Talonpoikaistoimittaja on ikänsä ollut paperisen lehden puolestapuhuja ja ylistäjä. Viime vuoden tapahtumat osoittivat hänelle kuitenkin sen, että paperilehti saa ihan hyvin jäädä historiaan. Ihminen pärjää ilman paperista lehteä ihan hyvin. Aamukahvikin maistuu yhtä hyvältä, nauttipa sen paperilehteä tai nettiuutisia lukien.  Kustantajatkin tietävät sen.

Talonpoikaistoimittajan keittiössä tapahtui vuosi sitten elokuussa vesivahinko. Sen takia sykysymmällä alkoi remontti. Lokakuussa kävi ilmi, ettei remontoitavassa talossa voinut asua, joten toimittaja muutti väistötiloihin.

Sitten kävi niin, että maakuntalehti jatkoi tuloaan remonttiosoitteeseen, ei uuteen, ja niin toimittaja alkoi lukea aamulehtensä tietokoneeltaan. Näin jatkui keväälle, jolloin lehden tilaus katkesi, ja toimittaja jäi 14 euroa velkaa tilauksestaan. Siitä tuli karhu ja se maksettiin. Kului lähes vuosi jolloin toimittaja pärjäsi pelkällä nettilehdellä, ennen kuin halusi jälleen paperisen aamulehden.

Mutta osoittipa tuo rupeama sen, että maailman asiat selviää netistä nopeasti, mutta oman tai naapuripaikkakunnan tai entisen kotipaikan uutiset vielä parhaiten paikallisista lehdistä. Siksi talonpoikaistoimittajalle tulee yhä kaksi paikallislehteä, joita hän lukee etupäässä paperisina. Ja nykyisin aamuisin kolahtaa postilaatikkon myös maakuntalehti, mutta tulee selailluksi vasta päivemmällä.

Alkuvaiheessa talonpoikaistoimittaja pelkäsi, että aamukahvi ei maistu, kun paperista lehteä ei ole. Ei mennyt montakaan aamua, kun epäily osoittautui turhaksi. Sitten kun aamun lehti alkoi saapua uudelleen, reilu kuukausi sitten, hän ajatteli, että nyt kahvi maistuu entistä paremmalta, kun sitä voi hörppiä sanomalehteä lukien. Ei maistunut sen paremmalta.

Nuorten tapa käyttää nettiä ja paperisia lehtiä on yllättävä. Maakunnallisisia tai valtakunnallisia lehtiä luetaan entistä vähemmän. Uutisia ei etsitä netistäkään, niihin ”törmätään” kavereitten välityksellä esimerkiksi fb:ssä. Sen sijaan yllättävän moni lukee paikalliset uutiset edelleen paikallisesta paperilehdestä.

Nyt talonpoikaistoimittaja ajattelee niin, että tilaanpa paperilehden vielä toistaiseksi, jotta voivat kehittää sähköisistä versioiostaan sellaisia, että niiden käyttö olisi entistä helponpaa. Niistä on saatava niin kiinnostavia, että lapsetkin niillä viihtyvät. Jos nettijuttuja avattessa ensimmäiseksi pelmahta silmille mainosviidakko, eikä hyvin toimitettu juttu, niin nettilehtien kehittäjät ovat väärillä raiteilla.