Ajelin juhannuksen alla Äänekoskelta Kalaniemeen päin ja mietin mielessäni, mitä ihmettä olin taas mennyt lupaamaan. Teatteri Eurooppa 4 harjoitteli Kievarin Kesäteatterissa parhaillaan teatterinäytöstä Prinsessa 65, ja minut oli pyydetty siihen mukaan, mutta enhän tiennyt näyttelemisestä yhtään mitään. Tuosta Prinsessa 65 -laulusta tiesin toki, olen esittänyt sitä noin miljoona kertaa kymmenien vuosien aikana. Esityksen ohjaajana oli kokenut ammattilainen Teijo Eloranta, joka vakuutti minulle että kaikki näyttelijät ovat ammattilaisia, ja ovat valmiita auttamaan. Minulle oli varattu vain lauluosuudet, joten enköhän minä ne voi hoitaa kunnialla läpi.

Ei minua ole ennen ohjannutkaan kukaan, ei ollut sanomassa mitä tehdä tietyllä hetkellä. (no äiti tietysti aikoinaan!) Kyllä näyttelijöiden ja tanssijoiden muisti täytyy olla täyttä rautaa, esityksen tapahtumat vilahtavat kuin salamat ja esiintymisasuja vaihdetaan tiheään tahtiin.

Neija Välilä harjoitti koreografian, ja hänen myös laulunsa ”Läähätän ja läkähdyn” oli mestarisuoritus. Se sanapari kyllä kuvasi hyvin koko kesän fiilistä, 37 vauhdikasta päivää.

Olihan mukana myös äänekoskelainen Tuuli Piltonen, tanssimassa ja laulamassa, hän on nyt tulkinnut laukaalaisen Petri Tuunaisen säveltämän kappaleen ”Let the years go by”, joka ilmestyy lähiaikoina. Mukava seurata lahjakkaiden keski-suomalaisten uria.

Aivan lyömätön Teemu Vesterinen Saarijärveltä oli piti aina tervetuliaispuheen, joka sai yleisön oikealle tuulelle, nauru kuului monesta suusta. Aina esityksen päätyttyä tapasin katsojia, hämmensihän se kun niin monet ihmiset, joukossa maankuuluja esiintyjiäkin, halusivat ottaa selfien minun kanssani.

Asuin koko puolitoista kuukautta mökillä Kalaniemessa, auringon lämmössä. Suviseurat olivat Konginkankaalla vaan eipä seuralaisia näkynyt kylän raitilla. Hyvin kuuluivat kättäytyneen, edes autoruuhkaa eivät saaneet aikaiseksi, vaikka yleisöä oli 80 000 henkeä.

Kävin Konginkankaalla Reimarin Tuvassa ruokailemassa ja jäin uein suustani kiinni Tuvan emännän kanssa. Siinäpä on oiva paikka käydä turisemassa ja uusimmat kyläkunnan uutiset kuulostelemassa. Reimarin Tuvassa oli Pässinrata-lehden numerot myynnissä, löysin sieltä jutun Jonne Salmelinista, minun vaaristani ja hänen isästään seppä Augustista. Siitähän selvisi myös, että olemme nobelisti F.E.Sillanpään kanssa samaa sukua.

Reijo Mikkonen asustaa nykyään Konginkankaalla. Oli hauska tapaaminen, Reijon kanssa oltiin aikoinaan Tuomo Vuorisen yhtyeessä, ja hauskaa oli silloinkin (noin viisikymmentä vuotta sitten).