Randevuu

Kalmar Union

Seuraavat vuodet olivat oppimisen aikaa. 1970-1972 kiersimme jatkuvasti muuttuvalla kokoonpanolla ympäri maata. Turku, Lohja, Nurmes, Joensuu, Jyväskylä + kaikki muut kaupungit joissa oli jonkunmoinen ravintola.

Laskettiin kerran että esim. Roobertinkadulla v. 1795 Helsingissä oli yhdeksässä ravintolassa elävää musiikkia, siis ainakin Hesassa oli 70 livepaikkaa. Ne oli kulta-aikaa suomalaiselle muusikolle, kyllä töitä riitti.

Nyt Helsingissä on yksi ravintola jossa on kuusi iltaa viikossa elävää musiikkia, ja siihen risteilylaivat päälle, laivat on suurin työnantaja myös muusikolle.

Meille riitti idoleja kun Danny-show tuli kaupunkiin tai Tapani Kansa ajoi liian lujaa. Markku Aro oli parempi kuin Tom Jones. Seitsemän Seinähullua Veljestä teki pähkähullua duunia ja antoi meille keikkaa ihan mukavasti, kun soitettiin aamukuuteen asti ns. kesäriehoissa. Anki ja Katri-Helena olivat naisista listaykkösiä, Paula Koivuniemi ja Lea Laven kuuluivat myös kärkipäähän.

Minulla oli Vox -merkkiset urut.

Sitten minun soittourani sai ratkaisevan käänteen.

Leo Luoto Kalmar Union bändistä tarjosi minulle pianistin/urkurin paikkaa heidän yhtyeessä. Sehän tiesi soittopaikkojen vaihtumista Helsingin vauhdikkaimpiin menomestoihin, mutta se tiesi minulle koko ohjelmiston vaihtumista popmusiikiksi. Bändi oli tottunut harjoittelemaan heti kaikki uutuudet ja se minulle tiesi aikamoista treenaamista. Silloin oli pianonopettaja Wahrmannin tunnit aivan tarpeen, kun kaikki soitettiin nuoteista.

Laulunopettaja Pentti Lasanen opetti meitä laulustemmoissa ja sovituksissa.

Minulla oli Hammond-urut ja olin vihdoinkin tyytyväinen.

Tämä uusi tilanne vei meidät televisioon ” Lauantaitanssit-ohjelmaan ” ja LP-levyn tekoon Emi levy-yhtiössä, ja kalenterit alkoivat tulla täyteen. Soitimme kesät tanssipaikoilla ja talvet ravintoloissa, ei silloin lomia pidetty eikä kaivattu. Nuoren miehen innolla eteenpäin mentiin. Pääsimme soittamaan englantilaisten The Rubettes ja Mud yhtyeen lämmittelybändinä suomalaisissa tanssipaikoissa.

Soittihan Ruuhisen Seppo jo Helsingissä Rolf Bergström ja Pyhimykset yhtyeessä, en minä ollut ainoa äänekoskelainen joka oli Helsingissä ammattimuusikkona.

Moni kysyi meidän ” ruotsalaisesta nimestä ”. No, Kalmar Union tuli siitä kun pojat Luoto ja Korhonen oli soittamassa Ruotsissa Kalmar nimisessä pikkukaupungissa ja saivat päähänsä panna uusi bändi kasaan. Siitähän tuli automaattisesti Kalmar Union.

Menimme vähän myöhemmin Ruotsiin Ludvika-nimiseen kaupunkiin keikalle ja yleisö oletti meidän olevan ruotsalaisia. Asia selvisi heille ja sanoimme heille kohteliaan lämpimästi näkemiin. Siihen loppui se maailmanvalloitus.

Kommentit

  • Ilkka Simonen

    Upeeta ja kaikki totta, tosi komee bändi ja yhteishenki loisti lavalta yleisölle. Toivoisin legendat lavalle tilaisuutta, missä vielä voisi tavata ajan suuruudet.
    Ystävällisin terveisin, Espanjasta.
    Ilkka Simonen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.

*