Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen on merkittävimpiä suomalaisia eetikkoja. Hänen tutkimuksensa Markiisi de Saden filosofia julkaistaan 27.6. pokkaripainoksena kirjailija Harald Olausenin esipuheella ja Airaksisen ajankohtaisella jälkipuheella varustettuna (Kulttuuriklubi 2019).

Markiisi de Saden kirjoituksia on lähes mahdotonta lukea, koska ne sisältävät puistattavia kuvauksia sadistisesta väkivallasta. Miksi Saden ajattelua on kuitenkin tärkeä ymmärtää? Yksi ilmeinen syy lienee se, että jotkut Saden perverssit oivallukset ovat nykyisen länsimaisen politiikan kulmakiviä. Saden ajattelun pohjalta on mahdollista kiteyttää yhteiskuntaelämän keskeinen paradoksi: kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu.

Seksuaalinen vapaus ja poliittinen kontrolli

Seksuaalisen vapauden ajatellaan johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehittymiseen ja syrjinnän häviämiseen. Tällainen ihminen on vapaa ennakkoluuloista, syrjivistä asenteista, homofobiasta, insestifobiasta ja jopa lajifobiasta (kammosta ihmisten ja eläinten välisiä seksuaalisuhteita kohtaan).

Sade kuitenkin osoittaa, että seksuaalinen vapaus johtaa himojen orjuuteen, joka kärjistyy sadistiseksi hyväksikäytöksi. Näin syntyvää anarkiaa yhteiskunnan on hallittava lisäämällä valtiovallan harjoittamaa kontrollia.

Seksuaalisen vapauden ja valtion keskitetyn kontrollin ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia. Todellisuudessa ne saattavat olla toistensa edellytyksiä, kuten Aldous Huxley kirjoittaa vuonna 1932 esipuheessa kirjaansa Uusi uljas maailma: ”Poliittisen ja taloudellisen vapauden vähetessä on seksuaalisella vapaudella taipumusta vastaavasti kasvaa.”

Airaksisen tutkimus on oivallinen apu pyrittäessä ymmärtämään yhteiskuntaamme, jota Saden ajatukset ovat muovanneet ja jonka pohjalta yhteiskuntaamme kiihtyvällä vauhdilla muutetaan. Airaksisen ajattelun innoittamana olen itsekin pohtinut Saden ajattelun poliittisia sovelluksia kirjassani Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus.

Seksuaalinen vapaus poliittisen kontrollin välineenä

Markiisi de Sade (1740−1814) oli yksi Ranskan vallankumouksen ideologeista ja kansalliskokouksen vasemmistosiiven jäsenistä. Ranskan vallankumouksen alkaessa Sade oli ollut Bastiljissa vankina jo 13 vuotta. Hänellä oli vankisellissään itse kustantamansa 600 kirjan kirjasto, jossa hän omistautui pornografisille kirjoituksille ja kehitteli teoriaansa seksuaalisesta vapaudesta keinona ihmisen hallitsemiseen.

Saden mukaan seksuaalisuuden vapauttamista voidaan käyttää poliittisen kontrollin välineenä. Kun ihminen saadaan riippuvaiseksi seksuaalisten halujensa tyydyttämisestä, häntä voidaan ohjailla halujensa avulla tavalla, jota hän ei itse huomaa. Tällä tavalla valtiovalta pystyy ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä heidän tietämättään ja ”ilman pakkoa”. Ihmiselle annetaan oikeus vapaasti toteuttaa seksuaalisia halujaan samalla kun hänen riippuvuutensa seksuaalisesta nautinnosta tekee mahdolliseksi ohjailla hänen käyttäytymistään haluja manipuloimalla.

Vallankumous edellyttää ihmisten turmelemista

Ranskan vallankumouksen aikana Sade kirjoitti poliittisen traktaatin, jossa hän valittaa sitä, että moraalista ihmistä on vaikea ohjailla ulkoapäin, koska hänellä on hyvä omatunto ja mielenrauha: ”ihmisen moraalinen tila on rauhan ja levollisuuden tila, kun taas hänen epämoraalinen tilansa on alituisen liikkeen tila” (Sade 2003: 140). Jatkuvan levottomuuden vallassa olevaa ihmistä on helpompi ohjata vallankumoukselliseen toimintaan. Siksi on välttämätöntä ”turmella yhteiskunnan jäseniä, jotta heidän moraalinen hajaannuksensa hyödyttäisi koneistoa kansannousun muodossa”. (Emt.)

Hyvän omantunnon omaavaa ja mielenrauhan tilassa elävää ihmistä on vaikea kontrolloida ja ohjata ulkoapäin. Kansalaisten mielenrauhan horjuttamiseksi heissä on herätettävä himoja, jotka estävät heitä nauttimasta hyvän omantunnon tuomaa mielenrauhaa. Huonon omantunnon aiheuttama levottomuus ja omantunnon syytösten torjumisesta johtuva kapina moraalista järjestystä vastaan tekevät mahdolliseksi kansalaisten hallitsemisen. Samalla himojensa tyydyttämiseen antautunut ihminen kokee olevansa vapaa.

Himojen orjaa hallitaan ulkoapäin

Intohimojensa valtaan ”vapautettu” ihminen tarvitsee tekojensa seurausten hoitamiseksi yhteiskunnan tiukentuvaa asioihin puuttumista, koska hänen holtittoman elämänsä seurauksena on hylättyjä äitejä ja heitteille jätettyjä lapsia. Tämä on Saden mukaan edullista valtion hallitsemisen näkökulmasta: ”kaikkien avioliiton siteiden lopullisesti tuhouduttua syntyy naisen nautinnon hedelminä vain sellaisia lapsia, joilta isän tunteminen ja mahdollisuus kuulua johonkin tiettyyn perheeseen on ehdottomasti kielletty, niin että he ovat asianmukaisesti vain ja ainoastaan isänmaan lapsia” (Emt. 147).

Saden perverssinä päämääränä on heikentää lasten kiintymyssuhdetta isäänsä ja äitiinsä, jotta voitaisiin taata heidän uskollisuutensa valtiolle. Totalitaariseksi kehittyvän valtion näkökulmasta on ”mitä hyödyllisintä” erottaa lapset perheistään.

Seksuaalinen vapaus edistää totalitaarista kontrollia

Saden mukaan vallankumousliikkeen täytyy edistää seksuaalista hillittömyyttä, jotta levottomuuden ja huonon omantunnon valtaamia ihmismassoja voitaisiin ohjailla heidän intohimojensa avulla. Tätä Saden oivallusta ja sen innoittamia tekniikoita on hiottu länsimaisessa kulttuurissa viimeisen kahden vuosisadan ajan sen yleisen periaatteen mukaan, että poliittisen ja taloudellisen vapauden vähentyminen jää ihmisiltä huomaamatta, kun heidän seksuaalisia vapauksiaan lisätään. Paras tapa tehdä ihminen tietämättömäksi poliittisen vapauden puutteesta on antaa hänelle lupa antautua seksuaalisiin nautintoihin. Vapauttamalla kansalaiset irstailemaan, heidät voidaan ”huumata” niin, että he suostuvat hallittaviksi (Emt. 142).

Saden mukaan ei niinkään tule pohtia ”intohimon sammuttamista vaan sitä, miten järjestää keinot tyydyttää se rauhassa” ja tarjota ihmisille mahdollisuus ”antautua kaikkeen mitä hänen himonsa hänelle sanelevat, minkään koskaan estämättä.” (Emt. 141.)

Pornografisen viihdekulttuurin perustelu

Jos ihminen saa rahalla ostaa itselleen seksuaalisen tyydytyksen ja ”koota ympärilleen orjia, joiden on pakko tyydyttää hänet”, hän pysyy tyytyväisenä, vakuuttaa Sade (2003: 141). Mutta jos häntä estetään saamasta tyydytystä seksuaalisille haluilleen ja vallanhimolleen, hän on häiriöksi valtiolle.

Saden määrittelemästä vapaudesta tulee huomaamaton kontrollin menetelmä, koska se perustuu intohimojen manipulointiin. Ihmisille annetaan mahdollisuus rauhassa tyydyttää himonsa samalla kun omistava luokka saa tästä himojen tyydytyksestä itselleen taloudellista hyötyä ja tavan hallita ihmistä. Himojensa orjuuttamasta ihmisestä tulee lopulta ihminen vailla omaa tahtoa.

Raamatun opetusten perverssi sovellus

Sade on tässä ottanut käyttöönsä ja vääristänyt Jaakobin kirjeen oivalluksen himon lainomaisesta kehityksestä: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttaa. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.” (Jaak. 1: 14−15.) Sade kääntää tämän oivalluksen poliittisen vallankäytön lähteeksi.

Himo etenee omien lainalaisuuksiensa mukaisesti ja alkaa hallita ihmiselämää. Himo johtaa syntiin ja synti puolestaan johtaa yhteiskuntaa sekasortoon ja kärsimykseen. Himon tuottamaa hävitystä hallitessaan ja korjatessaan valtiovalta saa tekosyyn hallita ihmistä hänen syvimpiä halujaan myöten. Vapautuessaan moraalisesta järjestyksestä ihminen joutuu niiden orjuuttamaksi, jotka osaavat manipuloida hänen halujaan.

Vapaa yhteiskunta edellyttää perhekeskeistä kulttuuria

Vapaan yhteiskunnan edellytyksenä on perhekeskeinen kulttuuri, joka tukee sekä aikuisten että lasten moraalista kehitystä. Seksuaalisen vapauden kulttuuri johtaa perheen hajoamiseen ja lasten syrjäytymiseen. Ongelmien kasautuessa yhteiskunta ei enää pysty hallitsemaan niitä asettamatta lisärajoituksia kansalaisten vapaudelle. Kärjistetysti voimme sanoa, että ilman rakastavia perheitä yhteiskunta ajautuu kohti poliisivaltiota, joka lisääntyvästi kontrolloi yksilön toimintaa.