Syksyn pimeys peitti lakeuden. Äkkiä tehokas valokeila alkoi pyyhkiä pitkin kynnös- ja sänkipeltoja aina metsänreunoja myöten. Sitten kuului lähestyvän auton ääntä ja lopulta pienen metsikön suojasta tuli esiin lavapaku, jonka katolla näytti olevan suunnattava valonheitin ja sen keilasta erottui kaikki pintaa korkeampi.

Talonpoikaistoimittajalla on Pohjanmaalla Suomenselällä muutama hehtaari metsää. Sen verran sitä on, ettei toimittaja kykene pitämään sitä priimakunnossa niin harvoina päivinä, jolloin metsätöihin on mahdollisuus. Tavallisesti hän viettää metsikössä yön tai pari keväisin ja syksyisin ja touhuaa päivät raivaussahan tai vesurin kanssa.

Tällä kertaa hän oli vasta saapunut ja valmisteli leiriä kuntoon, kun valonheittajäauto ajoi ohi. Kello lähenteli kymmentä illalla. Auto näytti katoavan menosuuntaansa, mutta sitten se palasi takaisinpäin. Talonpoikaistoimittajan uteliaisuus kasvoi nyt niin suureksi, että hän asteli metsästä keskelle kytötietä oottelemaan tulijaa.
Auto pysähtyi ja kuljettaja avasi ikkunan.
– Iltaa, totesi toimittaja, onko joku mummo tai pappa taas kadonnut.
– Iltaa, iltaa. Ei oo mutta milläs asialla te täällä ootta, kyseli kuljettaja.

Talonpoikaistoimittaja selitti, mutta kysyi sitten valonheittimen tarkoitusta. Kaveri totesi etsivänsä peuroja tai kauriita seuraavan päivän jahtia varten.
Toimittaja vähän ihmetteli, mutta halusi päästä jo makuupussiinsa ja niin hän toivotti kuljettajalle hyvää yötä.

Aamulla toimittaja lähti vesurin metsään lähinnä toteamaan työn tarvetta. Puron varresta lähti hirvi liikkeelle. Toisella rannalla tutkimusmatka ulottui seuraavaan peltoaukeamaan asti. Aivan pellon läheisyydessä näkyi maassa teräviä sorkkien painautumia. Metsäkauris oli ollut liikkeella. Paluumatkalla näkyi isompia jälkiä. Metsästäjiä ei päivän mittaan näkynyt.

Perhon susikaatojen oikeudenkäynti alkoi 15. marraskuuta. Talonpoikaistoimittajan mieleen on noussut viime päivinä se, että metsästykseen on tullut julmia piirteitä. Moottorikelkoilla susien yli, pimeässä peura valokiilaan ja äänenvaimentimella varustetulla aseella eläin hengiltä. Entäs oliko edes viisasta pysäyttää valonheitinpakua, jospa siinä jalkotilassa olikin ase valmiina.
– Ei kyllä miellytä, taidan tehdä niin, että en enää vuokraa maitani metsäsästysseuralle, talonpoikaistoimittaja totesi.