Randevuu

Pankinjohtajan kauniit tyttäret

Kylläpä Äänekoskella myllätään, kotikylä on nyt melkoinen sekamelska. Nelostien risteyksessä tarvitaan ajotaidon lisäksi arvaustaitoa, että osaa jostain tullessa Äänekoskelle. Sitten keskustassa on Kauppakadun remontin vuoksi sellaiset panssariaidat, että aivan kuin olisi Äänekoski-Suolahti -sota käynnissä.
Viiskulman liikenneympyrään ideoidaan taideteosta, se on hyvä idea, mutta erikoisella tavalla rajoitettiin taiteilijan luovuutta määrittelemällä aihe eli vaakunan joutsenet ja materiaaliksi metalli. Lisäksi se sama idea on käytössä naapurikunnassa Viitasaarella, jossa liikenneympyrässä on hauskasti kalaparvi.
Toivottavasti olohuone ja keittiö Wille saa kunnollista näkymätilaa Viiskulmassa tarpeeksi, onhan se miljöö ainoa kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka Äänekosken keskustassa. Viiskulmassa oli pieni pyöreä kioski 1960-luvulla, se oli kantapaikka minunlaiselle polkupyörällä ajelevalle pojalle.

No, onhan toinen vanha talo,  vuonna 1938 rakennettu SYP:n konttori, siitä muistuu mieleen kun konttorinjohtajana Tuomisto oli 70- luvulla. Meillä oli kesäpaikka tuolloin Laajarannassa ja Tuomistoilla oli kesähuvila myös samalla seudulla. Tuomistolla oli erityisen hyvin muistiin jääneet kauniit tyttäret.


Kauppakadun myös vanha rakennus on torin liikenneympyrässä ja aikoinaan toimi pankkina ja Kansaneläkelaitoksen toimistona toiminut rakennus. Siinä tilassa on paljon sukuni historiaa; äitini oli siinä pankkineitinä, hänen isänsä Kansaneläkelaitoksen aluepäällikkönä ja äitinsä tilan siivoojana.

Suomen tunnetuin taidemaalari Aleksi Gallen-Kallela toi ensimmäisen Keiteleellä nähdyn moottoriveneen Suolahteen josta se ajettiin Konginkankaalle, tiettävästi taiteilijan ystävänä ja ehkä Keiteleen retken innoittajana oli kelloseppä Minkkinen.  Hänen poikansa, suolahtelainen kelloseppä Minkkinen vietti kesälomansa meidän lähinaapureina.
Lopputuloksena oli kuitenkin useita Lake Keitele -nimellä ristittyjä tauluja, joita muun muassa Lontoossa kävi pari vuotta sitten katsomassa miljoonia ihmisiä. Taulusta on tehty kasseja, mukeja ja jopa kansituoleja. Gallen-Kallela on melkoinen tähti maailmalla, jonka mainetta kannattaisi hyödyntää Äänekoskella.

Suolahti on viettänyt kotiseututoimintaa lukuunottamatta pitkään hiljaiseloa kunnes Kuusysifestarit syntyivät. Ravintoloitsija ja festarinjärjestänä Matti Leppänen on Viljos-olutravintolasta, jossa minä olin janoa sammuttamassa 70-luvulla, tosin se toimi silloin ”Lekkeri”-nimellä. Koskenpirtissä Äänekoskella oli kai liian monta isän tuttua, oli vähän turvallisempaa ottaa etäisyyttä Suolahteen asti.
Vielä kahden musiikilliset onnittelut, nuori äänekoskelainen harmonikkavirtuoosi Jonna Hytönen menestyi Ikaalisen Kultainen Harmonikka -kisassa sijoittuen kolmanneksi.
Eiköhän me kaikki yhdytä onnitteluihin, kun Teppo Seppänen täytti 50 vuotta.

Hänen kunniakseen onnittelulaulu: Billy Currington – People Are Grazy

https://youtu.be/PKpQRjj_WbU

Kommentit (7 kpl)

  • Pirjo Luukkainen

    Kiitos, Seppo :) Kiva lukea muistelmiasi. Mielenkiintoinen jälleen. Aleksi Gallen-Kallela on nykyään usein esillä, varsinkin Konginkankaan ja Suolahden muistelmissa :) Terv. Pirjo

  • Eeva Eriksson

    Muistan Tuomiston tytöt ja paljon oltiin siellä huvilalla kun oltiin lapsena Laajarannassa, isän tätien luona vanhassa Heikkilässä kesän vietossa!

  • sjl

    Ei ole ainoa ”kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka” tuo Viiskulman seutu, mitä tulee Äänekoskenkin keskusta-alueeseen. Asia riippuu jonkin verran esimerkiksi siitä, mihin kyseisen keskusta-alueen rajat vedetään. Karttojen mukaan mentäessä kulttuurihistoriallisesti merkittäviä paikkoja kyseessä olevalla keskusta-alueella ovatkin myös esimerkiksi kirkon, taidemuseon ja painotalon alueet. Viimeksi mainittuihin lukeutuu myös osa Rautatienkatua. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka ei siis välttämättä tarvitse rakennuksia ollenkaan – riittää, että paikalla on sellaista historiaa, että sen voidaan sanoa olevan joko ollut tai peräti yhä olevan selvästi huomionarvoinen sitä ympäröivälle yhteisölle.

  • Kati Perttula o.s. Ranne Espoo

    Tuomistoillahan oli ”toinen kotini”. Tytöt olivat parhaita ystäviäni 1956-1962. Joitakin vuosikymmeniä on vierähtänyt siitä kun heidät viimeksi tapasin. Nuorempi kauniista tytöistä oli naimisissa ja kahden lapsen äiti Espanjan Alicantessa, vanhempi asui Helsingissä. Oma kotitaloni pankkia vastapäätä on purettu, näin asunnostamme kaksi kertaa unta ja päätin tulla käväisemään, mutta enpäs ehtinytkään.

  • Erik Påhlson

    Asuin Äänekoskella 4vuotta. 1958-1962. Muutimme Lohjalle jonne Metsäliitto oli rakentamassa paperitehdasta.
    Jostain syystä minut oli aina kutsuttu Tuomistoille kotihippoihin joten muistan tytöt. Muistan myös Närhen Sepon niiltä ajoilta ja tietysti monia muita. Eräitä olen myös tavannut täällä pääkaupunkiseudulla.

  • Helena

    Gallen-Kallela asui kesän 1904 Konginkankaalla Räihässä Lintulan talossa, jonne hän hankki sen moottoriveneen.

  • Pirjo Markkamäestä

    Anne asuu Mäntsälässä ja Tiina asui Alicantessa! Tiina kuoli pari vuotta sitten!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*