Tässä istun Lauttasaaressa levyhyllyn äärellä ja tuumin että mikä oli ensimmäinen kosketus kevyeeseen musiikkiin Äänekoskella.

Minä kaivoin vanhoja nuottejani, ja sieltähän se se löytyi ” Gabrielle – The Hepstars ”. Tässä folkyhtyeessä soitti Abba:sta tuttu Benny Andersson.Tämä oli sen ajan poplaulu jonka uskalsin viedä pianonsoiton opettajalle nähtäväksi. Tämä Äänekosken musiikkiin historiaan kuuluva nainen oli Annika Wahrmann.

Äitini Salme kävi myöskin pianotunneilla ja ymmärsi näin valvoa minun, kaksitoistavuotiaan soittaharjoituksia.

Ehkä tuo kappale antoi minulle intoa soitttaa Aaronin sinistä ja punaista soittokirjaa.

Sen ajan kova hitti oli ” Doín the jenka – Jan Rohde ”, joka oli letkajenkka ja josta tuli melkein kansanliike, sitä piti esitää joka paikassa. Tämä laulu oli ensimmäinen biisi minkä meidän bändi esitti julkisella keikalla vanhalla Yhteiskoululla, taisi olla 60-luvun puolivälissä. Me olimme ” laulubändi ”, yhtään rautalankaa kuten ” Emma ” ei kuulunut ohjelmistoon.

Suositut yhtyeet olivat ruotsalaisia mutta ei mennyt kuin muutama kuukausi kun tulivat Beatles, Rollarit, Dylan, Donovan ja kumppanit ja siinä on treenaamista vielä nykyäänkin.

Bändin nimi oli ” Five Fellows ” siinä soittivat Arto Paakkinen, Pertti Kauppinen, Jarmo Salinmäki, Matti Kauranen ja Seppo Närhi.

Saamme kiittää paljosta rehtori Paavo Kauttoa. Hän suhtautui hienolla tavalla antamalla yleisavaimen Hiskinmäen Yhteiskoululle ja siellä me harjoittelimme ja vietimme aikaa ja myös antamalla meille vapaata koulutöistä, kun sitä tarvittiin. Kun meistä kukaan ei ollut urheiluun päin kallellaan, niin siellä meidän aika kului – tai jos ei oltu Korona-Baarissa.

Me olimme vasta viidentoistavuotiaita luokkakavereita ja tästä alkoi Äänekosken poikien musiikkiura, joka kesti noin neljä vuotta.

Oli varmasti hyvä suorittaa tuo musiikin korkeakoulu koskelaisissa piireissä, sillä sain soittaa äänekoskelaisten muusikkojen kanssa kuten Juuso Vainikainen, Pentti Vaittinen, Ilveksen veljekset Suolahdesta, sekä vanha mestari Hannu Hovi ja monet muut. Siitä karttui oiva alkukokemus muusikon uralle.

Roudareita ei tuohon aikaan ollut, mitä nyt autokuskina toiminut Lammo auttoi vahvistimien kantamisessa. Alkuvaiheessa keikkoja oli niukanlaisesti, kai se johtui soittajien alaikäisyydestä. Soitettiin koulun konvissa, Koskelassa, Tehtaan klubilla, VPK:talolla ja Äänekosken Kansantalolla.

On noista keikoista melkein puolivuosataa kulunut.