Randevuu

Suudelma kirkon kulmalla kasvatti viisi tuumaa!

Oletko koskaan kiertänyt Äänekosken paikkoja vanhat muistot mielessäsi? Onko sinulla joku paikka, jossa sinun on pakko käydä ennen kuin aika jättää?

Minäpä opastan muutaman: Korona-Baari oli yksi sellainen, sinne jäi minun haaveeni tulla ensimmäiseksi äänekoskelaiseksi elokuvanäyttelijäksi. Ei minun aikani oikeasti olisi riittänyt yhdistää muusikkoutta ja näyttelijää.  Kuitenkin kaksitoista juuri täyttäneellä poikarukalla oli mielessä Helsingin Kaupunginteatteri, joka olisi paljon hienompi työpaikka kuin Äänekosken Työskin näyttämö.

Se jäi pelkäksi pienen pojan haaveeksi mutta hauskaa seuraa Korona-Baarissa sai ja yhteisen bändin kaupan päälle.

 

Toinen paikka oli hautausmaa! Hautausmaalle mennessä oli jumalainen pyhä paikka eli kirkko selkäsi takana, vieressä kulki maantie jossa mukavan lepohetken tarjosi tienvarren puistonpenkki.

Silloin kerran oli tosi kyseessä: Olin ensi kertaa treffeillä, vieressä oleva neitonen oli luultavasti yhtä peloissaan kuin minä; olin kolmetoista, tukka oli vedellä vetäisty, jutut oli vähissä ja minä sain ensisuudelman, minä olin mies!

Onneksi kumpainenkaan ei katsonut kirkkomaan suuntaan, sieltä ei hyväksyviä katseita varmasti tullut. Tuntui kuin joku olisi liikkunut siellä? Kasvoin ainakin viisi tuumaa tuosta suudelmasta ja saatoin neitosen kotiin Kirkonmäen tietämille.

 

Kolmas paikka oli taksikoppi! Taksikoppi sijaitsi linja-autoaseman päädyssä lähellä junarataa. Joka kerta kun olin Keski-Suomessa keikalla pysähdyin taksitolpalla.

Jos hanuristi ja taksimies Kauppisen Antti oli siellä vuorossa, aina sai mehevimmät jutut menneiltä vuosilta. Myös minun isäni oli verohommien rinnalla automies, joskus hän kuljettia Antti Kauppisen orkesteria.

 

Neljäs oli Kullervonkatu 8! Kullervonkatua ei ole enää, se lähti Lompsanlinnasta Keskuskatua kohti. Se oli puolivälissä. Minä asuin ja elin siinä 17 vuotta, minä ja veljeni Pertti ja Mikko. Meidän puhelinnumero oli 2302 ja meidän auto oli Taunus, rekisterinä XU-37.

Jääkaappia ei ollut, oli kylmäkomero. Vetta ei tullut, kaivo ja vessa olivat pihassa. Ei saunaa, sauna oli naapurissa, mummon ja vaarin luona. Ei ollut ammetta, amme oli Jämsenillä, kerrostalossa kilometrin päässä. Meillä oli koira, nimeltään Mika.

Siinä talossa me vietettiin hyvä ja onnellinen lapsuus.

Tosiaan, mihin Kullervonkatu on kadonnut?

 

Ps. Willen Keittiö ja Olohuone on tehnyt Äänekosken musiikkielämälle loistavan kiinnityksen. Sinne saapuu maaliskuussa Ninni Poijärvi, Edu Kettunen, Mika Kuokkanen ja Tomi Kalenius esiintymään. Olen kuullut näitä taiteilijoita ja takaan, että konsertti on ainutlaatuinen.

Kiitos tästä musiikkihetkestä!

Kommentit (1 kpl)

  • riitta

    Hyvät nuoruusmuistot säilyvät kauan ja kantavat pitkälle. Kiva juttu.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*