Eräänä kesäkuun myöhäisiltana lipui kajakki vedenjakajaseudulta kohti Kyyjärveä. Puron mutkan muodostama niemi tuli näkyviin ja niemellä kaksi toisiaan kyhnäävää hirvenvasaa. Talonpoikaistoimittaja tavoitteli takanaan olevasta kotelosta kameraansa, mutta kajakki osui johonkin ja silloin vastarannalta kajahti emohirven möläys ja vasat säntäsivät karkuun.
Kahden yöpymisen jälkeen meloja tuli Leuhunkosken voimalapadolle. Siinä olikin paikka, joka oli ylitettävä maitse tallissa säilytettävien kärryjen avulla.
Voimalan alapuolella oli kalastuksen kieltäviä kylttejä, sillä siihen pakkautuvat vaelluskalat olisivat liian helppo saalis kenelle tahansa. Keski- Suomen Valon kanssa oli viisitoista vuotta sitten edistytty monissa Saarijärven reittiä koskevissa asioissa. Säännöstelyrajoja oli tulkittu uudella tavalla ja Pyhäkoskeenkin oli saatu vettä.
Odotettiin paljon muutakin, mutta sitten tuli muutos. Vattenfall ahdisti Keski- Suomen Valo Oy:n nurkkaan ja osti yhtiön käytännössä väkisin alueen kunnilta.
Talonpoikaistoimittajan järkeen myynti ei sopinut. Hän suuttui ja kun tuli mahdolliseksi valita itse sähköntoimittajansa, hän valitsi toisen yhtiön.
Muutama viikko sitten lehdessä oli mielenkiintoinen uutinen. Vattenfall on mukana hankkeessa, jolla aiotaan rakentaa nousutiet vaelluskaloille.
Talonpoikaistoimittaja tykästyi uutisee ja päätti, että kun ensimmäinen kalatie alkaa nousta, hän ryhtyy jälleen Vattenfallin asiakkaaksi.
Mutta, mutta, turpeeseen taitaa tökätä tuo kalojen nousu, ellei silläkin rintamalla saada uudenlaista Väpåa aikaiseksi.