Randevuu

Olari Lehtonen saapuu Äänekoskelle

Juuri kun Arvi Kokko oli saanut unen raskaisimmasta päästä, kunnon otteella kiinni, niin ovi kävi hänen viereensä, ja kuului vieno kuiskaus : Olari Lehtonen on saapunut paikkakunnalle, ja mukanansa hänellä on pyytämäsi arvokkaat tuliaiset.

Eikä tässä vielä kaikki: siinä on Arville uusi kastamaton kosmoskynä, pyyhekumilla  varustettuna. Myös Arville annettiin aidot Nokialaiset kumiteräsaappat vuodelta -52. Kyllä noilla jalkineilla pääsee Tärttämäkeä valloitamaan. Arvi meni tohkeissaan halaamaan Olaria näin hienoista tuomisista, mutta ei vieras niistä välittänyt vaan pisti tukakaksi ja tarjos Arvillekin kitkerät savut Klubi askistaan.

 

Olari oli saapunut pitkospuita pitkin. Honkolan kohdalla piti pysähtyä päiväksi ihmettelemään maailmanmenoa, katsomaan kuinka Hullujussit tekivät nelostiestä moottoritien.

Hän oli yötä vanhassa talossa joka toimi verojen maksupaikkana, mahtaako Arvi muistaa vielä Matti Närheä, verosihteeriä ?

Arvi Kokko oli muuttanut tuonne Naarajärven takamaille pakoon Tärtttämäensillan rakennustouhuja, aina sunnuntaisin ja juhlapäivinä kävi hän tarkkailemassa työn edistymistä.

Olari alkoi kertomaan mitä hän pitkän talven aikana oli saanut aikaan. Hän oli asunut Ikaalisissa ja silmiin osui ilmoitus paikallislehdessä : ” Hyväntahtoiselle bassolaulajalle olis paikka auki Ikaalisten Hauta Laulajissa. ” Nimimerkillä ”Alttarilla tavataan. ”

Olari tunnettu kovasta laulutahdostaan ja niin pääsi hän ykkösbassolaulajaksi, ensin harjoittelijaksi Hauta Pojat nimiseen nuorisokuoroon.

 

Maistelivat Naarajärvestä nostettua kuhaa ja rupattelivat menneitä muistellen. Arvi kertoi, jotta tuossakin Keiteleellä työnnettiin autonromu jään päälle odottamaan

kevään tuloa. Kuka arvas sen kelloajan ja päivämäärän oikein niin hän oli saava palkinnon, aikamoisia velikultia olivat nuo.

Olari  oli tekaissut laulun 60-luvun suosikista A. Aimosta ja sen hän lauloi kauniina kesäiltana.

A. Aimon uusin

Lähti viekas vaara rinnaltain, meni komea ja vauras mies,

oli hällä raamit kaulallaan, ja hän jolkotti mennessään,

no että suunta mul´ on länteen, ei yksinäinen kukaan olla saa,

laitan kortin tulemaan, jos seuraa mä siellä saan.

 

Idästä saapui mulle vieras mies, A. Aimoa kuunteli hän,

” mitä kuuluu ” sanoi mulle tuo, ” tätä parempaa et voi kuulla missään,

mä laitan kortin tulemaan, jos seuraa mä siellä saan.

 

A. Aimo otti asennonm ja alkoi laulumaan,

sen hän julki toi, oi kuunnelkaa,

oi, Odessa huumaavaa.

A. Aimo jatkoi hymyään, aseensa pettämättömän

ei lopu veet Tammerkoskessa, eikä neidot yön saapuessa.

 

Satiinihameinen, Aila-neitonen,

saapui kun ilta mennyt jo on, keltapaviljonkiin tieni vie,

hän tietää, missä se lienee,

mä laitan kortin tulemaan, kyllä seuraa mä sieltä saan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*