Yhtenä syksynä kellaristani löytyi kolme tavallista sammakkoa ja yksi rupisammakko. Tavalliset sammakot hyppivät ja pomppivat, mutta rupisammakko rääpösteli vakaasti lattialla. Parin päivän välein kävin kellarissa hakemassa milloin perunoita, milloin porkkanoita ja siellä rupisammakko vaan eleli tyytyväisenä. Jos sillä olisi ollut häntä, niin kai se olisi kohta osannut heiluttaa sitä koiramaisesti tullessaan vastaan ovelle. Kerroin rupisammakolle, että kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt olla horroksessa. Mutta eipähän se horrostanut.
Ennen joulua sanoin sammakolle tiukasti mulkosilmiin katsoen, että nyt jos ei ala uni maistua, niin joulun kunniaksi pussaan sitä! -Ehkä sen muhkuraisen nahan alla asuu hyvinkin komea prinssi… No siitä uhkauksesta sammakko paineli niin piiloon, että keväällä sammakkoa piti oikein kissojen kanssa etsiä perunalaatikoiden alta. Ja nyt taas joulun lähestyessä mietin, että tuleeko pukki…vai rupisammakkoprinssi.