Ensimmäisenä esiintyi Gunnar Taipale, joka oli huumorimiehenä valinnut laulunsa Cheekin tuotannosta kolme ensimmäistä Cd:tä. Tämä esitys kyllä kesti alun toista päivää, mutta sen jälkeen oli räp-musiikki saanut pysyvän jalansijan äänekoskelaisten musiikkimaussa. Oli kuulemma jopa Prisman kassa laulanut ” Sokka irti ” laulua työaikana ja lihamestari oli vielä säestänyt. Palkankorotus on luvattu vielä ennen joulua.

Näin pääsi tunnettu televisiosarja ” Vain elämää ” aloittamaan Äänekoskella.

Toisena oli vuorossa Äänekosken Naiskuoro joka oli sonnustautunut Huiman koripallo naisten peliasuihin. Tuo esitys oli shokeerava. Kappale oli huolella valittu, ja oli siinä ripaus Äänekoskeakin sillä Anita Hirvonen oli siitä oman version tehnyt. Kappale oli ” De va kukku kuule de ”. Koko Äänemäki raikui, kun naiset juoksentelivat lepikossa.

Palomäen kenttä oli tyhjennetty biomiesten asumuksista tämän suurtapahtuman johdosta.

Seuraava yllätys sai katsomon huutamaan ihastuneena. Tätä ei olisi kukaan odottanut.

Palomäen suurelle päälavalle asteli kylän oma ylpeys Leif Lindeman.

Nyt oli yleisön vuoro itkeä; kyyneliä vuoti jos ei aivan virtanaan niin ainakin noroja joutui Enu lakaisemaan pitääkseen esiintymistantereen juhlakunnossa.

Leif lauloi Martti Innasen tunnetuksi tekemän Elsa-tangon. Tässä oli voittajan elkeet, kansa huusi: Jatkoon, jatkoon !

Kilpailu oli saanut arvoisensa alun. Seuraavaksi kuulutettiin lavalle Duo Tornado, nuo maanmainiot suomirokin tulkitsijat. Heiltä kuultaisiin Keski-Suomen maakuntalaulu, tätä oli harjoiteltu jo vuoden verran, uudet komppikoneet oli hommattu vain tätä tilaisuutta varten.

Hiljaisuus oli mykistävä, voi melkein aistia tämän jännittyneen tunnelman, Lapion Esa joi juomansa väärään kurkuun, kansa huusi: ” Aloittakaa nyt, näyttäkää niille!”

Sitten se alkoi, maakuntalaulun osaa nyt jo naapurikunnan päättäjätkin, ei sitä heille anneta, ei ikinä! Vehkala vei puukkonsa terotettavaksi, varmuuden vuoksi!

Neljäntenä oli suuri arvoitus josta kukaan ei osannut sanoa mitään, päitä pyöriteltiin suuntaan jos toiseen.

Biomiesten Laulupojat olivat joukko laulavia rakennusmiehiä, jotka olivat tunnollisesti harjoitelleet laulujaan kolmatta kuukautta Pub Markuksen kabinetissa.

Hyvin ne osaavat piipun rakentaa mutta miten käy ” biomiehiltä ” rock and roll ?

Olivat pojat kielimiehiä niin tuli laulua kuudella kielellä ja lopuksi yhteislaululla yhdessä yleisön kanssa. Komeasti kaikui ” Pieni nokipoika vaan, yhä ylös yrittää. ”

Aika näyttää kuka pääsi jatkoon vai pääsikö kaikki? Se tullaan vielä kuulemaan.

P.S. 16.10. järjestetty konsertti oli minulle henkökohtaisesti ainutkertainen tapahtuma.

Enu Tikander oli puhunut tästä jo useamman kerran ja nyt se näki päivänvalon kun Enu soitti ” bigbandissä ” oman osuutensa. Enu oli tehnyt ison työn tämän konsertin eteen.

Pekka Lehto on toistaiseksi ainoa, jonka sävellyksen olen päässyt levyttämään. Suurkiitos siitä Pekalle.

Duo Tornado on tottunut lava- ja ravintolaesiintyjäduo, joiden varaan moni taiteilija on toivonsa laittanut.

Kiitos myös yleisölle, joka saapui minua ja muita äänekoskelaisia taiteilijoita kuuntelemaan.