Kyllä nyt pyörii iso ratas Äänekoskella. Vuosikymmenen loppu lyö sellaista kipinää, ettei hevillä sammu.  On työtä, autoilla pääsee, tulipalot sammutetaan ja pulpeteissa istutaan.

Uusi biotuotetehdas pääsi täytteen tuotantovauhtiin. Metsä Group ja japanilainen Itochu Corporation rakentavat puupohjaista tekstiilikuitua valmistavan koelaitoksen. Nyt koskelaisilla on kavereinaan japanilaiset. Tuleekohan heistä moni käymään, pääsemmekö valokuviin, saako kaupunginjohtaja Matti Tuononen kimonon, syömmekö kohta puikoilla (pysyykö peruna puikossa?), tuleeko Äänekoskelle muumibuumi?

Tärttämäen uusi silta valmistui, nyt Äänekoski imee ja työntää nyt neljää kaistaa kahteen suuntaan. Silta avattiin puoli vuotta etuajassa, ei kuitenkaan etukenossa, komeasti kaartaa Kuhnamon yli, tuleekohan siitä risteyksestä Suomen keskipiste, pärjääkö Hirvaskangas.

Onkohan Naarajärvellä päin uusi asumuslähiö ?

Palokunta saa uudet tilat, nyt ei kannata Äänekoskella tulipaloja sytytellä. Onkohan se liian kaukana kirkosta, jos joku tuikkaa taas tuleen?  Siellähän samalla Palomäen kentällä pidettiin aina ennen (hyvinä aikoina) palokunnan juhlia. Juhlat olivat niin suuri tapaus ja vapaus matkalla nuoruudesta jo orastavaan aikuisuuteen, minun ja niin monen muun seurustelu alkoi Palokunnan juhlissa, sitä kutsuttiin rakkaudeksi.

Vastavalmistuntut lukio on hieno. Jaana Tanilla on tärkeä tehtävä tuoda ja opettaa nuoria opiskelijoita Äänekosken uudessa opinahjossa. Kokemusta hänellä riittää siihen hommaan.
Olen minäkin lukiota käynyt. Muistan hyvin kun aloitin opiskelun lukiossa kuusikymmenluvulla. Meitä oli muistaakseni Kauppisen Pepe ja minä kielilinjalla, oli kaksi poikaa ja noin kaksikymmentä tyttöä, aivan oikea suhde siis. Tosin meillä pojilla jäi lukion lukeminen kesken, minua kutsui musiikki ja Pepe lähti Vaasaan opiskelemaan merkomiksi.