Talonpoikaistoimittaja Ristosta tuli sattumusten saatossa suosikki Örnsköldvikissa veteraanien mäkihypyn kesä-grandprixissä syyskuun alkupäivinä. Syynä on oikeastaan tuo tuttu sukututkija, joka reilu vuosi sitten esitti Ristolle että tämä teettäisi DNA-geenitestin – ja niin tämä sitten teettikin ja huomasi kuuluvansa niin sanottuun Viikinkien geeni-ryhmään.
No, elokuun alussa saapui toimittajalle kirje Ruotsin geenisukukulaiselta, joka oli perehtynyt asiaan ja kertoi, että toimittaja, pari muuta suomalaista ja neljä ruotsalaista ovat aika läheistä sukua, ja että hän itse kuului myös sukuun.
No Risto laittoi sähköpostissa yhteydenottajalle vastauksen, jossa kertoi tulevansa Övikiin kisoihin syyskuussa ja olevansa halukas tapaamaan sukulaisiaan. Meni pari viikkoa, ja tuo sukulainen, Jakob-nimeltään, kertoi olevansa mukana kisojen järjestelyissä, ja että hänen tyttärensä toimii kisoissa koehyppääjänä. Että siihen malliin – mäkihyppysukua.
Övikin kisoissa Risto hyppäsi tavanomaisesti ja sijoittui toiseksi niin K35- kuin K55-mäessäkin. Siinä välissä hän tapasi Jakobin. K55-mäkikisan jälkeen oli vielä yksi kisapäivä ja joukkuemäki. Venäläiset, joilla oli pulaa vanhimmasta joukkuejäsenestä, tulivat kysymään Ristoa joukkueeseensa. Koska suomalaisilla oli kaksi täyttä joukkuetta jo ilmoitettuna, Risto hyväksyi tarjouksen päästäkseen hyppäämään. Sitten kaikki muuttui, suomalaiset halusivatkin Riston kakkosjoukkueen nestoriksi, ja sinnehän oli mentävä.
No joukkuekisapäivänä mäkimonttuun ilmaantui välitön, ruotsia ja englantia puhuva nauravainen tyyppi, joka tuli Ristonkin tykö ja esittäytyi geenisukulainen Ragnariksi. Näytti siltä, että hän oli kertonut sukulaisuudesta jo muillekin, etenkin ruotsalaisille. Tämä mies kertoi, että hänen isoisänsä ja isosetänsä olivat olleen ruotsin parhaita mäkihyppääjiä aikoinaan, menestyneet Eurooppaa myöten. Muutakin hän ehti kertomaan, mutta sitten alkoi kisa.
Ensimmäisen hyppynsä toimittaja hoiti taitojensa ylärajoilla, mutta silti hän hämmästyi katsomoiden hurrausta kun vauhti pysähtyi. Meteli oli yhtä kova kuin parhaitten hyppääjien aikanakin. Venäläiset huusivat etuoikealta että hyvä Ristoi hyvä, ruotsalaiset etuvasemmalla taputtivat käsiään ja suomalaiset katsomon vasemmalla laidalla hurrasivat tyytyväisinä.
Sama toistui toisen hypyn jälkeen, vaikka se oli ensimmäistä heikompi, kisan lyhin. Tällä kertaa venäläiset, ruotsalaiset ja suomalaiset innostivat myös muut maat aplodeeraamaan. Kyllä toimittajaa nyt hävetti, mutta ei pitkään: suksia niputtaessaan hän tajusi, että venäläiset hurrasivat, koska hän oli lupautunut heidän joukkueeseensa, ruotsalaiset siksi, että olivat kuulleet sukulaisuudesta ja suomalaiset siksi, että Risto yleensä uskalsi mäestä hypätä. Kakkosjoukkue sijoittui lopulta viidenneksi ja Jaakob, Ragnar ja Risto ovat nyt päättäneet selvittää, miten he oikeastaan ovat sukua keskenään.