyötyä ja tavan hallita ihmistä. Himojensa orjuuttamasta ihmisestä tulee lopulta ihminen vailla omaa tahtoa.

Raamatun opetusten perverssi sovellus

Sade on tässä ottanut käyttöönsä ja vääristänyt Jaakobin kirjeen oivalluksen himon lainomaisesta kehityksestä: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttaa. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.” (Jaak. 1: 14−15.) Sade kääntää tämän oivalluksen poliittisen vallankäytön lähteeksi.

Himo etenee omien lainalaisuuksiensa mukaisesti ja alkaa hallita ihmiselämää. Himo johtaa syntiin ja synti puolestaan johtaa yhteiskuntaa sekasortoon ja kärsimykseen. Himon tuottamaa hävitystä hallitessaan ja korjatessaan valtiovalta saa tekosyyn hallita ihmistä hänen syvimpiä halujaan myöten. Vapautuessaan moraalisesta järjestyksestä ihminen joutuu niiden orjuuttamaksi, jotka osaavat manipuloida hänen halujaan.

Vapaa yhteiskunta edellyttää perhekeskeistä kulttuuria

Vapaan yhteiskunnan edellytyksenä on perhekeskeinen kulttuuri, joka tukee sekä aikuisten että lasten moraalista kehitystä. Seksuaalisen vapauden kulttuuri johtaa perheen hajoamiseen ja lasten syrjäytymiseen. Ongelmien kasautuessa yhteiskunta ei enää pysty hallitsemaan niitä asettamatta lisärajoituksia kansalaisten vapaudelle. Kärjistetysti voimme sanoa, että ilman rakastavia perheitä yhteiskunta ajautuu kohti poliisivaltiota, joka lisääntyvästi kontrolloi yksilön toimintaa.

 

Kommentit (50 kpl)

  • Kolmas Tapio

    Konkretiaa. Miksi homoilu on Raamatun mukaan syntiä. Tätä ei ole mielestäni missään vielä pohdittu. Ja huom! Tämä on ajatuksen lopputulos. Ei ole ketään vastaan suunnattu.

    Esimerkiksi sukupuoliyhteys ja toisaalta ihmisen biologia. Takapuoleen ei ole tarkoitettu työnnettäväksi mitään. Se ei kestä sitä. Poikkeuksena on luonnollisesti lääkinnällinen puoli, peräpuikot tms. Ja kaikki tietänevät mitä sieltä tulee ulospäin. Siis toisin sanoen alkuperäinen tarkoituksenmukaisuus kärsii.

  • Vieno

    Syytät siis minua valehtelusta? En aio kuitenkaan enää jatkaa tätä vähämielistä ja täysin hyödytöntä debattia tämän pidemmälle. Puolimatka on kyllä häpeäksi koko ammattikunnallemme.

  • Toinen Tapio

    Vieno, tuo on vain mielipiteesi. Sinulla on oikeus siihen. Mutta minulla on vastakkainen mielipide ja minulla on oikeus siihen. Ja Suomessa käsittääkseni on myös mielipiteen ilmaisuvapaus niin taviksella kuin professorillakin. Eikö olekin hyvä näin?

  • Juho van Basten

    Hyvä veliseni Eetu Hiltunen, missä on Sinun uskovaisen suvaitsevaisuus. Jeesus antaa syntimme anteeksi. Ota sinäkin vähän rennommin, kokeile pois uusia asioita, ei yksi kerta homoksi tee.

  • Kolmas Tapio

    Voidaan esittää kysymys, tarkoittaako konservatiivinen maailmankuva sitä, että Raamatusta julistetaan myös ihmisestä ikävältä tuntuvaa lakia? Jos tarkoittaa, siitä ei missään tapauksessa voi luopua.

    Evankeliumi, ilosanoma on kirkon ja sen järjestöjen ydinasia. Tai ainakin sen pitäisi sitä olla. Se on Raamatun sanoma alusta loppuun. Mutta Raamattu on alusta loppuun myös lain julistusta. Se kertoo meille, miten meidän tulee elää. Ehdottomasti tarvitaan sekä lakia että evankeliumia.

    Oikeastaan kirkon ongelma ei ole lain julistaminen, vaan se, että lakia ei julisteta.

    Toivon kirkkoon entistä enemmän luterilaisen opin mukaista lain julistusta.

    Kirkon tulee tuoda yhteiskunnassa esille kristillinen näkemys myös moraalikysymyksistä. Lisäksi lakia pitää julistaa uskoville elämänohjeeksi. Lain julistuksen tärkein tehtävä on auttaa ihmistä näkemään oma syntisyytensä, mikä saa hänet kaipaamaan sovitusta.

    Lain Raamatun mukainen julistaminen voi vaikuttaa konservatiivisuudelta, koska sitä kuulee kirkossa niin vähän. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa moralismiin, jonka vaikutus on aivan toinen kuin lainjulistamisen vaikutus.

    Moralismissa puututaan yksittäisiin ulkonaisiin asioihin ja sanotaan, että niissä oikein toimimalla ihminen voi voittaa Jumalan hyväksynnän. Moralismi on laimennettua lainjulistusta, joka pönkittää ihmisen kelvollisuuden tunnetta.

    Moralismi saa ihmisen keskittymään itseensä ja omiin tekemisiinsä, kun taas oikea lain ja evankeliumin julistaminen auttaa ihmistä turvautumaan Jeesukseen.

    Kaikilla ihmisillä on jakamaton ihmisarvo ja Jumalan luomina me kaikki ihmiset olemme Hänelle äärettömän rakkaita.

    Edellinen ei ole Päivi Räsäseltä lainattua, mutta sivumennen sanottuna Päivi Räsänen on todella oikeassa. Valitettavaa on se, että onko jopa enemmistö? suomalaisista tuntuu olevan jollain tavalla aika hukassa ajatuksiltaan. Selitys sille on Raamatussa mainittu luopumus, joka on kiistaton tosiasia.

  • samonen

    Quote: Aldous Huxley kirjoittaa vuonna 1932 esipuheessa kirjaansa Uusi uljas maailma: ”Poliittisen ja taloudellisen vapauden vähetessä on seksuaalisella vapaudella taipumusta vastaavasti kasvaa.”

    Tämä kuulostaa hölynpölyltä, ellei ota huomioon ajankohtaa: Venäjän vallankumouksen radikaali seksuaali- ja perhepolitiikka ennen stalinismia; natsit eivät vielä olleet nousseet valtaan Saksassa.

    En kuitenkaan ymmärrä, miten ”seksuaalinen vapaus” liittyy poliittisen ja taloudellisen vapauden vähenemiseen muuten kuin bolševikkien kokeilun kritiikkinä. Tai sitten vapaudella tarkoitetaan jotain ihan muuta kuin miksi itse sen ymmärrän. Jos ajattelee maailman maita, ei ole mitä perversseimmin vääristellenkään perusteltavissa, että seksuaalisesti kontrolloivimmat, rajoittavimmat ja traditionalistisimmat yhteiskunnat olisivat niitä, joissa on eniten poliittisia ja taloudellisia vapauksia ja päinvastoin.

  • Lauri Jokinen

    Vielä kerra. On siinä professosri tehnyt täyden työpäivän, saadakseen tulla täysin ymmärtämättömäksi. Jo peruskoulun äidinkielen opit ovat tainneet unohtua täysin, jos tällä kivijalkartekstillä aikoo tyulla tavalliselle lukijalle ymmmärretyksi. Takaisin äidinkielen ja kirjallisen ilmaisutaidon opintoihin. Asia, jonka herra aikoo tuoda ihmisten tietoon, ei tarvitse sivukaupalla tekstiä. Vai mitä???

  • Panu

    Hyvää juhannusta kaikille meille vähämielisille ja myös heille jotka kuvittelevat omaavansa enemmän mieltä, myös Vienolle.

  • Tosi Asia

    Puolimatkalla on valtava taito kirjoittaa asioita sanomatta loppujenlopuksi yhtään mitään todellista. Tarinat eivät pohjaudu minkäänlaiseen faktatietoon eikä mistään löydy aineistoja tai tieteellisiä tutkimuksia niiden tueksi – ainoastaan fundamentalistiukovaisten omasta päästä keksittyjä tarinoita ja salaliittoteorioita. Kyllähän tällaisia seksuaalisen ahdituksen vallassa olevia juttuja voi kirjoitella jos työtehtävät eivät liikaa rasita ja oma tieteellien ajattelu on kuihtunut. Ennenkuin joku uskonveli tai -sisko kommentoi niin minulla on tohtorin tutkinto ja dosentuuri.

  • jokuvaan

    Tapio Puolimatka on vaikea pala. Uskovaisena ihmisenä, ja melkoisen tiukkapipoisenakin olen periaatteessa samaa mieltä monista asioista. Mutta kun viime vuosina jutut ovat olleet pelkkää transujankkausta transujankkauksen jälkeen. Uskon Tapion vaatimattoman vaalituloksenkin puhuvan sen puolesta, että monet uskovaiset ovat salaa samaa mieltä kanssani, vaikka eivät kehtaa sanoa sitä suoraan.

    Facebookissa Tapio tuntuu keräävän kaikkein ahdasmieisimmän lukijakunnan jokaisessa hänen postauksessaan yksimielinen kommentoijaporukka postaa onelinereita tyyliin: ”Aamen, tässä on totuus!”, ”Hieno tieteellinen analyysi!”, ”kerrankin joku uskaltaa puhua Raamatunmukaisesti” joka saa kyllä elävästi mieleen kommunistiset näytelmät päätöksenteosta.

  • Tosi Asia

    On todellakin vaikea pala. Tiede on vaihtunut mainitsemaasi jankkaamiseen. Tällaista harrastettiin 30-luvulla Keski-Euroopassa eräässä tuhatvuotiseksi suunnitellussa valtiossa. Siellä ymmärrettiin, että kerran kerrottu valhe säilyy valheena, mutta tuhat kertaa toistettu valhe muuttuu ”totuudeksi”. Seuraukset tunnetaan. Fundamentalistit harrastavat samaa strategiaa. Tieteen ja totuuden kanssa ei Puolimatkan kirjo9ituksilla ole mitään tekemistä – kirjoittakoon uskonveljet ja -siskot mitä tahansa missä hyvänsä

  • Kolmas Tapio

    Suomi on hyvä maa, mutta mielestäni se on kovaa vauhtia menossa kohti Neuvostoliittoa, koska kielteisiä asioita (johonkin) ei kohta saa enää esittää. Yleensäkin ajattelen, että oma kokemus tulee laittaa siihen paikkaan, johon se kuuluu. Onhan se täysin väärin, että pieniä tyttöjämme ja poikiamme hämmennetään jo sukupuolesta, etteivät raukat tiedä, ovatko tyttöjä vai poikia. Olisi ehkä häpeämisenkin paikka.

    ”Seurakuntalainen.fi BLOGI 29.9.2016
    Sukupuolineutraalin ideologian nousu ja hajoaminen

    Sukupuolineutraalin ajattelun todellisuudelle vieras ideologisuus näkyy sen pyrkimyksessä kieltää yksi ihmiselämän keskeisimmistä tosiasioista: lapsi tarvitsee isää ja äitiä. Kun tämä tosiasia pyritään häivyttämään ihmisten tietoisuudesta, joudutaan turvautumaan sekä keinotekoiseen käsitteenmäärittelyyn että sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittamiseen. Ennen pitkää väärät käsitykset johtavat törmäyskurssiin todellisuuden kanssa ja aiheuttavat kärsimystä erityisesti yhteiskunnan heikoimmille jäsenille, lapsille.

    Ideologian kehitysvaiheet

    Taloustieteen professorin Bob Goudzwaardin (et al 2007: 52 ss.) mukaan ideologian kehityksessä on kuusi eri vaihetta: käsitteellistäminen, toteutus, uudelleen rakentaminen, hallinta, terrori ja hajoaminen. Näitä ideologisen kehityksen asteita voimme seurata myös sukupuolineutraalin ideologian innoittamassa kamppailussa muuttaa yhteiskunnan käsitystä siitä, mitä tarkoitetaan avioliitolla, tasa-arvolla ja lasten oikeuksilla.

    Käsitteellistämisen vaihe Käsitteellistämisen vaiheessa kyseenalaistetaan avioliiton perustana olevan sukupuolijaon luonnollisuus, sukupuolten toisiaan täydentävyys, lapsen erityissuhde biologiseen isäänsä ja äitiinsä ja lapsen oikeus kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa. Näiden lähtökohtien varaan rakentuva avioliittokäsitys määritellään syrjiväksi sillä perusteella, että osa ihmisistä elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Jotta näillä ihmisillä olisi yhtäläinen asema perhe-elämän ja lasten kasvatuksen näkökulmasta, pidetään välttämättömänä määritellä koko avioliittoinstituutio uudelleen.
    Tämä avioliitto- ja sukupuolikäsityksen muutos vaikuttaa kaikkiin avioliittoihin heikentävästi. Äitien ja isien on uudessa käsitteellisessä viitekehyksessä yhä vaikeampi hahmottaa omaa merkitystään lapsilleen. Heillä on vähemmän motivaatiota solmia avioliitto ja pysyä avioliitossaan perhe-elämän paineissa.

    Avioliittokäsitteen ideologinen uudelleenmäärittely johtaa myös keinotekoisen lisääntymisteknologian käyttöön tavalla, joka loukkaa lapsen identiteetin kehityksen perusehtoja: luonnollisena aletaan pitää sitä, että lapsia tuotetaan tietoisesti kasvamaan ilman mahdollisuuksia luoda identiteettiään suhteessa biologiseen isäänsä ja äitiinsä.

    Toteutusvaihe Toteutusvaiheessa avioliittolainsäädäntö pyritään muuttamaan saattamalla voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki, joka poistaa laista luonnollisen vanhemmuuden ja lapsen oikeuden isään ja äitiin.

    Tässä prosessissa käytetään enimmäkseen pehmeää pakottamista, jossa sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä vastustavat ihmiset leimataan tasa-arvoa vastustaviksi kiihkoilijoiksi ja heitä pyritään tarvittaessa erottamaan yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisista viroista.

    Vaille identiteettinsä optimaalisen kehittämisen mahdollisuuksia jääneet lapset eivät tietenkään pysty protestoimaan omien oikeuksiensa riistoa, koska heidän äänensä kuuluu vasta tulevaisuudessa ja silloinkin heikosti, koska heidän identiteettiään on tässä prosessissa ratkaisevasti heikennetty.

    Uudelleen rakentamisen vaihe Uuden ja paremman yhteiskunnan rakentamiseksi äidin, isän ja lapsen erottamattomaan yhteyteen perustuva ydinperhemalli pyritään poistamaan perhe-elämää ohjaavan ihanteen asemasta. Kouluissa ja joukkotiedotusvälineissä pyritään tehokkaasti propagoimaan erilaisten perhemuotojen ja avioliittomuotojen samanarvoisuutta.

    Lasten ja nuorten laajamittainen ja tehokas sosialisaatio ja indoktrinaatio sukupuolineutraaliin ideologiaan pyritään toteuttamaan, koska sen katsotaan edustavan moraalisesti oikeaa tasa-arvoajattelua. Näin nuoriso johdetaan illusoriseen käsitykseen, jonka mukaan perherakenteella ei ole olennaista merkitystä pyrittäessä turvaamaan lapsen perusoikeudet.

    Kouluissa annettavaa seksuaaliopetusta muutetaan siten, että äidin, isän ja lapsen erottamatonta yhteyttä, sukupuolieron merkitystä ja sukupuolien toisiaan täydentävyyttä ei enää ole luvallista korostaa.

    Hallintavaihe Hallintavaiheessa sukupuolineutraaliin avioliittokäsityksen ylläpitäminen vaatii yhteiskunnallisen keskustelun rajoittamista niin, etteivät kriittiset kannanotot pääse osaksi julkista keskustelua. Tämän seurauksena ihmisten tietoisuus kapenee ja heidän näkökulmansa supistuu vallitsevan ideologian mukaiseksi.

    Joukkotiedotuksen yhteisesti vaalimat mielikuvat ohjaavat koko yhteiskuntaa ja tekevät sen jäsenet tietoisiksi yhdestä oikeasta tasa-arvokäsityksestä. Ihmisten on puhuttava myönteisesti kaikista vaihtoehtoisista perhemuodoista ja vaiettava niiden epäkohdista. Tältä osin yhteiskunnan näkemyksiä alkaa hallita illuusio totuuden sijasta.

    Koska samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rakenne erottaa lapsen aina joko isästään ja äidistään, yritys esittää se lapsen kannalta samanarvoisena naisen ja miehen avioliiton kanssa johtaa yhteiskuntaa yhä kauemmas arkielämän realiteeteista. Niinpä julkisessa tietoisuudessa on yhä enemmän pakko peittää tosiasioita, jotka ovat ihmisille ilmeisiä välittömän kokemuksen tasolla. Erityisesti on tarve peitellä ydinperhemallin hajoamisesta seuraavaa lasten kärsimystä.

    Pakkokeinoihin turvautumisen vaihe Sikäli kuin tieto lasten kärsimyksestä uhkaa saavutettua ideologista valta-asemaa tulee yhä välttämättömämmäksi turvautua pakkokeinoihin niitä vastaan, jotka pyrkivät tuomaan esille vallitsevan ideologian ristiriitaa todellisuuden kanssa.

    Ideologian vaikutuksesta koko yhteiskunta pyritään rakentamaan uudelleen niin, ettei kysymystä erilaisista sukupuolikäsityksistä ja erilaisten avioliittokäsitysten suhteellisesta totuudesta tai arvosta voi edes herättää ilman, että sen katsotaan ilmentävän vihapuhetta ja perustuvan homofobiaan.

    Tällaisesta ideologisesta näkökulmasta voidaan pitää syrjivänä vihapuheena esimerkiksi väitettä, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja että miehen ja naisen välinen avioliitto on ainoa, joka pystyy takaamaan lapsen oikeuden tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.

    Ideologisesta näkökulmasta kaikki miehen ja naisen avioliittoa puolustavat perustelut tulkitaan näennäisperusteluiksi syrjivälle asenteelle, koska miehen ja naisen avioliitto kieltää joiltakin aikuisilta sen, mihin he katsovat omaavansa oikeuden.

    Tällöin voidaan tulkita syrjiväksi myös jokainen sellainen tieteellinen tutkimustulos, joka osoittaa, että naisen ja miehen välinen avioliitto on parempi lasten hyvinvoinnin tai kehitysmahdollisuuksien osalta. On syrjivää väittää, että lapsen kannalta on parempi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostamassa eheässä perheessä kuin jossakin vaihtoehtoisessa perhemuodossa. Tällaista väitettä ei saa esittää, vaikka tutkimustulokset antaisivat perusteita sen esittämiseen, koska tällaisten väitteiden katsotaan olevan syrjiviä, ehkä jopa homofobisia ja rasistisia.

    Kaikki tutkimustulokset, jotka paljastaisivat perhemuotojen välisiä laadullisia eroja biologisen ydinperheen hyväksi, on peitettävä pois näkyvistä ja julkisesta keskustelusta. Ideologinen asennoituminen näkyy tässä tapauksessa pyrkimyksenä häivyttää tietyt tosiasiat näkyvistä ja estää niiden ottaminen osaksi keskustelua ja vertailua.

    Tieteentekijä ei tietysti voi tosiasioille mitään, mutta hänen moraalisena velvollisuutenaan pidetään epämiellyttävien tosiasioiden kätkemistä niin, etteivät ne ole helposti löydettävissä hänen tutkimuksestaan. Tällä tavalla voidaan estää niiden siirtyminen osaksi julkista keskustelua. Meillä on jo nyt monia esimerkkejä siitä, miten tutkija voi joutua massiivisen painostuksen kohteeksi, jos hänen tutkimustuloksensa näyttävät kyseenalaistavan sukupuolineutraalin ideologian mukaisia toimintasuosituksia.

    Vihapuheena voidaan pitää väitettä, jonka mukaan lasten sukupuoli-identiteettiä tulisi rakentaa heidän biologisen sukupuolensa mukaisesti ja sukupuolieroja tulisi vahvistaa, ei heikentää. Syrjiväksi tämän tekee se, että näin määritellään ei-toivottavaksi sellainen sukupuoli-identiteetti, joka on epävakaa tai liukuva. Avointa ja vapaamielistä on sellainen asennoituminen, joka ei pidä itsestään selvänä, että pojan ruumiin omaava lapsi haluaa aina olla poika tai että tytön ruumiin omaava lapsi haluaa pysyä tyttönä.

    Lapsen sukupuolista identiteettiä ei siis määrittele hänen biologinen identiteettinsä, vaan se määrittyy uuden sukupuoliopetuksen lapsessa herättämien vaihtelevien käsitysten perusteella. Kaikki yritykset sovittaa lapsia pojan ja tytön rooleihin ovat luonteeltaan ahdasmielisiä ja syrjiviä. Äärimuodoissaan tämä voi johtaa siihen, että jo esimurrosikäistä poikaa tai tyttöä aletaan hormonihoidoilla valmistaa sukupuolivaihdosleikkaukseen välittämättä siitä, että normaalin murrosiän kehityksen seurauksena suurin osa näistä nuorista samaistuisi luonnostaan omaan biologiseen sukupuoleensa ja näin välttäisi elinikäisen lääkityksen.

    Ideologian vaikutuksesta koko yhteiskunta pyritään rakentamaan uudelleen niin, ettei kysymystä erilaisista sukupuolikäsityksistä ja erilaisten avioliittokäsitysten suhteellisesta totuudesta tai arvosta voi edes herättää ilman, että sen katsotaan ilmentävän vihapuhetta. Kun mielipiteenvapaus on kerran poistettu tämän keskeisen ihmiselämän ulottuvuuden osalta, sama totalitaristinen vaikutus ulottuu yhä uusille elämänalueille, kunnes lopulta olemme tätä ideologista konsensusta vartioivien ajatuspoliisien mielivallan alaisia.

    Hajoamisvaihe Koska tosiasioita ei voida lopulta peittää näkyvistä lasten kärsimyksen tullessa yhä ilmeisemmäksi yhä useammalle ihmiselle, ideologian valta-asema alkaa vähitellen hiipua. Uuden perhekokeilun kielteiset vaikutukset tulevat näkyviksi, kun yhä useammat lapset kasvavat irrallaan biologisista vanhemmistaan ja kärsivät identiteettinsä kehitystä rajoittavista perhe-elämän reunaehdoista.

    Joko yhteiskunta rappeutuu ydinperheen sille tarjoaman perustan murentuessa tai yhteiskunnassa tehdään johtopäätökset yhteiskuntakokeilun kielteisistä seurauksista ja päätyy takaisin suosimaan perhemallia, jossa lapset saavat kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä elinikäisen ja eheän perheen sisällä.”

  • Kolmas Tapio

    ”Eduskunnan lakivaliokunnan mietintöön 14/2014 vp vastalauseen jättäneet kansanedustajat Jani Toivola /vihr, Mikael Jungner /sd, Suna Kymäläinen /sd, Johanna Ojala-Niemelä /sd, Aino-Kaisa Pekonen /vas, Jaana Pelkonen /kok, Kristiina Salonen /sd ja Stefan Wallin /r väittivät vastalauseessaan, että nykyinen lainsäädäntömme on syrjivä. He antoivat ymmärtää, että voimassa oleva avioliittolaki olisi syrjivä, mutta he eivät ole kuitenkaan osoittaneet kantaansa todeksi.

    Lakivaliokunta oli mietinnössään 14/2014 vp asiasta eri mieltä: Nykyinen oikeustila ei ole perustuslain tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Perustuslakivaliokunta ei ole aikaisemmassa lausuntokäytännössään pitänyt avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välisiä eroja perustuslain vastaisina, vaan se on katsonut niiden mahtuvan lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle. Nykyisen tulkinnan mukaan myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei seuraa jäsenvaltioille velvollisuutta säätää samaa sukupuolta olevien avioliittoa.

    Pidän lakivaliokunnan mietinnössä14/2014 vp esitettyä kantaa syrjintäasiassa pätevämpänä, kuin edellä mainittujen kahdeksan kansanedustajan kantaa. Tuollaisessa ristiriitatilanteessa olisi ehdottomasti pitänyt pyytää lakimuutokseen sekä lakimuutoksen vaikutuksesta avioliittolakiin perustuslakivaliokunnan lausunto.”

  • Tosi Asia

    Tapio monine nimimerkkeineen viittaa ilmeisesti Goudzwaard et. al. teokseen ”Hope in Troubled Times”. Suomalaisen tiedeyhteisön julkaisufoorumi ei ole kelpuuttanut teosta tieteellisesti noteerattujen julkaisujen joukkoon.
    Perhetutkimus ei myöskään osoita minkään perhemuodon olevan lapsen kannalta parempi kuin joku muu. Tapio(t) levittää/levitttävät täysin puhdasta potaskaa joko tietoisesti tai asiantuntemattomuuttaan. Kyse lienee molemmista yhtä aikaa.

  • Kolmas Tapio

    Kullakin on oma kantansa. Ei väitellä niistä.

    Joillakin on tohtorin tutkinto taskussa. Juhannuksena ajattelin uskovana ihmisenä tuoda esille, että nythän näyttää olevan kullakin tohtorilla omat osaamisalansa ja kokonaisuutta katsoen heikoksi kohdaksi jää se, että kukaan ei välttämättä hallitse tätä suurempaa kokonaisuutta kovinkaan hyvin. Niimpä näin kesällä voisi olla virkistävää lukea eri tavalla ajattelevien ihmisten tekstiä. Siitähän voi jopa oppia jotain uutta.

    Pekka Reinikainen on uskova ja ex-ateisti. Oheisesta Pekka Reinikaisen blogista poistin kaksi linkkiä, jotka tosin poistettuina haittaavat jonkin verran, mutta pitkä blogi sinällään voi tosiaan avata uusiakin näköaloja.

    ”Blogi: Pekka Reinikainen, 21.06.2017 Kun ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk.18:8)

    Nykyään on muotia väittää, että Jeesus erehtyi opetuksessaan

    ”Nasaretilainen puuseppä” ei tuntenut tuhansien teologisten tiedekuntien ”jalostamaa” Vanhan testamentin tutkimusta, eikä ”aikansa ihmisenä” ollut perillä ”tieteellisestä totuudesta” eli uusdarvinismista, joka on ateistien arvokkain uskonkappale ja johon myös nykyiset ylipapit ja kirjanoppineet ovat sitoutuneet. Tätä samaa viisastelua on tosin harrastettu kirkon perustamisesta lähtien: linkki

    Kirkolliset perinneseremoniat ja akateemisten kirjanoppineiden tulkinnat on nostettu palvonnan kohteeksi, vanhat kirjoitukset kannettu kaatopaikalle ja reformaatio romutettu. Raamatullinen kristinusko on hylätty muutamassa sukupolvessa ja herätyskristitytkin nukkuvat tyytyväisinä Ruususen unta vaikka kirkkovene vuotaa jäseniä kuin seula.

    Johtavat julistajat ovat luopuneet Raamatusta

    Äskettäin eräs ateisti kysyi tunnetulta kristinuskon puolestapuhujalta, William Lane Craigiltä, uskoiko hän, että Jeesus piti 1. Mooseksen kirjaa maailman historian kuvauksena? Craig vastasi: ”En tiedä kuinka suhtautua Vanhan testamentin tarinoihin Nooasta ja hänen arkistaan, Baabelin tornista jne.”

    Craigin vastaus on ällistyttävä. Eikö tämä arvostettu Raamatun puolustaja käsitä, että kristinusko perustuu 1. Mooseksen kirjassa kerrottuihin historiallisiin tapahtumiin ja juuri tästä syystä ateistit, akateemiset älyniekat ja muut Raamatun romuttajat käyvät Genesiksen kimppuun. Kun perustukset tuhotaan, talo luhistuu.

    Craigin outo vastaus perustuu siihen, että hän uskoo evoluution vuosimiljardeihin

    Saman virheen tekee myös erinomainen Raamatun opettaja David Pawson kirjansa luomista käsittelevässä osassa, missä hän toteaa täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella: ”Kun puhutaan luomisjärjestyksestä, tiedemiesten tekemien löytöjen ja 1. Mooseksen kirjan kertomuksen välillä vallitsee laaja yksimielisyys.”

    Suomessakin osataan katsoa kirjoituksia kieroon. Tv-sarja ”Taistelu maailmankaikkeuden herruudesta” muistuttaa lähinnä harhapoluille eksynyttä kotikutoista gnostilaisuutta. Professori Antti Laato ”evästää” Raamatun lukijaa: ”Vaikka uskomme perusta on Jumalan suurissa teoissa historiassa, emme saa langeta historismin loukkuun”.

    Nämä hurskaat julistajat eivät valitettavasti ymmärrä tuon taivaallista biokemiasta, geologiasta ja solujen toiminnasta ja niin he ajelehtivat ateistien virittämään miinaan. Heidän harharetkensä popularisoituun, vuosimiljardeja vanhan elämän tulkintaan, missä sukupuutto olisi pannassa kuin paratiisissa konsanaan, kumoutuu genetiikan professori John C. Sanfordin kirjassa Eliömaailma rappeutuu. Kaikki monisoluiset eliöt nimittäin todellisuudessa kuolevat tällä langenneella planeetalla pikavauhtia sukupuuttoon. Kylmä tieteellinen tosiasia on, että eläimet eivät jatka sukuaan vuosimiljoonia, mutaatiot pitävät siitä kyllä huolen. On järkyttävää, että ”dosentit ja professorit” eivät ole tietoisia genetiikan alkeistakaan ja ne muutamat, jotka tietävät, ummistavat silmänsä ja pelkurimaisesti vaikenevat, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tilanne on mainiosti kuvattu emeritusprofessori Matti Leisolan kirjassa Evoluutiouskon ihmemaassa.

    Vedenpaisumuksen ja sen jälkinäytösten maaperään jättämistä jäljistä kerrotaan geologi Pekka Rahkilan kirjassa Säihkyvät kivet.

    Uusdarvinismi on täysin epätieteellinen teoria,

    sillä perimä ei parane sukupolvesta toiseen siirryttäessä. Ihmiskunnan perimä rappeutuu yli prosentin vuosivauhtia joka sukupolvessa, ja tuore väite, jonka mukaan ihminen olisi ollut täällä 0,3 miljoonaa vuotta, on mieletön, koska tuona aikana olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kymmeniä kertoja! Linkki

    Totuuden julistajina esiintyvien kannattaisi perehtyä luonnontieteisiin,

    eikä niellä ateistien ja heidän pelokkaiden hännystelijöidensä sokeaa uskoa alati muuttuviin alkuperätarinoihin, kuten kertomukseen alkuräjähdyksestä, joka on lämpöopin ensimmäisen pääsäännön vastainen legenda. Kosmos ei ole sattumalta syntynyt ikiliikkuja, vaan kyseessä on kertakäyttöinen maailmankaikkeus, jonka alkuaineet lopussa tuhoutuvat tulessa ja tilalle luodaan ikuiset taivaat ja maa (2.Piet.3:10-13). Julistajien olisi myös syytä keskittyä sielujen, eikä tämän viimeisiä kierroksiaan pyörivän planeetan pelastamiseen.

    Oliko Jeesus harhaoppinen,

    kun hän uskoi Vanhan testamentin kirjoitusten historiallisuuteen? Craigin käsitys Jeesuksen raamattunäkemyksestä on hälyttävä: ”Koska Jeesus uskoi näiden tarinoiden historiallisuuteen ja jos ne eivät ole sitä, silloin myönnämme, että Kristus erehtyi. Mitä tämä vaikuttaa käsitykseemme Jeesuksen persoonasta ja työstä? Tämä on hyvä kysymys, joka teologien tulee selvittää! Oliko Jeesuksella inhimillisessä tietoisuudessaan vääriä uskomuksia? Ajatteliko hän, että Aurinko kiertää Maata, joka on maailmankaikkeuden keskipisteessä? Ajatteliko hän, että yöllä näkyvien tähtien ohella muitakin on? En yritä vastata näihin kysymyksiin, mutta mielestäni niitä kannattaa esittää. Kumartuiko Jumala niin alas, että hän ihmiseksi tullessaan rajoitti tietoisuutensa sen ajan tavallisen juutalaisen tasolle? Koska uskon Jeesuksen jumaluuteen, myönnän mieluummin, että hänellä saattoi olla vääriä uskomuksia (joilla lopulta ei ole merkitystä), kuin kiellän hänen jumaluutensa. Meidän tulee olla avoimia evankeliumien opetukselle jumaluudesta eikä sälyttää Jeesuksen päälle omia ennakkokäsityksiämme jumaluudesta”.

    Craigin Raamattu ei enää ole erehtymätön

    Uskovan on sitävastoin elintärkeää ymmärtää, että kun Sana tuli lihaksi, Jeesus säilytti jumaluutensa, mutta oli samalla myös ihminen (Fil.2:5-8). Sana puettiin lihaan. Jumaluutta ei poistettu. Kaikki on luotu Jeesuksen kautta (Kol.1:16), joten Hän tiesi varmasti, että luomiskertomuksessa kerrotaan historiallisista tapahtumista. Jeesus oli Jumala, sillä Hän tiesi myös, mitä ihmiset ajattelivat (Matt.9:4, 12:25). Jeesus kertoi mitä taivaassa tapahtui ennen Hänen lihaksi tuloaan (Joh.17:5). Lihaksitullut Jeesus oli Jumala, jumaluus asui ihmiskehossa (Joh.1:1-3,14).

    Totuus on persoona, mutta niin on myöskin valhe

    On kohtalokas erehdys väittää, että Jeesuksen opetuksessa olisi ollut virheitä, koska Hän sanoi olevansa Totuus (Joh.14:6), puhuvansa totta (Joh.8:45) ja todistavansa totuuden puolesta (Joh.18:37). Jeesus sanoi Pilatukselle: ”Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni” (Joh.18:37). Jokainen, joka väittää, että Jeesus ei tuntenut luomakuntansa historiallisia tapahtumia, tai väittää, että Genesiksen alkuluvut ovat vain ”vertauskuvia” on valehtelija, ja hänen opetuksensa on peräisin kaiken Valheen Isältä (Joh.8:44). Nämä opettajat ovat susia lammasten vaatteissa. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” (2.Tim.3:5).

    Jotta Jeesus voi sovittaa syntimme,

    Hänen täytyi olla synnitön eli Hän ei voinut koskaan valehdella. Jeesuksen synnittömyydestä ei ole epäilystäkään ja Hän täytti lain täydellisesti (Luuk.4:13; Joh.8:29; 15:10; 2.Kor.5:21; Hebr.4:15; 1.Piet.2:22; 1.Joh.3:5). Jos Jeesus olisi väittänyt asioita, joita ei tiennyt tosiksi, olisi se ollut syntiä. Raamatun mukaan opettajat ”saavat kovemman tuomion” (Jaak.3:1). Jeesus totesi: ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja Isä on minussa? Niitä sanoja, joita minä puhun teille, en puhu omasta aloitteestani. Isä asuu minussa, ja teot ovat hänen tekojaan” (Joh.14:10).

    Jeesus ei voinut valehdella historiallisesta luomisesta

    Jos Hänen opetuksensa lankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta olivat myös vääriä, Hän olisi syyllistynyt syntiin, eikä voisi lunastaa syntisiä. Jeesus olisi opettanut jotakin, jota Hän ei tiennyt. Kaiken sen, mitä Jeesus opetti, täytyy olla totta. Hän opetti, että Vanhan testamentin kirjoitukset ovat totta (Joh.17:17). Tähän sisältyy historiallinen luomiskertomus, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus.

    Jeesus ja 1. Mooseksen kirja

    Craig väittää, että Jeesuksen viittaukset, Markus 10:6-9 ja Matteus 19:4-5, ovat vain ”teologisia”. Tämä ei ole totta. Jeesus viittasi suoraan luomiskertomukseen, kun häneltä kysyttiin avioliitosta, joka perustuu historian ensimmäiseen avioliittoon. Jeesus suhtautuu Vanhaan testamenttiin Luojan puheena (Matt.19:4).

    Craig kommentoi myös tapaa, jolla Jeesus viittasi vedenpaisumukseen. Craig uskoo, että kyse oli vain paikallisesta tulvasta ja vastaa kysyjälle: ”Ainoa merkittävä esimerkkisi on Luukas 17:26-27, missä Jeesus sanoo,’Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva myös Ihmisen Pojan päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki’. Tämän voi rinnastaa kertomukseen Joonasta ja sen tarkoitus on vain korostaa sanotun painoarvoa. Voisin itse sanoa, että ’niin kuin Robinson Crusoella oli Perjantai -niminen apulainen, minulla on Jan -vaimoni auttamassa’, eikä tämä edellytä, että uskoisin historiallisen Robinson Crusoen olemassaoloon!”

    Uskooko Craig todella, että 1. Mooseksen kirjan yksityiskohtainen vedenpaisumuksen kuvaus on samanlainen satu kuin tarina Robinson Crusoesta? Olisiko paikallisen tulvan kuvaukseen käytetty peräti 3 lukua? Craig ei näytä käsittävän, kuinka Jeesus ei ainoastaan puhu historiallisista henkilöistä, vaan viittaa syömiseen, juomiseen, avioitumiseen ja arkkiin menemiseen historiallisina tapahtumina. Vedenpaisumus ei ole myytti, sillä Jeesus käyttää sitä edessä olevan, myös koko maailmaa koskevan, viimeisen tuomion vakavuuden vertauskuvana (Matt.24:37-39). Muinainen maailma hukkui veteen, nykyinen kuoleman varjon maailma tuhoutuu tulessa. Kun tuntemaamme ainetta ei enää ole, myös kellot lakkaavat käymästä. Kuolemaa ei enää ole ja ajaton ikuisuus alkaa.

    Jeesus ei myöskään pitänyt kertomusta Joonasta satuna, sillä se mitätöisi kertomuksen merkityksen. Miten Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus voisivat toimia merkkinä, jos Joonan kuvaamat tapahtumat eivät olleet tosia? Jeesus sanoi: ”Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin myös Ihmisen Poika on oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja ovat sille tuomioksi, koska he kääntyivät Joonan saarnan vaikutuksesta. Mutta tässä on enemmän kuin Joona!” (Matt. 12:40-41). Näin myös tulee tapahtumaan, sillä Joonan kertomus on yhtä totta kuin Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Uskovan on tärkeää muistaa, että Raamatun mukaan jokaisen uskoa koetellaan ja kiusauksia tulee (1.Kor.10:13) ja Raamatussa todetaan realistisesti, että Raamatun ihmeisiin uskovia pilkataan. Pilkatessaan ateistitkin osaltaan toteuttavat kirjoituksia tietämättään. Ei ole kuitenkaan suositeltavaa istua pilkkaajien pöydissä (Ps.1:1), eikä epäillä Jumalan tekoja. Kaikki on mahdollista Kaikkivaltiaalle!

    Lopuksi

    Ihmiset väittävät Jeesuksen erehtyneen, koska he haluavat mukautua tähän maailmanaikaan (Room.12:2) ja olla akateemisesti hovikelpoisia. He eivät kestä Kristuksen omiin kohdistuvaa verbaalista vainoa. Jeesus totesi kieltäjistään: ”he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa” (Joh.12:43). Teistiset evolutionistit kieltävät yliluonnollisen luomisen ja väittävät, samassa kuorossa paavin kanssa, että Luoja askarteli ihmisen tappamalla prototyyppejä neljän vuosimiljardin ajan! He kieltävät myös maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen, joka epämiellyttävällä tavalla muistuttaa, että nykyinen maailma on tuomittu tuhoutumaan tulessa (2.Piet.3:3-7), ja kieltävät tietysti myös miehen ja naisen välisen avioliiton (1.Moos.2:24), joka ei miellytä nykymaailmaa ja sen ylipappeja ja kirjanoppineita, eikä sovi lopun ajan Lootin päivien ”ajan henkeen”.

    Kuoleman tulo maailmaan ensimmäisen Aadamin synnin seurauksena selittää, mihin viimeistä Aadamia tarvitaan: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa” (1.Kor.15:22). Historiallisen lankeemuksen kieltävät julistajat kuitenkin vielä toistaiseksi väittävät, ainakin ”viran puolesta”, uskovansa, että Jeesus syntyi neitsyestä, teki ihmeitä ja nousi haudasta. Tämä ei ole johdonmukaista, jos he samalla vähättelevät Vapahtajan kykyä luoda silmänräpäyksessä Sanallaan. Monet katolisuuteen päin kallellaan olevat yhtyvät paavin julistukseen, jonka mukaan Jeesus ei ollut ”taikuri” vaan vuosimiljardien ajan ”lajeja pikkuhiljaa jalostellut puutarhuri”. Tällainen ”sisällötön selittely” ei vakuuta vilpittömästi totuutta janoavia nuoria, jotka jättävät seurakunnat, jotka eivät usko Raamattuunsa. Nykyteologit pitävät Raamattua epähistoriallisena ja vertauskuvallisena virikekirjana. Luomakunta ilman Luojaa on kuitenkin taikauskoa, ei tiedettä. Jeesuksen opetus luomisesta ja maailman historiasta on tieteellisesti vakuuttavaa ja on turvallista olla Hänen kanssaan samaa mieltä. Jeesuksen omat tuntevat kyllä Hänen äänensä (Joh.10:4).”

  • Luksan Kalle

    Kolmas Tapio! Yritäpä Sinäkin tehdä edes joskus jotain hyödyllistä Yritä edes keksiä sukupuolineutraali polkuypyörä ja opeta meitä seuraavan kerran vasta sen jälkeen!

  • Tosi Asia

    On näillä hemmoilla tieteelliset näytöt: raamatunjakeita ja hihhuleiden stand-up -koomiikkaa. Seuraavaksi varmaan ”kielillä puhuttuja” todistuksia.

    Palataan asiaan sitten kun on esittää vertaisarvioitua tieteellistä tutkmusta. Tuleeko sellaista – oletko valmis?

  • Kolmas Tapio

    ”Mikä ihmeen tieteenvastaisuus?

    Kun tämä sana otetaan käyttöön, se paljastaa puhujasta kolme diagnoosin kannalta oleellista seikkaa.

    Kyseessä on ensinnäkin väärä väite, koska kemiallinen evoluutio ja uusdarvinismi eivät kumpikaan ole tieteellisesti todistettuja teorioita, sillä uskottavat mekanismit puuttuvat.

    Toiseksi voi todeta, että tieteenvastaisuudella innokkaimmin elämöivät eivät koulutuksensa puolesta edes itse ymmärrä, mistä puhutaan.”

    ”Kolmanneksi nämä fundamentalistisen humanismin puolestapuhujat rakentavat oman irvikuvansa siitä, mihin he kuvittelevat luomiseen uskovan tiedemiehen perustavan näkemyksensä. Tämä omatekoinen irvikuva on tämän jälkeen helppo myhäillen hylätä. Tätä kutsutaan ’olkiukon’ rakentamiseksi.

    Antikristillisen artikkelin ’tieteellinen osuus’ puolestaan on ’evoluution pomminvarman todisteen estradille nostaminen’. Tässä vaiheessa on meidän vuoromme virnistää. Otetaan esimerkki: HS:n tiedetoimitttaja kertoo hyväuskoisille humanisteille (18.9.2017), että ihminen on ’geeneiltään’ 70-prosenttisesti sama kuin Välimeressä asuva pesusieni ja Suomessa ’kaukaista sukulaista’ voi tervehtiä mökkijärvessä tarkkailemalla pohjan kivissä rihmovaa vihertävää järvisientä!

    Tämä muistuttaa Adolf Hitlerin kansanvalistusministeri Joseph Göbbelsin luomaa taktiikkaa: ’Kerro emävaleita, niitä ihmiset uskovat kaikkein helpoimmin’.”

    ”Uusdarvinismin kannattajien pitäisi esittää Alkuliemestä Aadamiksi -evoluutiolleen toimiva mekanismi, joka loisi pesusienelle hermoston, lihakset, suoliston ja sukuelimet. Uusia elimiä pitäisi lisäksi saada nopeasti, ennen kuin vanhat ehtivät rappeutua mutaatioiden vuoksi! Sopulitoimittajat ja humanismin hurmaavat tiedemiehet eivät tajua, että tehtävä on toivoton. He ovat sokeita sokeiden taluttajia!…”

    Pekka Reinikainen. Sukupolvi, joka hylkäsi Jeesuksen. sivut 66-67

  • girly girl

    Hyvä kirjoitus, proffa osaa ajatella. Harvinaista nykyään.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*